Cambridgen lehmät, näkemiin!

On aika jättää Cambridgen lehmille jäähyväiset – tai oikeastaan näkemiin, koska toivottavasti pääsen joskus Cambridgeen uudestaan. Näkemiin myös puistoille, niityille, vanhoille puille, ketuille, oraville, kauriille ja pöllöille.

Clare Hall, jossa vietin vuoden vierailevana fellow’na, on moderni. Aluksi haikailin tylypahkamaista vanhaa collegea, mutta modernisuudessa on hyvät puolensa. Esimerkiksi: valitin kylmyydestä, kunnes kuulin, miten kylmä vanhoissa taloissa todella voi olla.

Kesällä Britanniaa koettelivat helteet, ja muuten niin vehreät nurmikot kuivuivat karrelle. Toinen äärimmäinen sääilmiö, jota olin todistamassa, olivat helmikuun myrskyt. Niistä pahin, Eunice-myrsky, laittoi Cambridgen seudun ja Lontoon liikenteen sekaisin. Junat eivät kulkeneet, eivätkä bussitkaan saaneet kulkea. Olimme juuri silloin Lontoossa käymässä päiväseltään ja jäimme sinne jumiin. Tuhansien muiden matkaajien kanssa etsimme epätoivoisesti yöpymispaikkaa; onneksi se lopulta löytyi.

Kun katson taaksepäin fellowship-vuottani, niin touhusin (ehkä turhankin) monen projektin parissa. Parasta olivat tietysti kirjastot – ne perinteiset fyysiset, mutta myös e-aineistot. Voiko tutkija koskaan hamstrata liikaa pdf-tiedostoja? Oli innostavia seminaareja, konferensseja ja esitelmiä, kasvokkain ja etänä. Suureksi osaksi tutkimus kuitenkin oli yksin puurtamista, jota rytmittivät ruokailut pitkine lounaskeskusteluineen. Allekirjoitin kustannussopimuksen. Nyt ei tarvitse kuin kirjoittaa se kirja. (Mitä tapahtui päätökselle hiljentää tahtia?)

Britannian vuoteen mahtuivat Brexitin vaikutukset, Covid, sodan syttyminen, Eunice-myrsky, helteet. Boris Johnson vihdoin erosi. Ja lopuksi kuoli kuningatar.

Cambridgen yliopiston kirjasto, lippu puolitangossa syyskuussa 2022.

Tapasin toisenkin Hermionen

Kaksi viikkoa sitten kirjoitin blogissani Hermionesta, jota kävin katsomassa Cambridgen yliopiston Girton Collegessa. Viime viikolla tapasin toisenkin Hermionen – Harry Potter -kirjojen Hermione Grangerin, oppineen ja älykkään noidan. Hermione on jästi eli ei ole alun perin syntynyt velhojen sukuun, mutta hänestä tulee Tylypahkan velhokoulun etevin oppilas.

Kävimme Warner Brosin studioilla, jossa Harry Potter -elokuvat kuvattiin. Alun perin suhtauduin epäluuloisesti käyntiin jossakin Disneylandin kaltaisessa paikassa, mutta kuulin siellä käyneiltä paljon hyvää. Studioilla on myös valtava kauppa, jossa isovanhempien ja vanhempien pankkikortit heiluvat tiuhaan. Itse kierros oli antoisa ja nähtävää riitti valtavasti. Studioihin rakennetut kuvauspaikat olivat sykähdyttäviä, varsinkin Irvetan velhopankki lohikäärmeineen. Myös elokuvien tekemistä ja niissä käytettyä tekniikkaa esiteltiin.

On myös kolmas, varhaisin Hermione, jonka nimen kaikki myöhemmät ovat perineet. Kreikkalaisessa mytologia Hermione oli Menelaoksen ja Helenan tytär. Helena oli maailman kaunein nainen, ylijumala Zeuksen ja kuolevaisen Ledan tytär, jonka syyksi antiikin tarinoissa laitettiin Troijan sota. Helenan joko ryösti tai vietteli Troijan prinssi Paris – tarinaa kerrottiin eri tavoin. Joka tapauksessa Spartan kuningas Menelaos sai kreikkalaiset mukaansa sotimaan Troijaan.

Hermione oli ensin kihlattu serkulleen Oresteelle. Orestes oli Agamemnonin, Mykenen mahtavan kuninkaan poika. Agamemnon oli Troijan sodassa kaikkien kreikkalaisten ylipäällikkönä. Mutta Menelaos-isä naittaakin sodan jälkeen Hermionen palkintona Troijan sodan maineikkaimman soturin Akhilleuksen pojalle Neoptolemokselle.

Hermione esiintyy Euripideen näytelmässä Andromakhe, jonka on suomentanut Liisa Kaski. Siinä Hermione on ilkeä juonittelija. Tilanne draaman alkaessa on se, että Hermionen mies Neoptolemos on tuonut Troijan sodasta saaliinaan Andromakhen ja pakottanut tämän jalkavaimokseen. Andromakhe on jopa ehtinyt synnyttää Neoptolemokselle pojan. Hermione on mustasukkainen. Hän uskoo, että Andromakhe on tehnyt pahoja taikoja, jotka estävät Hermionea saamasta lasta. Niinpä Hermione suunnittelee Andromakhen ja tämän lapsen murhaa tässä kuitenkaan onnistumatta. Sotavanki Andromakhe lausuu näytelmässä kuuluisat sanat elämän arvaamattomuudesta:

Älä koskaan sano ketään kuolevaista onnelliseksi
ennen loppua – on nähtävä miten hän viimeisen
päivänsä lävitse kulki ja manalle meni. (Euripides, Andromakhe, suom. Liisa Kaski)

Hermione kutsuu isänsä Spartan kuninkaan Menelaoksen surmaamaan Andromakhen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska Andromakhe hakee turvapaikkaa pyhäköstä ja saa puolustajakseen Neoptolemoksen vanhan isoisän. Tästä kuoro laulaa:

Pitelemätön on vanhusten heimo,
vaikea sen äkäisyyttä torjua. (Euripides, Andromakhe, suom. Liisa Kaski)

Hermionen elämä muuttuu, kun Neoptolemos saa surmansa Delfoissa Apollonin temppelissä. Neoptolemoksen kuolemasta on useita versiota, yhden mukaan hänet tappaa Orestes, joka sitten hakee hakemassa Hermionen vaimokseen.

Antiikki nyt! -podcast jatkaa Euripideen tragedioilla

Tällä kerralla keskustelemme Euripideestä, ja vieraanani keskustelemassa on dosentti Tua Korhonen, Kreikan kirjallisuuden ja aatemaailman tutkija, Euripideen ja monien muiden antiikin tekstien kääntäjä. Hän oli mukana käännösprojektissa suomentamassa Euripideen näytelmiä, jotka ilmestyivät kokoelmassa Euripides, Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos, suomentaneet Liisa Kaski, Tua Korhonen, Vesa Vahtikari, toimittanut Vesa Vahtikari. Teos: Helsinki, 2020.

Euripides (n. 480–406 eaa.) oli yksi antiikin Kreikan kirjallisuuden tunnetuimpia nimiä ja tragedian mestari. Euripideelta on meidän päiviimme säilynyt 19 näytelmää, mutta hänen arvellaan kirjoittaneen 98 tai 92 näytelmää. Euripides ammensi aiheensa kreikkalaisista myyteistä, joiden kautta hän käsitteli ihmiselämän haurautta ja arvaamattomuutta, rakkautta, vapautta ja kuolemaa, ystävyyttä, petosta ja kostoa. Ei mitään sen vähäisempää!

Tässä jaksossa keskustelemme erityisesti tragediasta Alkestis ja pohdimme isoja kysymyksiä kuolemasta, uhrautumisesta, sukupuolirooleista ja sukupolvien välisistä ristiriidoista.

Antiikki nyt! -podcast-sarja on saanut tukea Tieteen tiedotus ry:ltä.

Podcast on kuunneltavissa SpotifyssäAnchorissaApple podcasteissa ja suoraan täällä:

Herakles tuo Alkestiksen takaisin manalasta. Seinämaalaus Via Latinan katakombista 300-luvulta jaa.

Tapasin Hermionen

Vierailu Hermionen luo pitää suunnitella hyvin, sillä audienssi on vain torstaisin kello 14–16. Kyse on yhdestä Cambridgen kuuluisimmasta naisesta.

Muumiota säilytetään Cambridgen Girton Collegen Lawrence-kokoelmassa. Vainajan ruumis on kääritty pellavaliinoin ja pään kohdalla on nuorta naista esittävä muotokuva. Vainajan nimi selviää kuvassa olevassa kreikankielisestä kirjoituksesta: Hermione grammatike. Kallis pellavakangas ja sen huolellinen rypytys viittaavat Hermionen perheen varallisuuteen, samoin tietysti hieno muotokuva. Roomalaisajan Egyptissä oli tapana lisätä muumion pään kohdalle maalattu muotokuva, ja näitä muotokuvia on löydetty runsaasti, varsinkin Faijumista (Al-Fayyum), Egyptistä. Hermione myös löydettiin Faijumista, Flinders Petrien tekemissä kaivauksissa, ja tuotiin Britanniaan vuonna 1911.

Tutkimuksessa on selvinnyt, että Hermione oli kuollessaan 20–25-vuotias. Mitä tarkoittaa Hermionen nimeen liitetty ’grammatike’. Tutkijat ovat ehdottaneet eri tulkintoja: Hermione olisi ollut opettaja, kirjallisuuden opettaja, alkeisopettaja, kirjallisuudentuntija, sihteeri tai oppinut nainen. Lawrence-kokoelman katalogissa Hermione ajoitetaan ensimmäiselle vuosisadalle tai 100-luvulle. Raffaella Cribiore (Gymnastics of the Mind Greek Education in Hellenistic and Roman Egypt, 2005) ei pidä mahdottomana sitä, että Hermione olisi ollut opettaja.

Lawrence-kokoelmassa oli kaikkea muutakin nähtävää, muita löytöjä Egyptistä, pienoisveistoksia Kreikasta ja Roomasta, ja anglien ja saksien solkia, mutta Hermione vei kyllä kaiken huomion. Vuonna 1869 perustettu Girton College oli Cambridgen yliopiston ensimmäinen college, jossa annettiin yliopistotason opetusta naisille. Collegen perustajat Emily Davies ja Barbara Bodichon olivat Britannian naisasialiikkeen pioneereja. Kokoelman hoitaja muisteli, kuinka vuosikymmeniä sitten Lawrence-huoneessa pidettiin kreikan ja latinan tunteja, joissa Hermione oli hiljaa mukana.

Senecan filosofiaa Antiikki nyt! podcastissa

Antiikki nyt! podcastissa keskustelemme roomalaisesta filosofista Senecasta (4 eaa.–65 jaa.). Vieraanani on Antti Oikarinen, joka on suomentanut Senecan Kirjeet Luciliukselle (Basam Books 2011, toinen painos 2021).

Seneca eli myrskyisänä aikana Rooman keisarikauden alussa, kun Julius-Claudiusten dynastian keisarit pönkittivät valtaansa väkivallalla ja mielivaltaisuuksilla. Keskustelemme Senecan monivaiheisesta elämästä ja stoalaisesta filosofiasta, josta hän ammensi voimaa vaikeina aikoina. Puhumme Senecan ajatusten koskettavuudesta ja pohdimme (ei mitään sen vähäisempää kuin) kuolemaa. Mikä oli Senecan suhde orjuuteen? Miten hän suhtautui roomalaiseen valtaan? Mitä Senecalle merkitsi ihmiskunnan yhteenkuuluvuus?

Senecan viisaus on ajatonta. Nyt juuri Seneca on taas esillä, koska hänestä on tehty elokuva, jota on tähdittämässä John Malkovich ja joka tulee levitykseen syksyllä 2022. Antiikki nyt! -podcast-sarja on saanut tukea Tieteen tiedotus ry:ltä.

Podcast on kuunneltavissa SpotifyssäAnchorissaApple podcasteissa ja suoraan täällä:

Tänään vuonna 410 Rooma vallattiin


Tänään, elokuun 24. päivänä vuonna 410 Alarikin johtamat gootit hyökkäsivät Rooman kaupunkiin ja ryöstivät sitä kolmen päivän ajan.


Rooman hävitystä edelsi juonittelujen sarja. Lännen ja idän keisarilliset hovit Ravennassa ja Konstantinopolissa liittoutuivat vuorotellen Alarikin kanssa koettaen pelata tätä toisiaan vastaan. Alarik yritti useaan otteeseen neuvotella itselleen kultaa ja sotilaskomentajan paikkaa ja gooteilleen viljaa ja asuinalueita. Gootit piirittivät pariin otteeseen Roomaa, ja kaupungin väestö kärsi useaan kertaan nälänhätää. Kun neuvottelut olivat epäonnistuneet ties kuinka monennen kerran, Alarik lopulta valtasi Rooman.


Rooman hävitys oli suuri järkytys aikalaisille. Rooman kaupunki oli roomalaisten maailmanvallan symboli, ja sen luhistuminen merkitsi ihmisille roomalaisen maailman perikatoa. Kristitty kirjoittaja Hieronymus (kirje 127.12) valitti, että kaupunki, joka itse muinoin oli valloittanut koko maanpiirin, oli nyt valloitettu (Capitur urbs, quae totum cepit orbem).


Miten kävi Alarikille? Alarikin joukot etenivät Etelä-Italiaan Campaniaan. Heidän aikomuksenaan oli purjehtia Sisiliaan ja Pohjois-Afrikkaan, mutta talvimyrskyjen takia tämä ei onnistunut. Vuonna 411 Alarik sairastui ja kuoli.

Stilichon kuolinpäivänä vuonna 408

Tänään elokuun 22. päivänä vuonna 408 sotilaskomentaja Stilicho teloitettiin. Valtansa huipulla Stilicho oli ollut Länsi-Rooman vaikutusvaltaisin mies, joka oli naimisissa keisarin serkun, Serenan kanssa.

Stilichon isä oli roomalaistunut vandaali, ratsuväen upseeri, ja hänen äitinsä oli roomalainen. Stilicho eteni sotilasuralla jalkaväen komentajaksi, ja keisari Theodosius I:n kuoleman jälkeen vuonna 395 hän käytännössä oli kymmenvuotiaan keisari Honoriuksen sijaishallitsija. Stilichon solmima avioliitto Honoriuksen serkun Serenan kanssa oli osa liittoa keisarillisen perheen ja Stilichon välillä, samoin se, että Honorius meni naimisiin heidän tyttärensä Marian kanssa, ja kun Maria kuoli, vielä heidän toisen tyttärensä Thermantian kanssa.

Stilichon johtamat roomalaiset pysäyttivät Alarikin johtamat gootit Pohjois-Italiassa ja tunkivat nämä joksikin aikaa pois Italiasta. Pollentian (nyk. Pollenzo, vuonna 402) ja Veronan taisteluissa (vuonna 403) saavuttamiensa voittojen jälkeen Stilicho oli suuri sankari. Goottien hyökkäysten varjossa alkoi kuitenkin pitkä valtataistelu, joka päättyi Stilichon tappioon.

Länsi-Rooman hovissa vaikuttaneen Olympiuksen johdolla Stilicho syrjäytettiin. Olympiuksen aloitteesta sotilaat nousivat kapinaan Ticinumissa (nyk. Pavia) ja surmasivat Stilicholle lojaaleja upseereita. Stilicho pakeni Ravennaan, mutta keisari Honorius määräsi hänet vangittavaksi. Historiankirjoittaja Zosimos kertoo, että Ravennassa Stilicho etsi turvapaikkaa läheisestä kirkosta. Häntä hakemaan tulleet sotilaat vannoivat, ettei heitä ollut määrätty tappamaan vaan pidättämään hänet. Mutta kun Stilichoa tuotiin kirkosta ulos, tuotiinkin toinen keisarillinen käskykirje, jossa hänet tuomittiin kuolemaan ”rikoksista valtiota vastaan”. Zosimos kuvaa Stilichon mielen lujuutta, kun tämä vietiin teloitettavaksi:

Barbaarit, orjat ja muut perheenjäsenet, jotka seurasivat häntä ja joita oli suuri määrä, valmistautuivat pelastamaan hänet teloituksesta. Mutta Stilicho kaikin mahdollisin tavoin uhkaillen kielsi heitä ryhtymästä mihinkään yritykseen. Hän laski tyynesti niskansa miekan alle. Hän oli hyveellisempi kuin muut aikansa mahtimiehet.

Quintilianus neuvoo kasvattajia Antiikki nyt! podcastissa

Tällä kerralla keskustelemme Quintilianuksesta. Aihe on mitä ajankohtaisin, kun koulutyö on jälleen alkamassa. Quintilianus antaa opettajjille perusteellisia neuvoja lasten kasvatuksesta.

Vieraanani keskustelemassa on Aulikki Vuola, roomalaisen kirjallisuuden tunnettu kääntäjä, joka on suomentanut Quintilianuksen teoksen Puhujan kasvatus (osa 1, kirjat 1-4, Faros 2014).

Quintilianus (n. 35–100 jKr.) oli roomalainen puhuja ja puhetaidon opettaja, joka tiivisti vuosikymmenien kokemuksensa Puhujan kasvatukseen (lat. Institutio oratoria).

Quintilianus pohtii lahjakkuuden ja ahkeruuden suhdetta oppimisessa ja kertoo siitä, millainen on ihanteellinen opettaja. Keskustelemme mm. siitä, miten ajattomilta Quintilianuksen ohjeet lasten opettamisesta tuntuvat. Quintilianus ymmärtää esimerkiksi, että pienen lapsen oppimisen tulisi olla leikinomaista. Olemme myös hyvin vaikuttuneita Quintilianuksen vankkumattomasta ammattitaidosta ja ammattietiikasta. Ihanteellinen puhuja oli myös hyveellinen ihminen.

Antiikki nyt! -podcast-sarja on saanut tukea Tieteen tiedotus ry:ltä.

Podcast on kuunneltavissa SpotifyssäAnchorissaApple podcasteissa ja suoraan täällä:

Homeroksen neuvoilla kohti syksyä

Useimmat suomalaiset palaavat kesälomilta juuri tällä viikolla. Koulutkin alkavat ensi viikolla. Millainen syksy on tulossa? Miten kannattaa varautua tulevaisuuteen?

Kun antiikin ihmistä huolestutti tulevaisuus, hän turvautui erilaisiin varatoimenpiteisiin. Hän meni ennustajien luo kyselemään neuvoja tulevan varalta. Ja näitä kaikenkarvaisia selvänäkijöitä riitti, yksityisistä yrittäjistä virallisempiin tahoihin.

Yksi suosituimpia ennustamisen muotoja oli arvonta, kreikaksi kleromanteia (kr. kleros, ’arpa’) ja latinaksi sortilegium (lat. sors, ’arpa’). Suosion syynä oli todennäköisesti yksinkertaisuus ja huokeus. Arpomalla annetaan kohtalolle, Fortunalle, kaitselmukselle tai jumalille päätös. Arpominen monissa eri muodoissaan on suosittua nykyäänkin, oli sitten kyse noppakuutioista, pitkän tikun vetämisestä tai tarot-korteista.

Yksityinen ihminen saattoi heitellä noppia ihan omin päin, mutta jonkin jumaluuden pyhäkössä suoritetulla arvonnalla oli enemmän arvovaltaa. Arpomiseen perustuivat myös Homeroksen säkeiden satunnainen noukkiminen oraakkelilauseiksi. Raamatunlauseiden käyttö oraakkelilauseina yleistyi sittemmin myöhäisantiikissa. Yhteistä Homerokselle ja Raamatulle oli se, että ne olivat aikanaan arvovaltaisia tekstejä.

Homeromanteion oli Homeroksen säkeiden kokoelma, josta kolmella kuusisivuisella nopalla arpomalla saatiin säkeistä vastauksia asiakkaiden kysymyksiin. Tutkijat ovat onnistuneet rekonstruoimaan kokoelman melkein kaikki 216 säettä kolmesta Egyptistä löytyneestä papyrusfragmentista; kymmenen säettä on jäänyt papyrusten fragmentaarisuuden takia tunnistamatta. Papyrukset ovat 100–300-luvuilta: Bolognan papyrus 100/200-luvulta, Oksyrhynkhoksen papyrus 200/300-luvulta, Lontoon papyrus 300/400-luvulta.

Suomenkielisen version selityksin varustettuna Homeromanteionista on toimittanut Reko Tikka, Homeromanteion, Poesiavihkojen osassa 27 (2020). Homeroksen suomennokset ovat Otto Mannisen runomittaisista käännöksistä, Iliaasta vuodelta 1919 ja Odysseiasta vuodelta 1924.  Jos vaikka miettii elämänohjeita syksyn sosiaalisiin rientoihin ja heittää nopilla numerosarjan 4, 6, 4, saa hyödyllisen vastauksen:

”Houkkio, seis, pysy paikoillas sekä kuuntele muita.” (suom. Otto Manninen),

tai heittämällä sarjan 3, 6, 3 tämän oivallisen neuvon:

”malttuva ehkä sä liet? Jalon eip’ ole maltiton mieli.” (suom. Otto Manninen).

Tai jos suunnittelee matkaa ja heittää numerosarjan 4, 3, 3, saa tietää seuraavan huomion:

”siksipä tyhjiin ei mene matkasi eik’ ole turha.” (suom. Otto Manninen).

Tänään: Hannibal ja Cannaen taistelu

Elokuun 8. päivänä vuonna 216 eaa. Karthagon sotapäällikkö Hannibal voitti roomalaiset Cannaen taistelussa. Taistelu oli roomalaisten traumaattisin tappio toisen puunilaissodan aikana. Tästä kertoo roomalainen historiankirjoittaja Liviuksen historiateoksen Ab urbe condita 22. kirja.

Kuuntele Antiikki nyt! podcast, jossa keskustelen Livius-kääntäjän Maija-Leena Kallelan kanssa Hannibalista ja roomalaisista.