Antiikki nyt! Filosofin surma, osa 2: Hypatia julkisena intellektuellina

Tässä toisessa podcastjaksossa jatkan antiikin maineikkaimman filosofinaisen Hypatian elämäntarinaa. Tässä jaksossa kerron Hypatiasta intellektuellina, joka osallistui myös oman aikansa yhteiskunnalliseen elämään. Kerron myös Aleksandrian räjähdysherkästä tilanteesta, josta pääsemme pohtimaan Hypatian kauhistuttavaa murhaa ja etsimään syyllisiä. Hypatiaa on käytetty monien asioiden ja aatteiden symbolina, ja siksi kerron myös hänen kuolemanjälkeisestä maineestaan. Pohdin myös sitä, mikä oli Hypatian ihonväri. Hypatia on päähenkilönä mm. elokuvassa Agora ja aivan tuoreessa suomalaisessa kirjallisuudessa, nimittäin Karissa Ketun romaanissa H. Hypatia elää!

Podcast on kuunneltavissa Spotifyssä, Apple podcasteissa ja suoraan täällä:

Tarkennus podcastin loppupuolella mainintaani Kyrillos Aleksandrialaisen jälkivaikutukseen: Efeson kirkolliskokouksessa hän sai läpi opillisen kannan, jonka mukaan Pojan (Kristuksen) jumalallinen ja inhimillinen persoona ovat yksi ja jakamaton. Hän syytti vastustajaansa Nestoriosta harhaopista, joka halkaisi Kristuksen kahteen persoonaan, jumalalliseen ja inhimilliseen.

Blogin otsikkokuva on reliefi roomalaisesta sarkofagista, ja esittää filosofia ympärillään nais- ja miespuolisia oppilaita.

Antiikki nyt! Filosofin surma, osa 1: Hypatia jumaloituna opettajana

Tässä ja seuraavassa podcastissa kerron antiikin tunnetuimman filosofinaisen Hypatian elämästä, urasta ja kuolemasta. Lopussa kerron vielä Hypatian kuolemanjälkeisestä maineesta. Sukupolvet toisensa jälkeen palaavat Hypatian pariin ja pohtivat hänen kammottavaa murhaansa. Hypatian traaginen kuolema määrittää ja vääristää hänen elämäänsä niin, että hänen elämäänsäkin tarkastellaan hänen väkivaltaisen kuolemansa kautta. Siksi tässä ensimmäisessä podcastpuoliskossa kerron ennen kaikkea hänen elämästään ja urastaan matemaatikkona, tähtitieteilijänä, filosofina ja opettajana.

Podcast on kuunneltavissa Spotifyssä, Apple podcasteissa ja suoraan täällä:

Hypatiasta ei ole säilynyt muotokuvia. Otsikkokuva on tuntemattoman naisen muumiomuotokuva Faijumista, 200-300-luvulta. Lähde: wikicommons.

Hypatia työskenteli Apollonios Pergeläisen ”Kartioleikkausten” parissa. Mitä ovat kartioleikkaukset? Ne ovat geometrisia käyriä, jotka syntyvät, kun taso leikkaa kartiopinnan. (kuvan lähde wikipedia).

Miksi Euchrotia ja Urbica surmattiin?

Tässä podcastjaksossa kerron Euchrotiasta ja Urbicasta. He olivat aristokraattinaisia myöhäisantiikin Etelä-Galliassa (nyk. Etelä-Ranskassa) ja karismaattisen kristityn Priscillianuksen seuraajia 300-luvun lopulla. Oliko Priscillianus esihippi ja vapaan rakkauden apostoli? Tässä podcastjaksossa kerron myöhäisantiikin kristillisestä liikkeestä, jota valtaa pitävät piispat paheksuivat. Lopulta Priscillianus ja hänen lähimmät seuraajansa teloitettiin.

Podcast on kuunneltavissa Spotifyssä, Apple podcasteissa ja suoraan täällä:

Otsikkokuva on tuntemattoman naisen muumiomuotokuva Faijumista, 200-300-luvulta. Lähde: wikicommons.

Vicennalia – kaksikymmenvuotisjuhla

Tänään tasan kaksikymmentä vuotta sitten tein ensimmäisen kirjoituksen blogiini. Kaksikymmentä vuotta sitten oli maailmalla blogien kultakausi. Ne alkoivat vakiintua internetissä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Blogit saivat alkunsa internetissä on-line-päiväkirjoina (on-line diaries). Blogi-nimitys muotoutui lyhenteenä sanasta weblog (joka taas ilmaantui vuonna 1997). Blogeja syntyi, kukoisti ja kuoli. Sittemmin tilanne on tasaantunut. Blogi-kirjoittaminen on saanut muita kilpailijoita, mutta uskoisin, että blogikirjoittamisella on edelleen paikkansa viestinnässä. Se on rauhallinen tapa viestiä.

Aluksi saatoin julkaista jopa 3–4 kertaa kuukaudessa. Kaikkein hulluin kausi oli joulukuussa 2016, kun hetkellisen mielenhäiriön vallassa aloin julkaista ”Kirjallista joulukalenteria” eli bloggasin jostakin kirjasta joka päivä – joulukalenterin 24 luukkua. Se oli ehkä liikaa. Nykyään blogijulkaisuja näyttää tulevan 1-2 kertaa kuukaudessa, ja osa niistä liittyy podcasteihini. Vuonna 2022 minusta tuli myös podcastaaja.

Minusta tuli blogin kirjoittaja, koska tavoitteenani oli tehdä historian perustutkimusta tunnetuksi suurelle yleisölle. Olen aina halunnut kertoa tutkimuksestani veronmaksajille, jotka viime kädessä ovat olleet tutkimukseni rahoittajia. Minulla oli ajatus siitä, että blogi on myös tapa raportoida tutkimuksistani, siitä, mitä teen, mitä julkaisen ja mitä esitelmöin. Joistakin postauksista tuli eräänlaisia väliraportteja tutkimus- ja kirjoitusprojekteista, välillä henkilökohtaisia ja samalla yleismaailmallisia (esim. että kirjoittaminen on tuskaa). Blogipostauksiin liittyy myös keskeneräisyys – ne ovat raportteja keskellä tekemisen prosessia.

Blogini decennalian eli kymmenvuotisjuhlan merkiessä totesin: ”Historian tutkiminen ja kirjoittaminen on tuskastuttavan vaikeaa, mutta samalla mahtavinta mitä tähän mennessä olen keksinyt. Suunnitelma seuraavalle kymmenvuotiskaudelle on jatkaa tätä eteenpäin.” Sama suunnitelma pätee seuraavalle kymmenvuotiskaudelle.

Pelagia ja ‘viimeiset roomalaiset’

Tervetuloa kuuntelemaan Antiikki nyt! -podcastsarjaa! Tämän jakson aiheena on barbaariprinsessa Pelagia. Hän oli naimisissa kahden “viimeiseksi roomalaiseksi” kutsutun sotapäällikön kanssa, ensin Bonifatiuksen ja sitten Aëtiuksen kanssa. Tässä jaksossa puran näihin viimeisiin roomalaisiin liitettyjä myyttejä. Kirkkoisä, Hippon piispa Augustinuskin käväisee tarinassa. Tämä onkin aikamoista salapoliisityötä. Kuka oli Pelagia ja mitä hänestä tiedetään?

Podcast on kuunneltavissa Spotifyssä, Apple podcasteissa ja suoraan täällä:

Blogin aloituskuvassa on osa 300-400-lukujen vaihteeseen ajoitetusta sarkofagista (Basilica di Sant’Ambrogio, Milano). Kuvassa esitetty pariskunta ei ole Pelagia ja Aëtius. Sarkofagia kutsutaan Stilichon sarkofagiksi, mutta todellisuudessa ei tiedetä, kuka sarkofagiin haudattiin. Kuvan lähde: wikicommons.

Marking the North

I am happy to announce that Marking the North. The Greek Tradition and its Influence in the Roman Period, edited by Antti Lampinen, has just been published. The volume appears in the series Papers and Monographs of the Finnish Institute at Athens (PMFIA).

The origins of the volume lie in the international workshop Markers of Northernness in Greek Ethnography and Geography, that was held on 10–11 December 2022 at the Finnish Institute at Athens. I am happy to along, with my contribution on the gigantomachia imagery in Late Antiquity. As you can see from the blog start image above, the volume cover is the coolest cover ever, by Karin Eremia.

The impressive contents of the volume:

Antti Lampinen Introduction: Marking the North in the Greek Tradition
Serena Bianchetti The Insular North: A Long-Unknown Reality
Despoina Tsiafaki Recognising Thracians: Tattoos as an Ethnic Marker
Antti Lampinen Polyphemus, Galatea, Herakles: Myths of Origin for Northerners
Joanna Porucznik Northern Women in Greek and Roman Thought
Ekaterina Ilyushechkina A Scythian Mirage in the Collectanea of Gaius Iulius Solinus
Maia Kotrosits From Herodotus to Heresy: Scythians in Long Historical Perspective
Antti Lampinen The Formation of the Greek Image of ‘Northern’ Religions: A Diachronic Account
Julian Gieseke On either Side of the Wall: The Dynamic Image of the British Isles from Caesar to the Arrival of the Anglo- Saxons
Maijastina Kahlos From Gigantomachia to Mission Possible: Late Roman Visions of Northern Barbarians
Cédrik Michel Broadcasting Imperial Policy about the Goths: Theodosius’ Torque-Wearing Bodyguards.

Companion to Rome (c. 400-1050)

I am happy to announce that the Companion to Rome (c. 400–c. 1050), edited by Caroline Goodson and Julia Hillner, has just been published. The volume appears with Brill in the series Brill’s Companions to European History. Caroline and Julia have accomplished a remarkable feat: two volumes, 33 chapters, and 32 contributors. Macte virtute! I am happy and honoured to be among the contributors to this opus magnum. My own contribution is Chapter 19, on religious communities in Late Antique Rome.

The rationale of the Companion to Rome: “The city of Rome had a remarkable and complex urban continuity even after antiquity and it provided a model of urban living for other cities throughout the Middle Ages. Much existing research has nevertheless focused instead on Rome as the seat of papal power or as an influential idea rather than a real place. This volume radically refocuses our attention on Rome’s inhabitants, their identities, relationships, institutions, experiences, agencies, and spaces, and on how these local aspects interacted with the city’s universal character. It also bridges two periods of the history of Rome that are typically separated, namely late antiquity and the early Middle Ages, through a unique design of mirrored essays on key themes of Rome’s urban history. This volume brings to an Anglophone audience new scholarship from scholars across Europe and America.”

Contributors are: Margaret Andrews, Shane Bobrycki, Giulia Bordi, François Bougard, Samuel Cohen, Marios Costambeys, Joseph Dyer, Clemens Gantner, Caroline Goodson, Robert Heffron, Julia Hillner, Mark Humphries, Paul Johnson, Maijastina Kahlos, Paolo Liverani, Markus Löx, Carlos Machado, Federico Marazzi, Maya Maskarinec, Silvia Orlandi, Riccardo Santangeli Valenzani, Kristina Sessa, Lucrezia Spera, Francesca Romana Stasolla, Michela Stefani, Francesca Tinti, Dennis Trout, Andrea Verardi, Massimiliano Vitiello, Giorgia Vocino, Veronica West Harling, and Sarah Whitten.

Antiikki nyt! Luvattiinko Attilalle prinsessa ja puoli valtakuntaa?

Tämän Antiikki nyt1 podcastjakson aiheena on mahtisormus, neito hädässä ja sankarille luvattu puoli valtakuntaa. Vai miten tarina lopulta menikään? Länsi-Rooman keisarin sisar Justa Grata Honoria oli mukana ulkopoliittisessa selkkauksessa, jonka seurauksena hunnien johtaja Attila hyökkäsi Länsi-Rooman alueille Galliassa (nyk. Ranskassa). Onko tarina Honoriasta edes totta vai onko kyse hovijuorusta?

Podcast on kuunneltavissa Spotifyssä, Apple podcasteissa ja suoraan täällä:

Blogin aloituskuvassa Justa Grata Honoria Ravennassa 430-445 välillä lyötetyssä rahassa (lähde: wikicommons). Kolikon etupuolella on Honorian kuva ja teksti D(omina)N(ostra) IVST(a) GRAT(a) HONORIA P(ia)F(elix) AVG(usta), ”meidän valtiattaremme, Justa Grata Honoria, hurskas onnellinen Augusta”. Kääntöpuolella Victoria, voiton jumalatar, pitää kädessään ristiä, ja teksti BONO REI PUBLICAE, ”valtion hyväksi”.

Antiikki nyt! Keisarin tytär Galla Placidia goottien vankina

Tässä jaksossa kerron Galla Placidian monivaiheisesta elämästä Länsi-Rooman sotaisissa vaiheissa. Hänen uransa alkoi keisarillisena prinsessana. Vuonna 410 Alarikin johtamat gootit valtasivat Rooman kaupungin ja samalla veivät Galla Placidian panttivankina mukanaan. Mitä sen jälkeen tapahtui? Miten gootit kohtelivat häntä ja muita roomalaisia sotavankeja? Kuinka Galla Placidia lopulta päätyi Länsi-Rooman sijaishallitsijaksi?  

Galla Placidian elämä oli niin vaiheikas, että siitä saisi tosipohjaisen seksiä ja väkivaltaa tihkuvan sarjan ”Galla”, neljä tuotantokautta. Olen vapaaehtoinen konsultoimaan käsikirjoittajia. Athaulfin osaa voisi esittää Chris Hemsworth.

Podcast on kuunneltavissa Spotifyssä, Apple podcasteissa ja suoraan täällä:

Aloituskuvassa on Galla Placidiaa esittävä raha vuodelta 422 (kuvan lähde: wikicommons).

Unohdin aivan lopussa tarkentaa Galla Placidian ja Athaulfin vauvana kuolleen lapsen hautauksesta Rooman kaupunkiin: Vuonna 450, hieman ennen omaa kuolemaansa, Galla Placidia järjesti Theodosiuksen uudelleen hautauksen Pietarinkirkon (siis nykyistä Pietarinkirkkoa edeltävän basilican) läheisyyteen keisarilliseen mausoleumiin. Mausoleumi muutettiin 700-luvulla Pyhän Petronillan kappeliksi; sieltä paljon myöhemmin, 1400-luvulla esiin kaivettu sarkofagi avattiin, ja sen sisällä oli kaksi arkkua, joista toisessa oli aikuisen ja toisessa lapsen jäänteet. Oliko arkuissa Galla Placidian ja hänen pienen poikansa jäänteet?