Tässä podcastjaksossa kerron Euchrotiasta ja Urbicasta. He olivat aristokraattinaisia myöhäisantiikin Etelä-Galliassa (nyk. Etelä-Ranskassa) ja karismaattisen kristityn Priscillianuksen seuraajia 300-luvun lopulla. Oliko Priscillianus esihippi ja vapaan rakkauden apostoli? Tässä podcastjaksossa kerron myöhäisantiikin kristillisestä liikkeestä, jota valtaa pitävät piispat paheksuivat. Lopulta Priscillianus ja hänen lähimmät seuraajansa teloitettiin.
Tervetuloa kuuntelemaan Antiikki nyt! -podcastsarjaa! Tämän jakson aiheena on barbaariprinsessa Pelagia. Hän oli naimisissa kahden “viimeiseksi roomalaiseksi” kutsutun sotapäällikön kanssa, ensin Bonifatiuksen ja sitten Aëtiuksen kanssa. Tässä jaksossa puran näihin viimeisiin roomalaisiin liitettyjä myyttejä. Kirkkoisä, Hippon piispa Augustinuskin käväisee tarinassa. Tämä onkin aikamoista salapoliisityötä. Kuka oli Pelagia ja mitä hänestä tiedetään?
Blogin aloituskuvassa on osa 300-400-lukujen vaihteeseen ajoitetusta sarkofagista (Basilica di Sant’Ambrogio, Milano). Kuvassa esitetty pariskunta ei ole Pelagia ja Aëtius. Sarkofagia kutsutaan Stilichon sarkofagiksi, mutta todellisuudessa ei tiedetä, kuka sarkofagiin haudattiin. Kuvan lähde: wikicommons.
Tämän Antiikki nyt1 podcastjakson aiheena on mahtisormus, neito hädässä ja sankarille luvattu puoli valtakuntaa. Vai miten tarina lopulta menikään? Länsi-Rooman keisarin sisar Justa Grata Honoria oli mukana ulkopoliittisessa selkkauksessa, jonka seurauksena hunnien johtaja Attila hyökkäsi Länsi-Rooman alueille Galliassa (nyk. Ranskassa). Onko tarina Honoriasta edes totta vai onko kyse hovijuorusta?
Blogin aloituskuvassa Justa Grata Honoria Ravennassa 430-445 välillä lyötetyssä rahassa (lähde: wikicommons). Kolikon etupuolella on Honorian kuva ja teksti D(omina)N(ostra) IVST(a) GRAT(a) HONORIA P(ia)F(elix) AVG(usta), ”meidän valtiattaremme, Justa Grata Honoria, hurskas onnellinen Augusta”. Kääntöpuolella Victoria, voiton jumalatar, pitää kädessään ristiä, ja teksti BONO REI PUBLICAE, ”valtion hyväksi”.
Tässä jaksossa kerron Galla Placidian monivaiheisesta elämästä Länsi-Rooman sotaisissa vaiheissa. Hänen uransa alkoi keisarillisena prinsessana. Vuonna 410 Alarikin johtamat gootit valtasivat Rooman kaupungin ja samalla veivät Galla Placidian panttivankina mukanaan. Mitä sen jälkeen tapahtui? Miten gootit kohtelivat häntä ja muita roomalaisia sotavankeja? Kuinka Galla Placidia lopulta päätyi Länsi-Rooman sijaishallitsijaksi?
Galla Placidian elämä oli niin vaiheikas, että siitä saisi tosipohjaisen seksiä ja väkivaltaa tihkuvan sarjan ”Galla”, neljä tuotantokautta. Olen vapaaehtoinen konsultoimaan käsikirjoittajia. Athaulfin osaa voisi esittää Chris Hemsworth.
Aloituskuvassa on Galla Placidiaa esittävä raha vuodelta 422 (kuvan lähde: wikicommons).
Unohdin aivan lopussa tarkentaa Galla Placidian ja Athaulfin vauvana kuolleen lapsen hautauksesta Rooman kaupunkiin: Vuonna 450, hieman ennen omaa kuolemaansa, Galla Placidia järjesti Theodosiuksen uudelleen hautauksen Pietarinkirkon (siis nykyistä Pietarinkirkkoa edeltävän basilican) läheisyyteen keisarilliseen mausoleumiin. Mausoleumi muutettiin 700-luvulla Pyhän Petronillan kappeliksi; sieltä paljon myöhemmin, 1400-luvulla esiin kaivettu sarkofagi avattiin, ja sen sisällä oli kaksi arkkua, joista toisessa oli aikuisen ja toisessa lapsen jäänteet. Oliko arkuissa Galla Placidian ja hänen pienen poikansa jäänteet?
Historiasta tunnemme kaksi merkittävää kaulakoruskandaalia. Kuuluisin on vuoden 1785 kaulakoruskandaali, suuri vedätys, johon Ranskan kuningatar Marie Antoinette tahtomattaan sotkettiin. Kuningatar itse asiassa ei ollut osallinen, mutta hänen maineensa kärsi silti.
Toinen vähemmän tunnettu kaulakoruskandaali tapahtui 300-400-lukujen vaihteessa ja liittyy Serenaan, keisari Theodosius I:n veljentyttäreen, josta tuli Länsi-Rooman vaikutusvaltaisin nainen. Tässä jaksossa kerron Serenan elämäntarinan.
Blogin aloituskuvassa on ns. Monzan diptyykki, josta kerron myös podcastissa. Oletettavasti diptyykin vasemmalla puoliskolla kuvattu nainen on Serena, ja oikealla puoliskolla hänen puolisonsa Stilicho.
Roomalainen runoilija Ausonius (n. 310 – n. 395) ylisti runosikermässään ”Bissula” germaanineitoa nimeltä Bissula. Runosta saamme selville, että Bissula on Ausoniuksen orja, joka oli jäänyt sotavangiksi aivan lapsena. Ausonius vapautti hänet ja otti hänet kasvattitytökseen. Mutta oliko Bissula myös Ausoniuksen rakastajatar tai jalkavaimo? Emme tiedä Bissulasta muuta kuin sen, mitä Ausonius hänestä kirjoittaa tuossa runosikermässä. Oliko runoilijan kuvaama Bissula historiallinen henkilö vai oliko hän runoilijan eroottinen fantasia, jossa isännästä tulee ylistämänsä barbaarineidon valtaan alistuva orja?
Otsikkokuva on yksityiskohta kuuluisasta Portonaccion sarkofagista 100-luvun lopulta. Sarkofagin reliefeissä kuvataan roomalaisten taisteluita pohjoisia germaaneja, ehkä marcomanneja tai sveebejä, vastaan.
”Mutta sinä yönä minä salaa lähdin matkaani hänen [äidin] jäädessään sinne rukoilemaan ja itkemään. … Tuuli puhalsi ja pullisti purjeemme, ja rannikko häipyi näkyvistämme. Mutta siellä rannalla seisoi aamulla äitini sairaana surusta ja murheesta valittaen …” (Augustinus, Confessiones 5.8; suomentanut Otto Lakka).
Tässä podcastjaksossa jatkan kerrontaani kirkkoisänä tunnetun Augustinuksen naisista: kerron Augustinuksen äidistä, josta hän kirjoittaa hyvin paljon Tunnustuksissa. Edellä oleva lukemani tekstikatkelma on Tunnustusten viidennestä kirjasta, ja se kertoo Augustinuksen kompleksisesta äitisuhteesta. Siinä Augustinus lähtee äidiltään salaa kotiseudultaan Pohjois-Afrikasta Italiaan. Mutta mitä muuta Augustinus paljastaa äitisuhteestaan?
Monnicasta on tehty paljon myöhempien vuosisatojen pyhimyskuvia ja veistoksia, mutta en halunnut käyttää mitään antiikin jälkeistä kuvitelmaa. Sen sijaan valitsin otsikkokuvaksi tuntematonta naista esittävän muumiomuotokuva Faijumista, 200-300-luvulta. Lähde: wikicommons.
Antiikki nyt! podcast pureutuu tässä ja seuraavassa jaksossa Augustinuksen naisiin. Augustinus on kestojulkkis. Hänet muistetaan kirkkoisänä eli kristillisten kirkkojen kunnioittamana arvovaltaisena opettajana. Minulle hän on yksi historiantutkimuksen lähde.
Tässä jaksossa kerron Augustinuksen puolisosta – naisesta, jonka hän mainitsee ikään kuin ohimennen Tunnustustensa (Confessiones) 6. kirjassa. Hän ei koskaan mainitse naisen nimeä. Tämän naisen kanssa hän eli viitisentoista vuotta, ja tämä synnytti hänelle pojan. Seuraavassa podcastjaksossa kerron Augustinuksen äidistä, josta hän sitten kirjoittaakin hyvin paljon.
Keskustelen Rooman tuhosta Tuomo Nuorluodon kanssa Parlatorio-podcastissa. Parlatorio on Suomen Rooman instituutin Villan Lanten oman podcast-sarja, jossa vierailijat kertovat yleistajuisesti omasta tutkimuksestaan tai taiteen tekemistään.
”Parlatorion uusimmassa jaksossa palataan Rooman valtakunnan viimeisiin vuosisatoihin ja myöhäisantiikin ratkaiseviin käännekohtiin yhdessä dosentti Maijastina Kahloksen kanssa. Millaista elämä oli muuttuvassa Roomassa, jossa kristinusko haastoi vanhat jumalat ja keisarit menettivät otteensa? Miksi valtakunta romahti lännessä, mutta jatkoi olemassaoloaan idässä? Entä mikä oli 200-luvun kriisi ja miten Rooma selvisi siitä?”
Satojen turvaaminen on ollut elämän ja kuolemankysymys kautta aikojen. Tässä podcastjaksossa kerron antiikin ihmisten yrityksistä hallita säitä, sateita, tuulia ja myrskyjä. Suotuisat tuulet ja myrskyiltä välttyminen oli elintärkeää maanviljelyn lisäksi myös purjehduksessa. Keitä olivat tempestariukset? Mikä oli salaperäinen Magonian valtakunta? Kuljetan tarinaa menneisyyden ihmisistä säiden armoilla läpi vuosisatojen, kreikkalaisesta mytologiasta aina myöhäisantiikkiin ja varhaiskeskiajalle saakka.
Otsikkokuvan mosaiikissa puhaltaa Eurus eli itätuuli. Se on osa 300-luvun roomalaisesta villasta löytynyttä Odysseus-mosaiikkia (Santa Vitória do Ameixial, Estremoz, Portugali) ja esillä Museu de Arte, Arquitetura e Tecnologia, Lissabon.
