On aika jättää Cambridgen lehmille jäähyväiset – tai oikeastaan näkemiin, koska toivottavasti pääsen joskus Cambridgeen uudestaan. Näkemiin myös puistoille, niityille, vanhoille puille, ketuille, oraville, kauriille ja pöllöille.
Clare Hall, jossa vietin vuoden vierailevana fellow’na, on moderni. Aluksi haikailin tylypahkamaista vanhaa collegea, mutta modernisuudessa on hyvät puolensa. Esimerkiksi: valitin kylmyydestä, kunnes kuulin, miten kylmä vanhoissa taloissa todella voi olla.
Kesällä Britanniaa koettelivat helteet, ja muuten niin vehreät nurmikot kuivuivat karrelle. Toinen äärimmäinen sääilmiö, jota olin todistamassa, olivat helmikuun myrskyt. Niistä pahin, Eunice-myrsky, laittoi Cambridgen seudun ja Lontoon liikenteen sekaisin. Junat eivät kulkeneet, eivätkä bussitkaan saaneet kulkea. Olimme juuri silloin Lontoossa käymässä päiväseltään ja jäimme sinne jumiin. Tuhansien muiden matkaajien kanssa etsimme epätoivoisesti yöpymispaikkaa; onneksi se lopulta löytyi.
Kun katson taaksepäin fellowship-vuottani, niin touhusin (ehkä turhankin) monen projektin parissa. Parasta olivat tietysti kirjastot – ne perinteiset fyysiset, mutta myös e-aineistot. Voiko tutkija koskaan hamstrata liikaa pdf-tiedostoja? Oli innostavia seminaareja, konferensseja ja esitelmiä, kasvokkain ja etänä. Suureksi osaksi tutkimus kuitenkin oli yksin puurtamista, jota rytmittivät ruokailut pitkine lounaskeskusteluineen. Allekirjoitin kustannussopimuksen. Nyt ei tarvitse kuin kirjoittaa se kirja. (Mitä tapahtui päätökselle hiljentää tahtia?)
Britannian vuoteen mahtuivat Brexitin vaikutukset, Covid, sodan syttyminen, Eunice-myrsky, helteet. Boris Johnson vihdoin erosi. Ja lopuksi kuoli kuningatar.