Tekijä: maijastina

Tutkijan kevät ja kesä ovat hujahtaneet artikkeleita ja konferenssiesitelmiä kirjoittaessa. Maaliskuussa, sopivasti naisten päivänä, vierailin Porin Dante Alighieri -seuran ja Porin seuden kansalaisopiston tilaisuudess puhumassa myöhäisantiikin naisista (”Ylhäisiä, alhaisia, kristittyjä, pakanoita – naisia myöhäisantiikissa”).

Huhtikuussa osallistuin Bernin yliopistossa Anna Usachevan ja András Handlin järjestämään kahden päivän seminaariin Mobility Networks of People, Books, and Letters in Late Antiquity. Oman esitelmäni aiheena olivat Priscillianuksen liikkeessä vaikuttaneet naiset “Dissident women and mobility networks in Hispania and Gaul”. Innostuin tekemään aiheen tiimoilta myös podcastjakson “Miksi Euchrotia ja Urbica surmattiin?”, jonka voi kuunnella täällä.

Kesäkuun alussa pääsin vierailemaan ihmeellisessä Villa Vigonissa, Menaggiossa Como-järven seudulla. Villa Vigoni on nykyään saksalaisitalialainen kulttuuri-instituutti, jonka tehtäväksi instituutti ilmoittaa eurooppalaisen dialogin edistämisen. Ja sitä juuri oli konferenssi, jonka järjestivät Lilian Goncalves Diniz, Francesco Borri ja Stefan Esders Venetsian ja Berliinin yliopistoista. Konferenssi oli omistettu kokonaan ”pakanuudelle” (The Concept of Paganism and the Construction of Christian Identity and Otherness in the Early Medieval Mediterranean). Esitelmässäni pohdin myöhäisantiikin naisten tekstiilityöhön liitettyjä epäluuloja. “Threads of Suspicion: Women’s Textile Work and the Construction of Paganism in Late Antiquity”. Tämänkin aiheen tiimoilta voi kuunnella podcastjakson “Tekstiilien taikaa antiikissa”, täällä.

Tübingen heinäkuun lopulla oli uuvuttavan helteinen. Myös Saksan junaliikenne osoittautui (nyky)maineensa mukaisesti epäluotettavasti. Matkakommelluksista ja kuumuudesta huolimatta konferenssi Höhentübingenin linnassa oli innostava. Time, Tempo, Storytelling in Episodic Histories From Late Antiquity to the Early Middle Ages -konferenssin järjestivät Michaela Selway ja Yaniv Fox Tübingenin ja Bar Ilanin yliopistoista. Oma esitelmäni oli roomalaisten historiankirjoittajien erilaisista tavoista käyttää “barbaareja” kerronnassaan (“There and back again: Eschatological and Useful Barbarians in late antique histories”).

Syyskuun alussa matkasin helteiseen Roomaan, Australian katolisen yliopiston Rooman campuksella järjestettyyn workshopiin Speaking for the Other: Quotation, Ventriloquism, and Absence. Workshopin järjesti Flourishing in Early Christianity -projekti Michael Hanaghanin johdolla. Olimme lähettäneet esitelmämme etukäteen ja niistä keskusteltiin intensiivisesti kolme päivää. Minulla oli jälleen “barbaarit” mukana, sillä esitelmässäni pohdin roomalaisen runoilija Claudianuksen tapaa sepittää oman aikansa goottien suuhun puheita ja ajatuksia: “’What is left for me but Rome?’ (Quid restat nisi Roma mihi? Claud. Get. 533) – Alaric, Claudian and the Barbarian ventriloquized”. Roomassa kuumuus oli niin tukalaa, että ulkona ei voinut viipyä kauan. Onneksi konferenssitiloissa oli ilmastointi. Lähtöpäivänä en suunnitelmistani huolimatta jaksanut muuta kuin istua puistossa ihmettelemässä kuivuutta.

Tämä kaikki saattaa kuulostaa vauhdikkaalta, mutta itse asiassa työ on kaikkinensa hidasta mutta antoisaa puurtamista. Kuten esitelmien aiheista näkyy, työn alla on samaan aikaan useita tutkimusprojekteja, projekti, jossa tutkin paikallista uskonnollisuutta ja uskonnollista toisinajattelua myöhäisantiikissa, ja projekti, jossa tutkin roomalaisten näkemyksiä ei-roomalaisista, joita he kutsuivat yleisnimellä ”barbaarit”. Joskus useamman projektin parissa askaroiminen se tekee mielen levottomaksi ja keskittymisen vaikeaksi, mutta useimmiten se on virkistävää ja innostavaa. Työn alla on kaksi kirjaa, yksi suomenkielinen tietokirja ja yksi englanninkielinen tieteellinen monografia. Molemmissa on määräpäivä tiedossa, joten sekin aiheuttaa pientä levottomuutta, mutta ei vielä ahdistusta vaan positiivista kihelmöintiä.

Tänään tasan kaksikymmentä vuotta sitten tein ensimmäisen kirjoituksen blogiini. Kaksikymmentä vuotta sitten oli maailmalla blogien kultakausi. Ne alkoivat vakiintua internetissä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Blogit saivat alkunsa internetissä on-line-päiväkirjoina (on-line diaries). Blogi-nimitys muotoutui lyhenteenä sanasta weblog (joka taas ilmaantui vuonna 1997). Blogeja syntyi, kukoisti ja kuoli. Sittemmin tilanne on tasaantunut. Blogi-kirjoittaminen on saanut muita kilpailijoita, mutta uskoisin, että blogikirjoittamisella on edelleen paikkansa viestinnässä. Se on rauhallinen tapa viestiä.

Aluksi saatoin julkaista jopa 3–4 kertaa kuukaudessa. Kaikkein hulluin kausi oli joulukuussa 2016, kun hetkellisen mielenhäiriön vallassa aloin julkaista ”Kirjallista joulukalenteria” eli bloggasin jostakin kirjasta joka päivä – joulukalenterin 24 luukkua. Se oli ehkä liikaa. Nykyään blogijulkaisuja näyttää tulevan 1-2 kertaa kuukaudessa, ja osa niistä liittyy podcasteihini. Vuonna 2022 minusta tuli myös podcastaaja.

Minusta tuli blogin kirjoittaja, koska tavoitteenani oli tehdä historian perustutkimusta tunnetuksi suurelle yleisölle. Olen aina halunnut kertoa tutkimuksestani veronmaksajille, jotka viime kädessä ovat olleet tutkimukseni rahoittajia. Minulla oli ajatus siitä, että blogi on myös tapa raportoida tutkimuksistani, siitä, mitä teen, mitä julkaisen ja mitä esitelmöin. Joistakin postauksista tuli eräänlaisia väliraportteja tutkimus- ja kirjoitusprojekteista, välillä henkilökohtaisia ja samalla yleismaailmallisia (esim. että kirjoittaminen on tuskaa). Blogipostauksiin liittyy myös keskeneräisyys – ne ovat raportteja keskellä tekemisen prosessia.

Blogini decennalian eli kymmenvuotisjuhlan merkiessä totesin: ”Historian tutkiminen ja kirjoittaminen on tuskastuttavan vaikeaa, mutta samalla mahtavinta mitä tähän mennessä olen keksinyt. Suunnitelma seuraavalle kymmenvuotiskaudelle on jatkaa tätä eteenpäin.” Sama suunnitelma pätee seuraavalle kymmenvuotiskaudelle.

I am happy to announce that Marking the North. The Greek Tradition and its Influence in the Roman Period, edited by Antti Lampinen, has just been published. The volume appears in the series Papers and Monographs of the Finnish Institute at Athens (PMFIA).

The origins of the volume lie in the international workshop Markers of Northernness in Greek Ethnography and Geography, that was held on 10–11 December 2022 at the Finnish Institute at Athens. I am happy to along, with my contribution on the gigantomachia imagery in Late Antiquity. As you can see from the blog start image above, the volume cover is the coolest cover ever, by Karin Eremia.

The impressive contents of the volume:

Antti Lampinen Introduction: Marking the North in the Greek Tradition
Serena Bianchetti The Insular North: A Long-Unknown Reality
Despoina Tsiafaki Recognising Thracians: Tattoos as an Ethnic Marker
Antti Lampinen Polyphemus, Galatea, Herakles: Myths of Origin for Northerners
Joanna Porucznik Northern Women in Greek and Roman Thought
Ekaterina Ilyushechkina A Scythian Mirage in the Collectanea of Gaius Iulius Solinus
Maia Kotrosits From Herodotus to Heresy: Scythians in Long Historical Perspective
Antti Lampinen The Formation of the Greek Image of ‘Northern’ Religions: A Diachronic Account
Julian Gieseke On either Side of the Wall: The Dynamic Image of the British Isles from Caesar to the Arrival of the Anglo- Saxons
Maijastina Kahlos From Gigantomachia to Mission Possible: Late Roman Visions of Northern Barbarians
Cédrik Michel Broadcasting Imperial Policy about the Goths: Theodosius’ Torque-Wearing Bodyguards.

My book Barbarians as the Religious Other in the Late Roman World has just been published by Edinburgh University Press.

In a post on the Edinburgh University Press blog, I reflect on the book’s central arguments and on how it came to be written. Find out here.

I am happy to announce that the Companion to Rome (c. 400–c. 1050), edited by Caroline Goodson and Julia Hillner, has just been published. The volume appears with Brill in the series Brill’s Companions to European History. Caroline and Julia have accomplished a remarkable feat: two volumes, 33 chapters, and 32 contributors. Macte virtute! I am happy and honoured to be among the contributors to this opus magnum. My own contribution is Chapter 19, on religious communities in Late Antique Rome.

The rationale of the Companion to Rome: “The city of Rome had a remarkable and complex urban continuity even after antiquity and it provided a model of urban living for other cities throughout the Middle Ages. Much existing research has nevertheless focused instead on Rome as the seat of papal power or as an influential idea rather than a real place. This volume radically refocuses our attention on Rome’s inhabitants, their identities, relationships, institutions, experiences, agencies, and spaces, and on how these local aspects interacted with the city’s universal character. It also bridges two periods of the history of Rome that are typically separated, namely late antiquity and the early Middle Ages, through a unique design of mirrored essays on key themes of Rome’s urban history. This volume brings to an Anglophone audience new scholarship from scholars across Europe and America.”

Contributors are: Margaret Andrews, Shane Bobrycki, Giulia Bordi, François Bougard, Samuel Cohen, Marios Costambeys, Joseph Dyer, Clemens Gantner, Caroline Goodson, Robert Heffron, Julia Hillner, Mark Humphries, Paul Johnson, Maijastina Kahlos, Paolo Liverani, Markus Löx, Carlos Machado, Federico Marazzi, Maya Maskarinec, Silvia Orlandi, Riccardo Santangeli Valenzani, Kristina Sessa, Lucrezia Spera, Francesca Romana Stasolla, Michela Stefani, Francesca Tinti, Dennis Trout, Andrea Verardi, Massimiliano Vitiello, Giorgia Vocino, Veronica West Harling, and Sarah Whitten.