Viime viikolla seurasimme purim-juhlaa Tel Avivissa. Purim-juhlaa vietetään Esterin kirjassa kerrotun tarinan muistoksi. Esteristä tuli Persian kuningas Ahasveroksen puoliso, ja hän pelasti juutalaiset kuninkaan vainolta. Varsinaisesti purim on kevään juhla, vähän kuin vappu Suomessa paljon myöhemmin (ja minun mielestäni vappua juhlitaan aivan liian aikaisin, koska toukokuun 1. päivänä on hyytävää ja voi sataa räntää). Purimin aikana lapset puetaan erilaisiin karnevaaliasuihin, ja aikuisetkin komeilevat naamiaisasuissa.

Tel Avivista on puolen tunnin kävely Jaffaan eli Jafoon eli antiikin Joppeen. Aivan lähellä satamaa sijaitsevasta kivisestä luodosta kerrotaan, että sinne oli kahlehdittu Andromeda.

Andromeda oli kreikkalaisen tarun mukaan Aithiopian (Etiopian) kuninkaan Kefeuksen tytär. Andromedan äiti Kassiopeia oli joutunut niin suuren ylimielisyyden eli hybriksen valtaan, että oli kehuskellut olevansa kauniimpi kuin nereidit eli merenjumalan tyttäret. Tästä suuttuneena merenjumala lähetti merihirviö Ketoksen vainoamaan Kefeuksen valtakuntaa. Ainoa keino lepyttää jumalvallat oli jättää Andromeda uhriksi merihirviölle. Ja jossakin vaiheessa Andromeda-tarinoissa uhripaikka vakiintui Joppen eli nykyisen Jaffan rannikolle. Myytin mukaan sankari Perseus pelasti sitten Andromedan. Hellenistisenä aikana tarinankertojat vielä korottivat Andromedan, Kefeuksen ja Kassiopeian tähtitaivaalle.

Roomalainen seinämaalaus 1. vuosisadalta eaa. Boscotrecase, Italia (lähde: wikipedia)

Jaffaan liittyy toinenkin hirviö, nimittäin Napoleon. Jaffan kaupunki oli osa osmanien valtakuntaa, ja Egyptiin tekemänsä sotaretken yhteydessä Napoleon vei joukkonsa myös Jaffaan (v. 1799). Ranskalaisten suorittama hävitys oli erityisen julma, ryöstelyineen, tappoineen ja raiskauksineen. Turkkilaiset joukot antautuivat sillä ehdolla, että heidät säästettäisiin. Napoleon kuitenkaan ei pysynyt sopimuksessa, ja tuhannet sotavangit tapettiin. Sotaretken pitkittyessä Napoleonin joukoissa puhkesi paiseruttoepidemia. Napoleon vaati antamaan ruttoon sairastuneille sotilaille kuolettavan annoksen oopiumia, koska näistä oli tullut armeijalle taakka. Armeijan lääkäri René-Nicolas Dufriche Desgenettes kieltäytyi, tarinan mukaan lausuen: ”Minun tehtäväni on hoitaa, ei tappaa.”

Recommended Posts