Tekijä: maijastina

Kävin lauantaina katsomassa Kansallisoopperan Peer Gynt -baletin. Pohjana on tietysti Henrik Ibsenin klassikkoteksti ja Edvard Griegin musiikki, mutta mukana on myös modernia musiikkia. Tarinasta muokattu baletti on Heinz Spoerlin luomus.
Tällaiselle sanoista elävälle ihmiselle on (jälleen kerran) avartavaa nähdä, miten tarina kerrotaan musiikin ja tanssin keinoin. Mukana on kyllä myös vuorosanoja ja laulua, mutta pääosin kerronta etenee tanssin keinoin.
Erityisen taidokkaasti toteutettuja ovat Peer Gyntin sekoilut tunturityttöjen ja keitä muita naisia Peer Gynt matkan varrella ehtikään kaataa ja tietysti kohtaus vuorenpeikkojen luona. Vuorenpeikot olivat oikein kunnon mömmiäisiä (ks. kuvastoa täällä). Peer Gyntin kohkailuista minulle nousi heti mieleen viime vuoden elokuva Wolf of Wall Street. Siinä Leonardo di Caprion esittämä pörssimeklari kavereineen örveltää ja elostelee kyllästyksiin saakka.
Muutenkin Peer Gyntin tarinan voi hyvin siirtää tähän päivään. Tämä on tällainen miehen vaellustarina. Toisessa näytöksessä Peer Gynt käy varsinaiseen maailmanvalloitukseen, hoitaa bisneksiä (ja naisia siinä sivussa), kunnes romahtaa. Ainoa ero 1800-luvun Peer Gyntiin taitaa olla se, että nykyajan Solveig tuskin odottaisi häntä. Vai odottaisiko? Toivottavasti ei.
 

Veera Antsalon esikoisrunokokoelma Sähkökatkoksen aikaan (Teos, 2012) on sopivan absurdi minun makuuni. Kokoelman proosarunot ovat näennäisen kepeitä ja sadunomaisia (esimerkiksi neljäs osio ”Ne sudet” leikittelee usean perinteisen sadun kuvastolla).
Erityisesti ihastuin osioon ”Lapset tulevat hämärästä”, jossa tiivistyy lasten ja aikuisten maailman välinen kuilu. Lapset puuhaavat aikuisille käsittämättömiä asioita, ja aikuisten tärkeät tekemiset taas ovat lasten silmissä järjettömiä:
 

 
Lapsilla on reiät housuissa ja reiät polvissa. Arvet avautuvat ja sulkeutuvat kuin vetoketjut. Lapsia paikataan. Niille laitetaan suojuksia polviin ja kyynärpäihin, liukumattomat sukat, kypärät päähän, laastareita. Lapset karistavat suojukset yltään … (s. 28)
Aikuiset neuvottelevat. Heidän huolenaiheensa on lapsikysymys. Aikuiset pitävät kokouksia ja seminaareja. Aikuiset venyvät kokonaiseen pituuteensa ja siitä yli, kun he ilmaisevat mielipiteensä. Lapsille on tehtävä jotain. … (s. 25).

Kaiken kaikkiaan, pitäisi lukea enemmän runoja.

Ilokseni huomasin, että kirjamme Vieras, outo, vihollinen. Toiseus antiikista uuden ajan alkuun (toim. Marja-Leena Hänninen, SKS 2013) on arvosteltu uusimmassa Parnassossa (2/ 2014). Ei ole mitenkään itsestään selvää, että tietokirja noteerataan kirjallisuuslehdessä.
Arvionsa lopuksi Hannu Niklander nostaa esiin tieteellisen kirjoittamisen tavasta ”ensin kertoa siitä, mitä kohta aikoo kertoa”. Hän toteaa, että ”moinen vatvominen rasittaa monien hyvien tekstien luettavuutta” ja toivoo, että ”päästäisiin tällaisesta lukijan simputtamisesta” ja ”mentäisiin reippaasti suoraan asiaan”.
Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta minkäs teet? Tieteellisten artikkelien kirjoittamisessa on sääntönsä: pitää selostaa, mitä aikoo tehdä, millaisin metodein, mihin tutkimushistoriaan keskustelu liittyy, jne.
Jos vähänkin yrittää sooloilla ja kirjoittaa vapaamuotoisemmin, vertaisarvioitsijat kyllä huomauttavat asiasta ja vaativat uudelleenkirjoittamista. Olen kokeillut tätä useamman kerran, koska kuvittelin, että opinnäytteet väsättyään voisi kirjoittaa vähän rennommin. Näin muuten kävi juuri Vieras, outo, vihollinen -kirjaan kirjoittamani artikkelin ”Pakanuuden synty myöhäisantiikissa” kanssa. Artikkeliin oli suosiolla lisättävä ne lukijan simputtamiset.
 

Rainer Maria Rilke oli kirjeenvaihdossa nuoren wanna-be-runoilijan Franz Xaver Kappusin kanssa 1900-luvun alkupuolella. Kirjeenvaihto julkaistiin v. 1929, ja Liisa Enwald suomentanut sen nimellä Kirjeitä nuorelle runoilijalle (TAI-teos 1993).
Rilke antaa neuvoja kirjoittamisesta ja oman äänen etsimisestä. Kirjallisten pohdintojen lomasta voi lukea Rilken tunnelmista ja tuntemuksista. Rilken kirje Roomasta 29.10.1903 on hyvä muistutus meille Rooma-intoilijoille siitä, että Ikuisen kaupungin voi nähdä toisellakin tavalla:

“Meitä ahdisti myös vieraus ja kodittomuus, eikä vähiten se painostava tunnelma, mikä Roomassa (sitä vielä tuntemattomalle) alkupäivinä aina syntyy, kiitos kuolleen ja raskaan museomaisuuden, jota se henkii, kiitos sen maasta kaivetun ja työläästi pystyssä pysyvän menneisyyden (jolla pieni nykyisyys kokee ruokkia itseään), ja kiitos sen suhteettoman arvostuksen, jota filologit ja muut oppineet, ja tusinaturistit heidän perässään, osoittavat näille rappeutuneille esineille, jotka eivät ole kuin satunnaisjäänteitä toisesta ajasta ja elämästä, sellaisesta, joka ei ole ja jonka ei pidä ollakaan meidän omaamme.” (Rainer Maria Rilke, Kirjeitä nuorelle runoilijalle, suom. Liisa Enwald, s. 39-40).

Myöhemmin kirjeessä Rilken sävy kyllä vähän pehmenee:

”Jotain tuollaista katseltuaan voi jälleen koota itsensä keskellä turhuuden melua, jota kaupunki (todella anteliaasti) tyrkyttää, ja voi opiskella taas hitaasti ne harvat asiat, joissa ikuisuus pysyy ja joita voi rakastaa, ja saa tuntea hiljaisuudessa yksinäisyyden kosketuksen” (Rainer Maria Rilke, Kirjeitä nuorelle runoilijalle, suom. Liisa Enwald, s. 40).

CALL FOR PAPERS
XXIII Finnish Symposium on Late Antiquity
“Conflict in Late Antiquity”
Tvärminne, Finland, 17–18 October 2014
(Please, feel free to forward this message to any relevant forum.)
The XXIII Finnish Symposium on Late Antiquity will be organized on 17–18 October 2014. The aim of the symposium is to bring together scholars and postgraduate students with an interest in Late Antiquity from a variety of universities and disciplines. Our main aim is to stimulate interdisciplinary dialogue between philology, archaeology, history, theology, religious studies, art history and other disciplines that deal with Late Antiquity.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland. It is organized by an interdisciplinary organizing committee (see below) under the auspices of the center of excellence “Reason and Religious Recognition” in the Faculty of Theology, University of Helsinki, together with Department of World Cultures, University of Helsinki.
The theme of the symposium in 2014 is “Conflict in Late Antiquity”. It will be approached from a wide perspective, including different types and levels of conflict and attempts at solving them. Conflict can be discussed from the from the point of view of politics and competition for power, ethnic conflicts, conflicts between different areas and peoples of the empire, cultural and religious conflicts between and within traditions, doctrinal conflict, interpretation and portrayal of conflict in literature and art, personal conflicts, and conflicts versus everyday life. We welcome papers that discuss the scholarly approaches to late antiquity, and why the sources and scholarship focus so emphatically on conflict, and what other perspectives can be applied instead.
This year’s symposium features the following invited speakers:

• Hagith Sivan (Department of History, University of Kansas). Prof. Sivan is specialist in Roman history, Late Antiquity, study of women in Antiquity as well as the Hebrew Bible, Jewish history and early Christianity. She has written/edited six books: Ausonius of Bordeaux: Genesis of a Gallic Aristocracy (1993); Shifting Frontiers in Late Antiquity (1996, co-edited); Dinah’s Daughters. Gender and Judaism from the Hebrew Bible to Late Antiquity (2002); Between Woman, Man and God: A New Interpretation of the Ten Commandments (2004); Palestine in Late Antiquity (2008) and Galla Placidia. The Last Roman Empress (2011). She has written articles on topics ranging from the Roman army in late ancient Spain to Christian ascetic females, and from the Visigothic kings of Toulouse to Jewish childhood and to meandering monk Barsauma.

• Petri Luomanen (Biblical Studies, University of Helsinki). Prof. Luomanen has studied Jewish-Christians – i.e. Christians who embraced Christian faith but kept their Jewish way of life – and hostility expressed against them by both Christians and other Jews. He has employed social-scientific and cognitive approaches in his works. His publications include Recovering Jewish-Christian Sects and Gospels (2012), Explaining Christian Origins and Early Judaism: Contributions from Cognitive and Social Science (2007, editor with Ilkka Pyysiäinen and Risto Uro), and A Companion to Second-Century Christian ‘Heretics’ (2005, 2008 editor with Antti Marjanen).

• Lucy Grig (School of History, Classics and Archaeology, University of Edinburgh). Dr. Grig is specialist in cultural history in Late Antiquity, including literary and material culture with particular interest in religious history and popular culture. She has published Making Martyrs in Late Antiquity (2004) and co-edited (with Gavin Kelly) Two Romes: Rome and Constantinople in Late Antiquity (2012).

• Antti Lampinen (Classics, University of Turku). Dr. Lampinen is specialist in Greco-Roman ethnographical writing. He finished his doctoral dissertation, Istae contra omnium religiones. Characterizing Northern Barbarian Religiosity in the Graeco-Roman Literary Tradition from Hellenism to the Later Empire in 2013.

There is space for a maximum of nine more papers. If you wish to deliver a paper, please send a short abstract (of maximum 300 words) by 1st June 2014 to Dr. Ville Vuolanto: ville.vuolanto(at)uta.fi.
Applicants will be informed by 19 June 2014 whether they have been accepted. We have reserved 30 minutes for each presentation including discussion, wherefore we recommend limiting the papers to 20 minutes.
The seminar is free. We will offer transportation from Helsinki to Tvärminne and the return journey, as well as accommodation (one night) and meals in Tvärminne. However, we are not able to cover any travel costs to or accommodation in Helsinki. Registration for the conference will start 1 September and close on 30 September 2014.
The Finnish Symposium on Late Antiquity has been organized annually since 1992. It started as a Finnish-language seminar for postgraduate students. However, over the years, more and more papers were presented by established scholars, and over the years well-known scholars were invited from abroad, and the language of the symposium was changed to English. In keeping with the symposium’s traditions, we encourage not only senior, but also junior scholars and postgraduate students to participate.
The organizing committee:
•    Maijastina Kahlos, PhD, Classics / Helsinki Collegium for Advanced Studies, University of Helsinki, maijastina.kahlos(at)helsinki.fi
•    Ulla Tervahauta ThD, Biblical Studies, University of Helsinki, ulla.tervahauta(at)helsinki.fi
•    Ville Vuolanto, PhD, History, University of Tampere / University of Oslo, ville.vuolanto(at)uta.fi

Filosofinen aikakauslehti niin & näin täyttää 20 vuotta! Lämpimät onnittelut tekijöille!
Juhlavuoden kunniaksi tämän vuoden ensimmäinen numero pohtii mm. miksi tehdä filosofiaa. Mikä on filosofian tehtävä? Mitä vaaroja filosofiasta koituu? Juhlanumerossa on myös muutaman tekijän muisteluita 20 vuoden varrelta.
niin & näin perusti muutamia vuosia sitten myös monipuolisen Filosofia.fi – portaalin. Portaali on varsinainen aarreaitta, siellä on ajankohtaisia uutisia ja tiedotteita, ja ennen kaikkea kaikenlaista aineistoa ja mahtava kokoelma klassikkojen tekstejä!
Näin se aika kuluu: monista asioista, joita olen sivusta seurannut tai joissa olen ollut mukana, voi jo puhua vuosikymmenissä. Alkuaikoina n & n ilmestyi vihkoina (hyvin paksuina vihkoina). Harrastin silloin kirjansidontaa ja sidoin muutaman vuosikerran kirjoiksi. Vuosien mittaan lehti paisui siinä määrin, että sitä alettiin julkaista liimaniteinä. Siihen valitettavasti loppui kirjansidonta n & n:n kohdalla.

 

Vielä muutama tunnelma Japanin matkalta. Kioton Nijo-linna (Nijo-jo) rakennettiin 1600-luvun alkupuolella Tokugawa-sukuisten shogunien palatsiksi. Tällöin shogunit olivat Japanin varsinaisia vallanpitäjiä, vaikka keisarit olivatkin nimellisiä hallitsijoita.
Nijo-linnan alueella on useita rakennuksia, joista varsinainen palatsi on näyttävin. Sisällä ei saanut valokuvata. Seinämaalaukset ovat tyylikkäitä. Maalausten teemat muuttuvat siten, että shogunin asuintiloista kauimmaiset maalaukset kuvaavat villieläimiä (tiikereitä ja panttereita) ja muuta pelottavaa, siten shoguni ikään kuin esitteli valtaansa vähemmän luotetuille feodaaliherroille. Shogunin lähipiiriin kuuluvat pääsivät lähemmäs shogunin omia asuintiloja, joissa maalaukset henkivät harmoniaa (kukkia ja lintuja).
Palatsin lattiat ovat kuuluisia siitä, että ne visertävät linnut. Sitten kukaan ei voinut hiipiä palatsissa ääntä päästämättä ja lähestyä shogunia murha-aikeissa. Lattian kirskunnan saa aikaan erityinen tekniikka, jolla lattiat on kiinnitetty nauloin. Pääsimme kurkkaamaan palatsin ulkopuolelta lattiarakennelmia.
 
Palatsiin mennessä piti ottaa kengät pois. Kuten kuvasta näkyy, tämä(kin) oli näppärästi organisoitu. Lattiat olivat kaikkialla kylmiä, sen vuoksi podetaan nyt nuhaa ja yskää.
 
 
 
 
 

Palasin eilen Japanista. Matkan sulatteluun menee vielä pitkään. Päällimmäisenä mielessä on vierailu Naraan, joka oli maan pääkaupunki 700-luvulla. (Tämän jälkeen valta siirtyi Kiotoon ja sittemmin Edoon eli Tokioon).
Narassa on valtava temppeli, Todai-ji, jossa on maailman suurin pronssinen Buddhan patsas. Naran temppelialueella buddhalaisuus ja shintolaisuus ovat toisiinsa lomittuneina. Naran puistossa elelee puolikesyinä shintolaisuuden pyhiä eläimiä, japaninpeuroja (Cervus nippon).
 
Ja peuroja olikin sitten joka paikassa. Ne tulivat uteliaima tutkimaan turisteja ja työnsivät turpansa takkien taskuihin herkkupalojen toivossa, aivan kiusaksi saakka.

 
Naran japaninpeurat ovat pyhiä eläimiä. Niitä on pidetty jumalien sanansaattajina. Japanilaisessa mytologiassa kerrotaan jumalista ja jumalattarista, jotka saapuivat vuorilta japaninpeurojen selässä. Muinaisina aikoina japaninpeuran tappamisesta oli määrätty kuolemanrangaistus.
Naran Todai-ji-temppelissä on myös kappale muinaista Buddhan jättiläispatsasta. Luultavasti maailman suurin keskisormi:

 
 

Olisikohan siitä ehkä jotain kaksikymmentä vuotta, kun kävin katsomassa Marguerite Durasin kirjoittaman elokuvan India Song. Elokuva oli viipyilevä, ja henkilöt vain hengailivat 1930-luvun Lahoren dekadenteissa tunnelmissa. Tuskailin elokuvan käsittämättömyyttä ja hidassoutuisuutta seuralaiselleni, nuorelle miehelle. Sain melkein aikaan taideriidan.
Luin äskettäin Durasin postuumisi julkaistun Kirjoitan (Écrire, 1993, suom. Annika Idström, Like 2005). Siinä Duras pohtii kirjoittamisen yksinäisyyttä ja tavoittaa jotakin olennaista koko prosessista, esimerkiksi:

“Kun kirjoittaa, tulee ihmisaraksi. Kirjailija palaa kesyttömään tilaan, aikojen aamuun, ikiaikaisiin metsiin. … Kyse ei ole vain kirjoittamisesta, kirjoituksesta, vaan eläinten, koirien, meidän kaikkien yöllisistä huudoista.” (Marguerite Duras, Kirjoitan, 27-28. suom. Annika Idström).

Kumminkin tuossa Kirjoitan -teosta lukiessa aloin taas tuskaantua. Olisiko Erään englantilaisen lentäjän kuoleman -tekstin syntyä voinut vähän tiivistää? Ihme tajunnanvirtaa ja toistoa.
Eilen Durasia vielä kerran samaisen nuore(hko)n miehen kanssa. Durasin teksteistä koottu esitys Vastarinta Teatteri Jurkassa voitti minut puolelleen. Teatteri voi olla pelkistettyä: tuoleja, valoja, tiukka teksti, erinomaiset näyttelijät.

Turussa tapahtuu taas:
Minna Seppänen klassisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineesta väittelee. Väitöstutkimuksen aiheena ovat grammatiikan määritelmät kreikan- ja latinankielisissä lähteissä klassiselta kaudelta 100-luvulle jaa.
Minna puolustaa väitöskirjaansa  Defining the art of grammar: Ancient perceptions of γραμματική and grammatica (”Grammatiikan määritteleminen: antiikin näkemyksiä käsitteistä γραμματική ja grammatica”) Turun yliopistossa 7.3.2014. Vastaväittäjänä toimii dos. Martti Leiwo.
Väitöskirja on sähköisessä muodossa täällä.
Onnea koitokseen!