Lapsuus ja arki antiikissa ja keskiajalla on tietokirjojen aatelia. Kirjoittajilla Sari Katajala-Peltomaalla ja Ville Vuolannolla on vuosien kokemus lapsuuden historian tutkimuksesta. Tässä suurelle yleisölle suunnatussa teoksessa he ovat tiivistäneet oleellisia huomiota omista tutkimuksistaan.
Kirjoittajat kumoavat pitkään vallalla olleita käsityksiä mm. siitä, ettei antiikin ja keskiajan lasten ja vanhempien välillä olisi ollut kummoisiakaan tunnesiteitä.
Monien kaavamaisten käsitysten tilalle Katajala-Peltomaa ja Vuolanto tuovat esiin monivivahteisen kuvan lasten elämänpiireistä. Lapset eivät olleet passiivisia aikuisten opetusten ja arvojen vastaanottajia (kuten eivät ole nykyäänkään).
Lapsuus ja arki valottaa lasten elämää eri näkökulmista, syntymästä lapsuuden loppuun, perhesuhteista työhon ja koulutukseen, leikeistä uskontoon.. Työnteko oli suurimmalle osalle lapsia täysin itsestäänselvää arkipäivää ja koulunkäynti lähinnä hyvin toimeentulevan eliitin erioikeus.
Antiikin ja keskiajan lasten maailma oli monessa suhteessa toisenlainen kuin meidän aikamme lasten, mutta päällimmäiseksi jää kuitenkin tunne yhteisestä ihmisen osasta. Hyvin samankaltaisia vääntöjä käytiin eri sukupolvien kesken. Iloa, huolia, murheita. Lasten leikit tuntuvat universaaleilta, samoin myös se, että vanhemmat olivat niitä arvioimassa ja arvostelemassa. Kuulostaa jotenkin tutulta: keskiajan kirjoittajat pelkäsivät, ”että miekoilla leikkivistä pojista tulisi väkivaltaisia ja kortinpeluusta pitävistä pelureita” (s. 182).
 

Recommended Posts

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.