Viime viikkojen intohimo on ollut vadelmien poiminta. Marjojen parissa olen viihtynyt myös lukemalla  Hannele Klemettilän ja Laura Jaakolan kirjoittamaa marjakasvien kulttuurihistoriaa Mansimarjasta punapuolaan (Maahenki 2011).
Klemettilä ja Jaakola esittelevät metsien ja puutarhojen marjoja, niiden käyttöä ravintona, lääkinnässä ja kosmetiikassa eri aikoina. Marjat ovat olleet tärkeitä myös myyteissä ja kirjallisuudessa. Tunnetuimpia on tietysti Marjatan tarina Kalevalassa, jossa Marjatta tulee raskaaksi syömästään puolukasta.
Klemettilä ja Jaakola kertovat myös karhunvatukan vaiheista myyteissä. Niissä Lucifer karkotettiin taivaasta, ja hän putosi piikikkääseen karhunvatukkapensaaseen. Samoin kreikkalaisen taruston sankari Bellerofon yritti nousta Olympoksen jumalien luo, mutta putosi piikkipensaaseen. Klemettilä ja Jaakola mainitsevat (s. 223), että pensas monesti tulkittiin karhunvatukaksi.
Yritin jäljittää Bellerofonin karhunvatukkaa, mutta en ole vielä löytänyt mainintaa. Bellerofon (usein myös muodossa Bellerofontes) oli heeros, joka sai ratsukseen Pegasoksen ja onnistui surmaamaan khimairan. Khimaira oli hirviö, jolla oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärme häntänä. Iliaassa (6.200-202) kerrotaan Bellerofonista, että hän joutui jumalten vihoihin ja sen jälkeen hän harhaili autiomaassa, ”karttoi polkuja ihmisien, polo murteli mieltä” (suom. Otto Manninen).
Toinen versio on Hyginuksen nimissä kulkevasta teoksesta Astronomica (2.18), jossa kerrotaan Pegasoksen tähtikuvion yhteydessä myös Bellerofonin kohtalosta. Bellerofon yritti lentää Pegasoksen selässä taivaaseen, mutta melkein perillä vilkaisi alas, pelästyi, putosi Pegasoksen selästä ja kuoli. Pegasos sen sijaan korotettiin tähtikuvioksi taivaalle.
Myytistä on tietysti useita erilaisia versioita ja mainintoja antiikin kirjallisuudessa ja myöhemmin. Yhteistä monille maininnoille Bellerofonista on lento Pegasoksen selässä,  pyrkimys jumalten pariin Olympokselle tai taivaaseen ja sitten putoaminen. Zeus tai jumalat yleensä suuttuvat tästä ylimielisyydestä ja suistavat ylimielisen nousijan alas. Bellerofon joko kuolee tai tulee rammaksi tai sokeaksi.
Bellerofonin lisäksi antiikin mytologiassa esiintyy muita yritteliäitä taivaan tavoittelijoita, joille käy huonosti. Faethon, auringonjumalan ja kuolevaisen naisen poika, haluaa ajaa auringonvaunuja ja pääseekin kierrokselle, mutta kokemattomana ajajana suistuu alas. Ikaros lentää isänsä tekemillä siivillä, mutta nousee liian ylös taivaalle ja putoaa mereen. Antiikin ihmiselle tarinat kertoivat ihmisen ylimielisyydestä tai röyhkeydestä (hybris), josta ei koitunut mitään hyvää.
Piikikäs karhunvatukkapensas voi siis muistuttaa inhimillisen ylpeyden seurauksista. Vadelmia kerätessä ei  kuitenkaan koskaan edes muista niiden piikikkyyttä.

Recommended Posts

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.