Olen yllättänyt itseni seuraamasta jalkapallon MM-kisoja, melkein yötä myöten. Niin, minä, joka ikävuosina 13-26 nyrpistelin kaikelle urheilulle, varsinkin kilpaurheilulle. Kyllä, minä, joka koulussa muiden katsellessa hiihtoja mielenosoituksellisesti istuin nenä kirjassa. Sittemmin olen viisastunut ja tajunnut, etteivät kirjatoukan elämä ja urheilu sulje pois toisiaan.
Nyt olen seurannut, miten Brasilia ja Meksiko pelasivat kauniin tasapelin. Seurasin Chilen yllätyksellistä voittoa Espanjasta. Jopa vähäisellä jalkapallon tuntemuksellani huomasin, miten erilaisia tunnelmiltaan pelit voivat olla. Chile – Espanja -peli oli nykivää ja hermostunutta, ja erotuomarin pilli soi vähän väliä. Sen sijaan Uruguayn voittoon päättynyt peli Englantia vastaan oli tasapainoisempaa, tyylikkäitä syöttöjä, pitkiä juoksuja.
Eikä jalkapallo ole ainoa ilon lähde. Elämäni suurimpia nautintoja ovat yhdessä pelattavat lauta- ja korttipelit. Pelien aatelia ovat Carcassonne, Menolippu, Ivanhoe, Seven Wonders ja Dominion.
Mitä hyötyä tästä kaikesta on? Peleistä ja leikeistä ei ole hyötyä sanan banaalissa merkityksessä. Pelaamisen tarkoitus, telos, on pelaaminen itse. Siksi pelaaminen on ihmiselämän suurenmoisimpia asioita. Kaikkein kauneimpia hetkiä elää silloin, kun pelaa eikä ole edes väliä, kuka voittaa. On vain läsnä ja kaikki muu unohtuu.

Recommended Posts

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *