Tekijä: maijastina

Tänään julkistettiin kirjamessuilla Kanava -tietokirjapalkinnon viisi ehdokasta. Iloisena yllätyksenä Rooman viimeiset päivät on ehdokkaana mukana!
Kanava-palkinto jaetaan politiikan, yhteiskunnan, talouden, historian tai kulttuurin alan tietokirjalle. Lisäkseni mukana kisassa ovat Tiina Airaksinen – Elina Sinkkonen – Minna Valjakka: Enemmän kuin puoli taivasta (Art House), Marjaliisa Hentilä – Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918 (Siltala), Katja Kettu – Meeri Koutaniemi – Maria Seppälä: Fintiaanien mailla (WSOY) ja Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi (Gaudeamus).
Kirjani on ehdokkaista ainoa, jossa on yksi kirjoittaja. Silti en ole ollut yksin. Tutkija ja kirjoittaja kyllä puurtaa yksin, mutta onnekseni olen saanut kannustusta, tukea ja apua kustannustoimittajaltani, kollegoiltani, ystäviltäni, puolisoltani. Kiitos teille kaikille! Lisäksi tietokirja on aina tiivistymä monien sukupolvien ja lukemattomien ihmisten usein näkymättömiin jäävästä uurastuksesta. Tiedettä tehdään yhteisössä, antiikintutkimuksen tapauksessa kotimaisessa ja kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Eläköön antiikintutkimus!

Esittelen kirjaani Rooman viimeiset päivät perjantaina Helsingin kirjamessuilla. Minua haastattelee Juha Roiha kello 14.30 Eino Leino -lavalla. Kuulemmeko totuuden Rooman tuhosta?
Katsottavissa Yle Areenassa täällä.

Nyt kun tuleviin seminaareihin (ks. edelliset postaukset) liittyvä tiedotus on saatu pois alta, voin luoda katseen vielä edellisen viikon nostattavaan konferenssimatkaan Umbriassa.

Onneksi Collectio Avellana -dokumenttikokoelman ympärille koottu konferenssi ei ollut pelkkää istumista. Ensimmäiset sessiot pidettiin Perugiassa, sitten kokous jatkui Gubbiossa ja yksi sessio pidettiin Fonte Avellanan luostarissa. Olenkohan koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin Umbrian vuoret. Kauneus saa suorastaan epätoivoiseksi.

Kuvat saavat kertoa enemmän kuin sanat. Gubbion sankareita ovat tietysti Isä Matteo ja  Pyhä Ubaldo, jota muistettiin joka kadunkulmauksessa, mutta myös naapurikaupungin Franciscus Assisilainen. Franciscus jonkin aikaa asui Gubbiossa, ja tästä ajasta kerrotaan ihmettä: hän taltutti kaupunkia uhanneen hirmuisen suden.

Antiikintutkijalle muistuu heti mieleen kreikkalainen kulttuuriheros Herakles, joka puhdisti maanpiirin pelottavista pedoista ja hirviöistä.
Fonte Avellanan luostari oli korkealla vuorilla kaukana kaupunkiasutuksesta (ja tarkkaan ottaen jo Marchen maakunnan puolella).

Vuorinen seutu on myös haaste Umbrian kaupungeille. Perugian kaupunki on rakentanut kätevän minimetron, jolla pääsee nousemaan ylös kaupungin historialliseen keskustaan:

Mittavan empiirisen aineiston perusteella kohudosentti on nyt päätynyt kiistattomaan tutkimustulokseen: olympolaisten jumalien ambrosia oli tryffelipastaa.

No, oikeitakin tutkimustuloksia on luvassa. Konferenssin voimanainen, Perugian yliopiston antiikin historian professori Rita Lizzi toimittaa esitelmistä teemanumeron ja artikkelikokoelman. Paikallinen trg-media teki konferenssista uutisen: katsottavissa täällä

XXIV Finnish Symposium on Late Antiquity
SLAVERY IN LATE ANTIQUITY
Tvärminne, Finland
11–12 November, 2016
The theme of this year’s symposium is Slavery in Late Antiquity. Research on slavery in the late Roman Empire and in the post-Roman kingdoms has been expanding and evolving in the recent decades. The theme will be approached from a wide perspective, including social, economic, political, legal, ideological and religious levels.
The keynote speakers of the symposium are: Chris De Wet (New Testament and Early Christian Studies, University of South Africa), Marianne Bjelland Kartzow (New Testament Studies at the University of Oslo) and Marja Vierros (Classics, University of Helsinki). Please refer to the programme below.
The symposium is free, but the number of participants we can take is limited. It will be organized at the Tvärminne Zoological Station on the southern coast of Finland. We offer transportation from Helsinki to Tvärminne and the return journey, as well as accommodation (one night) and meals in Tvärminne. However, we are not able to cover any travel costs to or accommodation in Helsinki.
Registration for the symposium starts on 1 October and closes on 26 October 2016. In order to register as a participant for the seminar, please send an email to Ville Vuolanto ville.vuolanto(at)uta.fi. Upon applying for participation, you are kindly asked to provide your contact information as well as to inform us about special diets etc. Please also mention if you do NOT need the coach transportation from Helsinki.
The symposium is organised by Maijastina Kahlos, University of Helsinki, Ulla Tervahauta, University of Helsinki and Ville Vuolanto, University of Tampere / University of Oslo.
The Symposium is funded by the Centre of Excellence “Reason and Religious Recognition”, Faculty of Theology; Jaakko Frösen Fund; and Department of World Cultures, Faculty of Humanities, University of Helsinki.
Programme
Friday 11 November
9.00 Departure by coach from Helsinki
c. 11 Arrival and accommodation
11.30 Opening of the Symposium
11.45 Lunch
12.30 Friday session I: Rethinking slavery in Late Antiquity
Chris De Wet: The Captive Monk: Late Antique Slavery and Syrian Ascetical Theology and Practice
Kate Cooper: Slavery and social exclusion: Christian advice to late Roman landowners
Arkadii Avdokhin: (Il)legal Freedom? Christ and Redemption from Slavery to Satan in Late Antique Liturgical Texts
14.15 Coffee
14.35 Friday session II: Early Christian discourses
Marianne Bjelland Kartzow: The Paradox of Slavery in Early Christian Discourse: An Intersectional Approach
P.J.J. Botha: Marking bodies: ritual and discipline in early Christian discourse
16:00 Friday session III: Coloni
Uiran Gebara da Silva: Rural Slavery in Late Roman Gaul
Florian Battistella and David Pitz: Colonos, qui fugam meditantur, in servilem condicionem ferro ligari conveniet (Cod. Theod. 5,17,1). Some Observations about the Relationship between Slavery and the Colonate in Late Antiquity
17.00 Sauna/Men
18.30 Sauna/Women
20.00 Dinner
Saturday 12 November:
8.00-9.00 Breakfast
9.00 Saturday session I: Slavery in the Margins
Marja Vierros: Slaves in the Sixth Century Palestine in the Light of Papyrological Evidence
Judith Evans Grubbs: From Slave to Saint: the enslavement of St Patrick
Ilkka Lindstedt: Slavery in the early Islamic period in the light of epigraphy
11.45 Lunch
12.00 Saturday session II: Living as a slave
Elizabeth Fentress: The Material Culture of Slave quarters in Roman Italy
Mariana Bodnaruk: Inscribing Inequality: Late Antique Slavery in Epigraphic Evidence
Ilaria Grossi: Tene me ne fugiam et revoca me ad dominum! The relationships between slaves and owners through late antique collaria
14.00 Conclusion of the symposium and coffee
15.00 Departure
c. 17 Arrival in Helsinki

Being Pagan, Being Christian in Late Antiquity and Early Middle Ages
November, 3-4, 2016
Venue: Helsinki Collegium for Advanced Studies, Fabianinkatu 24 A, Seminar Room 136, Ground Floor.
Organisers: Katja Ritari, William van Andringa, Jan Stenger & Maijastina Kahlos
Registration: The symposium is open for all, but there is a limited number of seat. Registration is free but required. The deadline to register is October 26. Registration and further information here: http://www.helsinki.fi/collegium/events/being%20pagan/index.html
Programme:
Thursday 3.11.2016
09:00 Registration and coffee
09:30 Opening of the symposium

09:45 Session 1
William Van Andringa (HCAS): Material Culture and Religious Identity in Fourth Century Gaul: Time of Invisibility
Eric Rebillard (Cornell University): Archaeology and Identity: Being Christian, 250-450 CE
11:15 Coffee/Tea
11:30 Session 2
Rosamond McKitterick (University of Cambridge): The Liber pontificalis and the Transformation of Rome from Pagan to Christian City in the Early Middle Ages
Stefanie Dick (Bonn University): Christianity and the Development of Frankish Kingship: the Baptism of Clovis
13:00 Lunch
14:00 Session 3
Elva Johnston (University College Dublin): Converting to Christianity in Fourth and Fifth Century Ireland: A Frontier Phenomenon?
Katja Ritari (HCAS): Christian Identities and the Memory of the Conversion in Early Medieval Ireland
15:30 Coffee/Tea
16:00 Session 4
Hervé Inglebert (l’Université Paris Ouest Nanterre-La Défense): Vanishing Identity: the Impossible Definition of Pagans and Paganism in the West (4th-6th Centuries)
Raimo Hakola (University of Helsinki): Identities Renegotiated and Contested: Jews and Christians in Late Antiquity
Maijastina Kahlos (University of Helsinki): Being Pagan and Everyday Nuisances. The Dynamics of Patronage in Late Antiquity
18:15 Reception
Friday 4.11.2016
10:00 Session 5
Jan Stenger (University of Glasgow): Paradise Lost/Regained: Healing the Ascetic Body in the Monastery of Dorotheus of Gaza
Ine Jacobs (University of Oxford): Christianity and the Secular… and Other Explanatory Theories
Ilkka Lindstedt (HCAS): The Spread of Monotheism in Late Antique Arabia
12:15 Lunch
13:15 Session 6
Mark Humphries (Swansea University): Martyrs, Memories, and Identities in Christian Late Antiquity
Elizabeth DePalma Digeser (University of California, Santa Barbara): Heretics and Collaborators: The Effect of Persecution on Multiple Identities
14:45 Coffee/Tea
15:15 Session 7
Antti Lampinen (University of St Andrews): Christianity and Ethnography: ‘Barbarian Sages’ in Late Antiquity and the Early Middle Ages
Frédérique Blaizot (Institut National de Recherches Archéologiques Préventives): Funerary Practices and Construction of Religious and Social Identities in the South-East of Gaul from the 4th to 10th Centuries
16:45 Ending of the symposium
19:00 Dinner

This week convenes the international conference on Collectio Avellana, the enigmatic collection of ecclesiastical documents from Late Antiquity. The conference will take place at the University of Perugia and continue in Gubbio. The convener is Prof. Rita Lizzi, from the University of Perugia.
The papers will be in Italian, French, Spanish, and English. A lot of concentrated listening ahead!
The title of my paper is ”Multiplex perniciosa perversitas (Coll. Avell. ep. 97): The image of Pelagianism in Gelasius’ letters in Collectio Avellana”. I will speak about the construction of heresy (and of course, orthodoxy, at the same time).

Kohudosentin perheessä on periaatteena, että kaikkien pitää osallistua kotitöihin. Kaikkien on opittava huushollin hoitaminen. Kaikki perheenjäsenet (ainakin noin teoriassa) lajittelevat jätteitä, imuroivat, pesevät pyykkiä, tiskaavat ja ennen kaikkea siivoavat vessaa.
Ja kas, Kohudosentin työpaikalla, yliopistossa, ollaan myös yhtä suurta perhettä. Kaikki suorittavat samoja pieniä tehtäviä, aivan riippumatta siitä, mikä koulutus tai erikoisosaaminen heillä on.
– Me tehostamme toimintaamme, toteaa kohudosentti. – Näin yliopiston johto mittaamattomassa viisaudessaan meille kertoi. Uusi PalveluOrganisaatio nostaa työmme aivan uudelle tasolle.
– No niin, katsotaan, miten osoitteenmuutos hoituu, Kohudosentti miettii ja vaeltelee flammassa kaksi tuntia. – Jaa, nyt ei taida löytyä. Toimistosihteeri tuossa käytävällä olisi tehnyt tämän sekunnissa … mutta ei hän olekaan enää täällä. Mutta on tämä silti varmasti virtaviivaisempaa.
– Nyt on hyvä opetella tämä uusi DMP Tuuli – data management planning tool – on sympaattinen nimikin, aivan kuin kolmas nimeni Tuulikki, Kohudosentti myhäilee ja askartelee ohjelman parissa kaksi päivää.
– Ei se mitään, vaikka kirjoitustyöni eivät kahteen päivään edenneet mihinkään. On tärkeää ottaa haltuun nämä uudet ohjelmat. Ehtisinkö huomenna moodlea, sappia, wepoodia, flingaa, tuhattia, solea, dippiä ja dappia. Tämä on suuri digiloikka yliopistolle, pieni askel Kohudosentille. Toimistosihteeri olisi hoitanut tämän hetkessä, mutta ei tämä palvelu kuulu Uudelle PalveluOrganisaatiolle. Palvelut liikkuvat rajapinnoilla, joten eivät ne tänne saakka ulotu.
Kohudosentti kävelee kotiin ja matkalla hän näkee Kansalaisen, jolle hän kertoo työpaikkansa uusista Tuulista.
– Miksi kaikkien on osattava kaikkea? Kansalainen puuskahtaa. – Kun minun työpaikassani tehostetaan, se tarkoittaa, että kukin tekee sitä, minkä hän osaa parhaiten. Meillä suunnittelijat suunnittelevat, hitsaajat hitsaavat ja toimiston työntekijät hoitavat toimiston.
– Niin, no, kyllä minustakin olisi mukavaa välillä keskittyä tutkimukseen ja opetukseen, Kohudosentti huokaisee.
 

Olen lukemassa George Eliotin romaania Middlemarch (1871-72). George Eliot (oikealta nimeltään Mary Anne Evans) kuvaa kuvitteellista englantilaista pikkukaupunkia Middlemarchia ja sitä ympäröivää maaseutua 1820–30-lukujen vaihteessa, rautateiden rakentamisen ja teollisen vallankumouksen aikaan. George Eliot kertoo ironisella otteella useamman ihmisen tarinan. Itse asiassa päähenkilönä on koko kaupunki ja sen tienoot erisäätyisine asukkaineen.
Juuri nyt minua riemastuttaa ja tuskastuttaa kaikkein eniten Edward Casaubonin kohtalo. Casaubon on kuivakka keski-ikäinen pappi, joka on omistanut elämänsä tutkimukselle. Hänellä on koko elämän kestävä projekti koota yhteen kaikki maailman myyttijärjestelmät, osoittaa ne saman perinteen muunnoksiksi ja kirjoittaa lopulta suuri synteesi, ”Maailman myyttien avain”.
Päähenkilö nuori Dorothea rakastuu Casauboniin oppineisuuteen ja menee hänen kanssaan naimisiin. Johtoajatuksena Dorothealla on osallistua miehensä tutkimushankkeeseen ja auttaa häntä siinä parhaansa mukaan. Avioliittoon tulee kuitenkin ryppy. Dorothea on liian innokas, eikä Casaubon halua päästää häntä tutkimusmaailmaansa.
Casaubonilla on nimittäin henkilökohtainen ongelma. Hän kerää muistiinpanoja. Hänellä on valtavat määrät muistikirjoja, joihin hän on kirjannut löytöjään. Hän ei pääse muistiinpanoja edemmäs. Sen sijaan Casaubon kirjoittelee pamfletteja, ’parerga’, joissa hän sotkeutuu katkeriin kiistoihin ja sivaltelee tieteellisiä vastustajiaan. Hän menettää tutkimuksensa suunnan:

Herra Casaubon parka itse eksyi pieniin komeroihin ja kiertoportaisiin tai tuskaantuneeseen epävarmuuteen Kabeirien asiassa, tai silloin, kun hän yritti paljastaa toisten mytologien harkitsemattomia rinnastuksia, hän helposti kadotti näkyvistään tarkoituksen, minkä vuoksi oli vaivannäköön ryhtynyt. Kynttilätuikku edessään hän unohti ikkunoiden olemassaolon ja käsikirjoituksessaan kitkerästi arvostellessaan toisten miesten auringonjumalia koskevia käsityksiä hän oli käynyt piittaamattomaksi auringosta itsestään. (Middlemarch, suom. Aune Tuomikoski, wsoy 1966, s. 210-211).

Dorothea erehtyy tunkeilemaan kiusallisilla kysymyksillä. Eikö Casaubonin pitäisi kirjoittaa suurta synteesiään?

’Ja kaikki sinun muistiinpanosi’, sanoi Dorothea, jonka mieltä tämä asia oli kauan ahdistanut, ’kaikki nuo rivit paksuja niteitä. – Etkö nyt aio tehdä sitä mistä kerran puhuit? Etkö päätä, mitä osaa niistä käytät hyväksesi ja ala kirjoittaa kirjaa, jossa valtavat tietosi tulevat koko maailman hyödyksi?’ (s. 212-213).

Lisäksi selviää, ettei Casaubon ole tutkimuksen rintamalla ajan tasalla, koska ei lue saksankielistä tutkimusta.

’ … sen tähden on vahinko, että hänen työnsä on hukkaan heitettyä vaivannäköä, niin kuin englantilainen tutkimus useinkin, kun ei oteta selvää, mitä muualla maailmassa on tekeillä. Jos herra Casaubon lukisi saksan kieltä, hän säästäisi itseltään paljon vaivaa’. … ’… saksalaiset ovat johdossa historiallisen tutkimuksen alalla ja nauravat tuloksille, joita saadaan haparoimalla metsässä kompassi kädessä, vaikka he ovat rakentaneet kunnon teitä.’ (s. 221).

Työnsä ääressä liikaa puurtava Casaubon saa sydänkohtauksen, mutta selviää siitä. Lääkäri, Dorothea ja sukulaiset yrittävät saada Casaubonia hellittämään tahtiaan, mutta hän haluaa saada työnsä valmiiksi. Alakuloisen katkeruuden vallassa hän jatkaa.

… jopa hänen jumaluskonsa horjui sitä mukaa kuin hänen luottamuksensa omiin tutkijankykyihinsä rakoili, ja lohdutus, jonka kristitty yleensä saa kuolemattomuuden toivosta, tuntui olevan vielä toistaiseksi kirjoittamattoman Maailman myyttien avaimen kuolemattomuuden varassa. (s. 298).

Lopulta Casaubon saa uuden sydänkohtauksen ja kuolee keskeneräisen työnsä ääreen.

Casaubonin muistikirjat ovat nykyään tietokoneittemme syövereissä. Meillä on lukemattomia tiedostoja hienoista muistiinpanoista. Koneelle vain kertyy perusteellisia kokoelmia lähteistä ja artikkeleista pdf-muodossa. Tarvitsee vain tehdä se Suuri Synteesi. Mutta sitä varten täytyy vielä selvittää pari asiaa ja tehdä muutama muistiinpano. Läheisemme ahdistelevat meitä kiusallisilla kysymyksillä. Minua tuskastuttavat eräänkin nuore(hko)n miehen tiedustelut siitä, missä vaiheessa Monografia on. Kyllä, kyllä, ensin täytyy kirjoittaa tämä ja tuo kirja-arvio ja esitelmä. Ja tämä blogaus!
Voiko casaubonilaisuudesta eheytyä?
 

Kirjoitan Hannu Riikosen kirjasta Keisari satiirikkona antiikintutkijoiden blogissa Khelidon. Khelidon on yhteisöblogi, jossa vuorottelevat eri kirjoittajat. Khelidonissa julkaistaan ”pidempiä tutkimusesseitä, keskipitkiä pohdintoja tai lyhyitä huomioita antiikin ja nykyisyyden ilmiöiden kohtaamisista, sanoista, kielistä ja merkityksistä”.

Takana on melkoinen kevät ja kesä, artikkelien ja esitelmien määräpäiviä, kirjojen toimitustyötä, omien seminaarien järjestämistä ja toisten järjestämiin konferensseihin osallistumista, ideointia, kirjoittamista ja istumista. Viime viikon lopussa, uskontotieteen konferenssin (EASR 2016) päätyttyä, alkoivat voimani olla lopussa.
Tämän viikon olen ehkäissyt loppuunpalamista lomailemalla. Se tarkoittaa puutarhassa kitkemistä, mustikoiden poimimista ja halkojen kärräystä. Luovan työn tekijä tarvitsee kunnon nollausta. Uusin aluevaltaus ovat Ryhmä X -elokuvat. Mitään erityisen korkeakirjallista proosaa tai kokeilevaa runoutta en pysty nyt ottamaan vastaan.  Siksi ennaltaehkäisevää hoitoa on jokakesäiset tyttökirjaklassikot (myös poikakirjaklassikot), tänä vuonna Alcottin Plumfieldin pojat ja Montgomeryn Sateenkaarinotko. Eilen aloitin J.F. Cooperin Viimeisen mohikaanin. Sen takakansi lupaa tarinaa, ”jota lukija ahmii korvat kuumina jännityksestä”.