1

Rooman keisarikaudella vaikuttanut kreikkalainen filosofi ja esseisti Plutarkhos (n. 45-120) kirjoitti lähes kaikesta. Parhaiten hänet tunnetaan kuuluisien miesten elämäkerroista, joita hän kirjoitti rinnakkain kreikkalaisista ja roomalaisista suurmiehistä. Mutta Plutarkhos kirjoitti myös paljon eläimistä. Näitä kirjoituksia ovat suomentaneet Tua Korhonen ja Liisa Kaski valikoiman kirjassa Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia (Gaudeamus 2016).
Valikoima osoittaa, miten antiikissa pohdittiin hyvin samantapaisia asioita kuin nykyään eli eläinten olemusta, asemaa ja kohtelua. ”Eläinten älykkyydestä” -kirjoituksessa väitellään eläinten hyveistä ja kyvyistä, ja yksi keskustelijoista esittää, että ”kaikilla eläimillä on jonkinlaista ymmärrystä eli ne ovat rationaalisia” (s. 14). Lihansyömisestä vastustava puhuja toteaa:

Ihmiselämä ei siis pääty tai elämäntapamme tuhoudu, vaikkei juhlissamme olisikaan enää hienoja kalaruokia, hanhenmaksaa ja jauhettua naudan- tai karitsanlihaa tai jollei ihminen viettäessään aikaa amfiteattereissa tai metsästäessään huvikseen enää pakottaisi vastahakoisia eläimiä käymään toistensa kimppuun tai surmaisi sellaisia eläimiä, jotka eivät pysty puolustautumaan. (s. 26)

”Gryllos” on dialogi, jossa väittelevät Odysseus ja yksi Odysseuksen miehistä, jonka Kirke on loihtinut siaksi. Tämä sika, Gryllos, ei enää halua takaisin ihmiseksi. Niinpä Odysseus ja Gryllos kiistelevät siitä, onko parempi olla ihminen vai sika.
Lisäksi valikoimaan on käännetty otteita Plutarkhoksen ”Pitopuheista”, joissa keskustellaan eläimistä. Tua Korhonen ja Liisa Kaski ovat kirjoittaneet pitkän analyysi ihmisen eläinsuhteesta antiikissa ja erityisesti Plutarkhoksen kirjoituksissa. Antiikissa vallitsi käsitys, että ihminen oli ollut alun perin kasvissyöjä. Tällä perusteltiin myös kasvissyöntiä; liha ei ollut ihmiselle välttämättömyys, vaan ylellisyyttä.