3

Roomalainen filosofi ja valtiomies Seneca (n. 4 eaa – 65 jaa) on ollut Rooman keisariajan tunnetuimpia kirjoittajia, myös näytelmäkirjailijana. Hänellä on ollut merkittävä vaikutus myöhempaan draama aina Shakespearea, Corneillea ja Racinea myöten. Suomessa Seneca on jäänyt pitkään muiden ’klassisempien’ kirjoittajien varjoon, mutta nyt hän on tehnyt näyttävän paluun Maija-Leena Kallelan ja Antti T. Oikarisen käännösten ansiosta. Aikaisemmin he ovat kääntäneet yhdessä Medeian ja Thyesteen, sekä Oikarinen Senecan kirjeet Luciliukselle.
Nyt Kallelan ja Oikarisen Seneca-suomennoshanke on edennyt Faidraan ja Oidipukseen (Viisas Elämä 2016). Molemmissa näytelmissä murhe ja ongelmat nousevat perheen sisältä.
Senecan Faidra on tulkinta kreikkalaisesta myytistä, jossa Theseuksen vaimo Faidra rakastuu poikapuoleensa Hippolytokseen. Hippolytos torjuu Faidran, joka kostaa tekaistulla raiskaussyytöksellä. Huonostihan siinä käy. Hippolytos sinkoutuaa kalliolta alas mereen, ja Faidra surmaa itsensä. Senecan tulkinnassa valheesta seuraa kärsimys.
Faidrassa (Faidran imettäjän suulla) on kuuluisa vetoomus nuoruudelle:

Nauti nuoruudestasi: se pakenee nopeaan tahtiin.
Sydämesi on nyt altis, ja nyt kun olet nuori, Venus on tervetullut:
Riemuitkoon siis mielesi. Miksi lepäät yksinäisellä vuoteella?
Päästä iloton nuoruutesi vapaaksi; karauta jo täyteen laukkaan,
heitä suitset irralleen, estä parhaita elinpäiviäsi
valumasta hukkaan. Jumala on määrännyt kullekin
omat velvollisuutensa ja ohjaa elämän siihen kuuluvien vaiheiden läpi:
ilo sopii nuorelle, alakuloinen ilme vanhalle. (v. 446-453)

Senecan Oidipus on kohtalon ja olosuhteiden armoilla. Mitä enemmän hän on yrittänyt väistää ennustettua kohtaloaan, sitä varmemmin hän on kulkenut sitä kohti. Kuoron suulla Seneca esittää ihanteena keskitien kulkemisen:

Jos minun olisi sallittua muovata
kohtaloani oman mieleni mukaan,
virittäisin purjeet kevyellä Zefyros-tuulella,
jotteivät mastot ankaran vihurin
niitä painaessa huojahtelisi.
Vieno ja säyseästi puhaltava,
laitaa kallistamaton tuulenhenki
ohjaisi rauhallista laivaani;
turvallisesti kuljettaisi elämä minua
keskiväylää soljuen.
…
Kaikki, mikä ylittää kohtuuden rajat,
Horjuu epävakaassa tilassa. (v. 882-891, 909-910)