3

Roomalainen filosofi ja valtiomies Seneca (n. 4 eaa – 65 jaa) on ollut Rooman keisariajan tunnetuimpia kirjoittajia, myös näytelmäkirjailijana. Hänellä on ollut merkittävä vaikutus myöhempaan draama aina Shakespearea, Corneillea ja Racinea myöten. Suomessa Seneca on jäänyt pitkään muiden ’klassisempien’ kirjoittajien varjoon, mutta nyt hän on tehnyt näyttävän paluun Maija-Leena Kallelan ja Antti T. Oikarisen käännösten ansiosta. Aikaisemmin he ovat kääntäneet yhdessä Medeian ja Thyesteen, sekä Oikarinen Senecan kirjeet Luciliukselle.
Nyt Kallelan ja Oikarisen Seneca-suomennoshanke on edennyt Faidraan ja Oidipukseen (Viisas Elämä 2016). Molemmissa näytelmissä murhe ja ongelmat nousevat perheen sisältä.
Senecan Faidra on tulkinta kreikkalaisesta myytistä, jossa Theseuksen vaimo Faidra rakastuu poikapuoleensa Hippolytokseen. Hippolytos torjuu Faidran, joka kostaa tekaistulla raiskaussyytöksellä. Huonostihan siinä käy. Hippolytos sinkoutuaa kalliolta alas mereen, ja Faidra surmaa itsensä. Senecan tulkinnassa valheesta seuraa kärsimys.
Faidrassa (Faidran imettäjän suulla) on kuuluisa vetoomus nuoruudelle:

Nauti nuoruudestasi: se pakenee nopeaan tahtiin.
Sydämesi on nyt altis, ja nyt kun olet nuori, Venus on tervetullut:
Riemuitkoon siis mielesi. Miksi lepäät yksinäisellä vuoteella?
Päästä iloton nuoruutesi vapaaksi; karauta jo täyteen laukkaan,
heitä suitset irralleen, estä parhaita elinpäiviäsi
valumasta hukkaan. Jumala on määrännyt kullekin
omat velvollisuutensa ja ohjaa elämän siihen kuuluvien vaiheiden läpi:
ilo sopii nuorelle, alakuloinen ilme vanhalle. (v. 446-453)

Senecan Oidipus on kohtalon ja olosuhteiden armoilla. Mitä enemmän hän on yrittänyt väistää ennustettua kohtaloaan, sitä varmemmin hän on kulkenut sitä kohti. Kuoron suulla Seneca esittää ihanteena keskitien kulkemisen:

Jos minun olisi sallittua muovata
kohtaloani oman mieleni mukaan,
virittäisin purjeet kevyellä Zefyros-tuulella,
jotteivät mastot ankaran vihurin
niitä painaessa huojahtelisi.
Vieno ja säyseästi puhaltava,
laitaa kallistamaton tuulenhenki
ohjaisi rauhallista laivaani;
turvallisesti kuljettaisi elämä minua
keskiväylää soljuen.
…
Kaikki, mikä ylittää kohtuuden rajat,
Horjuu epävakaassa tilassa. (v. 882-891, 909-910)

2

Jukka Viikilä sai romaanistaan Akvarelleja Engelin kaupungista Finlandia-palkinnon tänä vuonna. Aikaisemmin hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa, joilla on koruttomat nimet Runoja (Gummerus 2008) ja Runoja II (Gummerus 2010). Viikilän tyyli on myös korutonta ja toteavaa, huumori kuivaa ja mustaa. Arkisista ilmiöistäkin kasvaa outoja ja merkityksellisiä.

Virusten skannaus kesti 105,1 minuuttia.
Siinä ajassa ehti pyykkikone pestä.
Ehdin myös panna tiskikoneen kohisemaan.
Paistin uuniin. Jääpalapussit pakkaseen.
Oli autuasta levähtää kun monta asiaa oli kehittymässä yhtä aikaa.
Videotykin lampun tunnit karttuivat,
luut haurastuivat hiukan.
Surkeaa olisi jos ei olisi
lottoriviä vetämässä,
käsikirjoituksia kustantamoissa,
tekstiviestejä tyttöjen puhelimissa. (Runoja, 2008, s. 53)

Molempien runokokoelmien Tennis-runot ovat tulevia klassikkoja. Myös runo ”Varhain aamulla mies herää …” (Runoja s. 50) on loistava, tässä ote:

Aamuja ei ole elämässä monta. Iltapäivää
Tunnottoman lihaksiston työvuoroa, riittää loputtomasti.
On lauseita jotka eivät tarvitse lisäyksiä, korjauksia tai korvauksia
vaan musiikkia taustalle tai että ikkuna avattaisiin ulos. On mielentiloja
jotka selkenevät vasta oikeiden lauseiden myötä.

1

Rooman keisarikaudella vaikuttanut kreikkalainen filosofi ja esseisti Plutarkhos (n. 45-120) kirjoitti lähes kaikesta. Parhaiten hänet tunnetaan kuuluisien miesten elämäkerroista, joita hän kirjoitti rinnakkain kreikkalaisista ja roomalaisista suurmiehistä. Mutta Plutarkhos kirjoitti myös paljon eläimistä. Näitä kirjoituksia ovat suomentaneet Tua Korhonen ja Liisa Kaski valikoiman kirjassa Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia (Gaudeamus 2016).
Valikoima osoittaa, miten antiikissa pohdittiin hyvin samantapaisia asioita kuin nykyään eli eläinten olemusta, asemaa ja kohtelua. ”Eläinten älykkyydestä” -kirjoituksessa väitellään eläinten hyveistä ja kyvyistä, ja yksi keskustelijoista esittää, että ”kaikilla eläimillä on jonkinlaista ymmärrystä eli ne ovat rationaalisia” (s. 14). Lihansyömisestä vastustava puhuja toteaa:

Ihmiselämä ei siis pääty tai elämäntapamme tuhoudu, vaikkei juhlissamme olisikaan enää hienoja kalaruokia, hanhenmaksaa ja jauhettua naudan- tai karitsanlihaa tai jollei ihminen viettäessään aikaa amfiteattereissa tai metsästäessään huvikseen enää pakottaisi vastahakoisia eläimiä käymään toistensa kimppuun tai surmaisi sellaisia eläimiä, jotka eivät pysty puolustautumaan. (s. 26)

”Gryllos” on dialogi, jossa väittelevät Odysseus ja yksi Odysseuksen miehistä, jonka Kirke on loihtinut siaksi. Tämä sika, Gryllos, ei enää halua takaisin ihmiseksi. Niinpä Odysseus ja Gryllos kiistelevät siitä, onko parempi olla ihminen vai sika.
Lisäksi valikoimaan on käännetty otteita Plutarkhoksen ”Pitopuheista”, joissa keskustellaan eläimistä. Tua Korhonen ja Liisa Kaski ovat kirjoittaneet pitkän analyysi ihmisen eläinsuhteesta antiikissa ja erityisesti Plutarkhoksen kirjoituksissa. Antiikissa vallitsi käsitys, että ihminen oli ollut alun perin kasvissyöjä. Tällä perusteltiin myös kasvissyöntiä; liha ei ollut ihmiselle välttämättömyys, vaan ylellisyyttä.

Viime viikonloppuna kävin puhumassa kirjastani Rooman viimeiset päivät Lieksan kaupunginkirjastossa. Erityisen tunteikkaaksi ja tärkeäksi luentovierailun teki se, että Lieksa on vanha kotikaupunkini, jossa kasvoin ja kävin kouluni. Oli hauskaa tavata vanhoja tuttuja vuosien takaa.
Koska edellisestä käynnistä oli ehtinyt kulua joitakin vuosia – no, vuosikymmeniä – oli myös vanhojen paikkojen näkeminen melkoista tunnekuohua. Paljon on muuttunut. Kahdeksankymmentäluvun jälkeen kaupungin väkiluku on puolittunut. Väen väheneminen näkyy mm. siinä, että kouluja on yhdistetty. Vanha (ei niin rakas) yläasteeni oli tyhjänä. Lieksan yksi tunnusmerkki, kaarisilta on vielä toistaiseksi paikoillaan:Yllättävän paljon oli tuttua ja edelleen entisillä paikoillaan, kuten vanha ala-asteen kouluni. Koulun yhteydessä oli myös elämäni ensimmäinen kirjasto, jossa viihdyin aina koulun jälkeen. Monet muutkin ovat varmasti kokeneet saman tuntemuksen kuin minäkin: miten ennen valtavat pihat ja talot ovat kutistuneet mitättömän pieniksi tilkuiksi ja mökeiksi. Koulun piha oli kumman pieni:
Kutistuneita pihoja ja taloja oli myös Mähköllä, kaupunginosassa, jossa vietin lapsuuteni – ehdin asua Mähköntien molemmilla puolilla. Heikkilän urheilukenttäkin oli pienempi kuin muistin. Käynti lapsuuden nurkilla oli nostalgista, mutta jotain siinä myös menettää, kun katselee vanhoja paikkoja aikuisen silmin. Jokin taikuus häviää (Entzauberung, sanovat saksalaiset kulttuurintutkijat).
En muistanut tätä lapsuudesta, mutta kuulin juuri, että Mähkön taivutuksessa on tärkeä ero. Mähköllä asutaan, mutta kun ollaan Mähkössä, ollaan Mähkön hautausmaalla. Vietin siis lapsuuteni Mähköllä. Mutta kaikki lopulta päädymme Mähköön.

 

Mikä voisi olla olennaisempaa kuin nukkuminen, näin marraskuussa tulee miettineeksi. Minäkin olen juuri ottanut vahvistavat päiväunet …
Laura Nissin väittelee ensi perjantaina Helsingin yliopistossa  nukkumisjärjestelyistä ja makuuhuonetiloista antiikin Roomassa. Väitöskirjassaan Roman sleep: Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house hän analysoi antiikin kirjallisia lähteitä ja arkeologista aineistoa, erityisesti Herculaneumin yksityistalojen makuuhuonetiloja.
 
Väitöstilaisuus järjestetään 25.11.2016 kello 12 (Päärakennus, sali 5, Fabianinkatu 33).
Vastaväittäjänä on Senior Lecturer Joanne Berry, Swansea University, ja kustoksena on professori Olli Salomies.
Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa täällä ja väitöskirja täällä.
Onnea väitökseen!

Joskus kauan sitten ajattelin, että kun minusta tulee tutkija, sulkeudun kammiooni ja kaikessa yksinäisyydessä vain tutkin ja kirjoitan.
Mitäs tässä on tehty viimeisten viikkojen aikana? Kävin toistamiseen Perugian yliopistossa, tällä kertaa pitämässä vierailuluennon. Kun palasin, olivat vuorossa esiintymiset kirjamessuilla ja siihen liittyvä jännitys ja täpinä. Rooman viimeiset päivät pääsi jopa Kanava-tietokirjapalkintoehdokkaaksi.
Viimeiset pari viikkoa olen ollut mukana järjestämässä kahta kansainvälistä seminaaria Helsingin yliopistossa. Being Pagan, Being Christian in Late Antiquity and early Middle Ages järjestettiin Tutkijakollegiumissa, Finnish Symposium on Late Antiquity: Slavery in Late Antiquity perinteiseen tapaan Tvärminnen biologisessa tutkimusasemalla. Molemmat seminaarit olivat mielettömän antoisia ja hauskoja, mutta järjestäjän vastuu ja hermoilu ovat aika uuvuttavia. Jossakin välissä kävin pitämässä luennon vihapuheesta myöhäisantiikissa osana luentosarjaa ”Pelkoa ja inhoa. Kielteisiä tunteita kirjallisuudessa, kielessä ja kulttuurissa”.
Ensi viikonloppuna tiedossa lisää. Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Käyn esittelemässä Rooman viimeisiä päiviä lapsuuden kotikaupunkini Lieksan kaupunginkirjastossa.
 
 

Tänään julkistettiin kirjamessuilla Kanava -tietokirjapalkinnon viisi ehdokasta. Iloisena yllätyksenä Rooman viimeiset päivät on ehdokkaana mukana!
Kanava-palkinto jaetaan politiikan, yhteiskunnan, talouden, historian tai kulttuurin alan tietokirjalle. Lisäkseni mukana kisassa ovat Tiina Airaksinen – Elina Sinkkonen – Minna Valjakka: Enemmän kuin puoli taivasta (Art House), Marjaliisa Hentilä – Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918 (Siltala), Katja Kettu – Meeri Koutaniemi – Maria Seppälä: Fintiaanien mailla (WSOY) ja Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi (Gaudeamus).
Kirjani on ehdokkaista ainoa, jossa on yksi kirjoittaja. Silti en ole ollut yksin. Tutkija ja kirjoittaja kyllä puurtaa yksin, mutta onnekseni olen saanut kannustusta, tukea ja apua kustannustoimittajaltani, kollegoiltani, ystäviltäni, puolisoltani. Kiitos teille kaikille! Lisäksi tietokirja on aina tiivistymä monien sukupolvien ja lukemattomien ihmisten usein näkymättömiin jäävästä uurastuksesta. Tiedettä tehdään yhteisössä, antiikintutkimuksen tapauksessa kotimaisessa ja kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Eläköön antiikintutkimus!

Esittelen kirjaani Rooman viimeiset päivät perjantaina Helsingin kirjamessuilla. Minua haastattelee Juha Roiha kello 14.30 Eino Leino -lavalla. Kuulemmeko totuuden Rooman tuhosta?
Katsottavissa Yle Areenassa täällä.

Nyt kun tuleviin seminaareihin (ks. edelliset postaukset) liittyvä tiedotus on saatu pois alta, voin luoda katseen vielä edellisen viikon nostattavaan konferenssimatkaan Umbriassa.

Onneksi Collectio Avellana -dokumenttikokoelman ympärille koottu konferenssi ei ollut pelkkää istumista. Ensimmäiset sessiot pidettiin Perugiassa, sitten kokous jatkui Gubbiossa ja yksi sessio pidettiin Fonte Avellanan luostarissa. Olenkohan koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin Umbrian vuoret. Kauneus saa suorastaan epätoivoiseksi.

Kuvat saavat kertoa enemmän kuin sanat. Gubbion sankareita ovat tietysti Isä Matteo ja  Pyhä Ubaldo, jota muistettiin joka kadunkulmauksessa, mutta myös naapurikaupungin Franciscus Assisilainen. Franciscus jonkin aikaa asui Gubbiossa, ja tästä ajasta kerrotaan ihmettä: hän taltutti kaupunkia uhanneen hirmuisen suden.

Antiikintutkijalle muistuu heti mieleen kreikkalainen kulttuuriheros Herakles, joka puhdisti maanpiirin pelottavista pedoista ja hirviöistä.
Fonte Avellanan luostari oli korkealla vuorilla kaukana kaupunkiasutuksesta (ja tarkkaan ottaen jo Marchen maakunnan puolella).

Vuorinen seutu on myös haaste Umbrian kaupungeille. Perugian kaupunki on rakentanut kätevän minimetron, jolla pääsee nousemaan ylös kaupungin historialliseen keskustaan:

Mittavan empiirisen aineiston perusteella kohudosentti on nyt päätynyt kiistattomaan tutkimustulokseen: olympolaisten jumalien ambrosia oli tryffelipastaa.

No, oikeitakin tutkimustuloksia on luvassa. Konferenssin voimanainen, Perugian yliopiston antiikin historian professori Rita Lizzi toimittaa esitelmistä teemanumeron ja artikkelikokoelman. Paikallinen trg-media teki konferenssista uutisen: katsottavissa täällä

XXIV Finnish Symposium on Late Antiquity
SLAVERY IN LATE ANTIQUITY
Tvärminne, Finland
11–12 November, 2016
The theme of this year’s symposium is Slavery in Late Antiquity. Research on slavery in the late Roman Empire and in the post-Roman kingdoms has been expanding and evolving in the recent decades. The theme will be approached from a wide perspective, including social, economic, political, legal, ideological and religious levels.
The keynote speakers of the symposium are: Chris De Wet (New Testament and Early Christian Studies, University of South Africa), Marianne Bjelland Kartzow (New Testament Studies at the University of Oslo) and Marja Vierros (Classics, University of Helsinki). Please refer to the programme below.
The symposium is free, but the number of participants we can take is limited. It will be organized at the Tvärminne Zoological Station on the southern coast of Finland. We offer transportation from Helsinki to Tvärminne and the return journey, as well as accommodation (one night) and meals in Tvärminne. However, we are not able to cover any travel costs to or accommodation in Helsinki.
Registration for the symposium starts on 1 October and closes on 26 October 2016. In order to register as a participant for the seminar, please send an email to Ville Vuolanto ville.vuolanto(at)uta.fi. Upon applying for participation, you are kindly asked to provide your contact information as well as to inform us about special diets etc. Please also mention if you do NOT need the coach transportation from Helsinki.
The symposium is organised by Maijastina Kahlos, University of Helsinki, Ulla Tervahauta, University of Helsinki and Ville Vuolanto, University of Tampere / University of Oslo.
The Symposium is funded by the Centre of Excellence “Reason and Religious Recognition”, Faculty of Theology; Jaakko Frösen Fund; and Department of World Cultures, Faculty of Humanities, University of Helsinki.
Programme
Friday 11 November
9.00 Departure by coach from Helsinki
c. 11 Arrival and accommodation
11.30 Opening of the Symposium
11.45 Lunch
12.30 Friday session I: Rethinking slavery in Late Antiquity
Chris De Wet: The Captive Monk: Late Antique Slavery and Syrian Ascetical Theology and Practice
Kate Cooper: Slavery and social exclusion: Christian advice to late Roman landowners
Arkadii Avdokhin: (Il)legal Freedom? Christ and Redemption from Slavery to Satan in Late Antique Liturgical Texts
14.15 Coffee
14.35 Friday session II: Early Christian discourses
Marianne Bjelland Kartzow: The Paradox of Slavery in Early Christian Discourse: An Intersectional Approach
P.J.J. Botha: Marking bodies: ritual and discipline in early Christian discourse
16:00 Friday session III: Coloni
Uiran Gebara da Silva: Rural Slavery in Late Roman Gaul
Florian Battistella and David Pitz: Colonos, qui fugam meditantur, in servilem condicionem ferro ligari conveniet (Cod. Theod. 5,17,1). Some Observations about the Relationship between Slavery and the Colonate in Late Antiquity
17.00 Sauna/Men
18.30 Sauna/Women
20.00 Dinner
Saturday 12 November:
8.00-9.00 Breakfast
9.00 Saturday session I: Slavery in the Margins
Marja Vierros: Slaves in the Sixth Century Palestine in the Light of Papyrological Evidence
Judith Evans Grubbs: From Slave to Saint: the enslavement of St Patrick
Ilkka Lindstedt: Slavery in the early Islamic period in the light of epigraphy
11.45 Lunch
12.00 Saturday session II: Living as a slave
Elizabeth Fentress: The Material Culture of Slave quarters in Roman Italy
Mariana Bodnaruk: Inscribing Inequality: Late Antique Slavery in Epigraphic Evidence
Ilaria Grossi: Tene me ne fugiam et revoca me ad dominum! The relationships between slaves and owners through late antique collaria
14.00 Conclusion of the symposium and coffee
15.00 Departure
c. 17 Arrival in Helsinki