Tekijä: maijastina

Monen vuoden ihmettelyn ja kuhnailun jälkeen sain vihdoin aikaiseksi vierailun Turun keskiaikaan eli Turun keskiaikaisille markkinoille.
Markkinat oli toteutettu tyylillä: kaikki oli naamioitu ’keskiaikaiseksi’ eli vanhan ajan malliin. Tämä tarkoitti sitä, että mitään ’modernia’ ei ollut myytävillä. Joissakin ruokakojuissa esimerkiksi ruoka käärittiin kaalinlehtiin tai tarjoiltiin lastuilta. Tikkareiden tilalle oli keksitty mantelikuorrutettuja makeita omenoita. Osa oli ehkä päkistämällä ’wanhaksi’ tehtyä, mutta yritystä oli kuitenkin.
Markkinoilla oli paljon nähtävää ja kuultavaa, turnajais- ja miekkailunäytöksistä musiikki- ja tanssiesityksiin. Tapahtumaan liittyi myös esitelmiä Raatihuoneessa. Myös Turun linnaan oli järjestetty ohjelmaa. Opastettu kierroskin oli interaktiivinen, pääsi opettelemaan keskiaikaista tanssahtelua.
Suurimman huomion markkinoilla vei kuitenkin tämä sulokas olento:

Parin kymmenen metrin päässä oli nähtävillä se osa, joka saattaa lähitulevaisuudessa odottaa villisian poikasta:

 
 

Levoton otsikko viittaa kolmeen runokokoelmaan, joihin olen lähiaikoina tutustunut. Tuorein on Jermu Koskisen Niin kauas kuin vyötä riittää (Helsinki-kirjat 2012). Koskinen luo vänkiä kuvia absurdista maailmasta, kuten: ”Muumilaaksossa sataa tänään Mozartin kuulia, laakson väki on oppiva mitä merkitsee  kestävä kehitys. Ikiliikkuja patentoidaan, yksikätiset taikurit taikovat toisiaan näkymättömiksi, pörssisalit muutetaan bingohalleiksi” (s. 19). Koskisen kokoelman ongelmana on se, että kirjoittaja jää toistamaan samaa absurdia tyylilajia runosta toiseen.
Eetu Salunen luo kokoelmassaan Ei mitään lisättävää (Helsinki-kirjat 2011) uusia rujoja tulkintoja tunnetuista miehisistä myyteistä, Joosefista, Tarzanista, Odysseuksesta, seitsemästä veljeksestä. On mukana Attila, josta todetaan: ”Kyllä Attila maailmaa rakasti” … ”mutta maailman on niin vaikea antaa / Attilan rakastaa itseään” (s. 10). Eniten pidin viimeisestä osiosta, jonka (anti)sankarina on Kolumbus. ”Horisontissa vuosisadat nuuhkivat toisiaan” (s. 61).
Hannu Helinin Tänään on huomenna eilen (Weilin+Göös 1981) on useamman vuosikymmenen takaa. Mieluisaksi yllätykseksi tämä kokoelma ei ole vanhentunut monien muiden 1980-luvun runoteosten tapaan. Ja sivulla 77 on yksi elämää suurempi runo, josta kokoelmakin on saanut nimensä.

Vastapainolta ilmestyi äskettäin varsinainen järkäle, 526-sivuinen Klassiset poliittiset ajattelijat (toim. Petri Koikkalainen ja Paul-Erik Korvela). Teoksessa esitellään kuusitoista ajattelijaa Platonista Nietzscheen.
Oma osuuteni on Augustinuksesta kirjoittamani esittely ”Muukalaisena maailmassa – Aurelius Augustinus”. Augustinuksen poliittisen ajattelun setviminen on tietysti rannaton meri, mutta keskityin lähinnä sellaisiin teemoihin kuin oikeudenmukaisuus, historiakäsitys ja suhde vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen.

Doris Lessingin romaani The Cleft sijoittuu jonnekin ihmiskunnan alkuaikoihin. Tarinan kertojana on roomalainen historiankirjoittaja, joka kerää perimätietoa ihmisten kaukaisesta muinaisuudesta. (Tämä roomalainen ei suinkaan ollut syynä siihen, että kävin kirjaan käsiksi).
Alkuaikojen ihmisissä on naisia, naaraita, vaikka tietenkään erottelua eri sukupuoliin ei ole. On vain ihmisiä, jotka elävät mukavaa elämää, lähinnä löllivät aurinkoisella rannalla ja uivat lämpimässä meressä. (Tästä tulee mieleen Vonnegutin Galapagos, jossa ihmiskunnan loppuvaihe on jotain samantapaista hylkeenomaista makoilua rantakallioilla). Ihmiset lisääntyvät suvuttomasti.
Yhteisön rauhallinen lilluminen häiriintyy, kun ensimmäinen poikalapsi syntyy. Siitä hankkiudutaan eroon. Poikalapsia kuitenkin ilmaantuu lisää, ja seuraa ongelmia ja muutoksia. Yhteisö jakaantuu vanhojen naisten johtamaan yhteisöön, joka jää rannalle makoilemaan, ja nuoriin naisiin, jotka lähtevät rannalta ja liittyvät yhteen miesten kanssa.
Lessing kuvaa monen sukupolven aikaisia vaiheita, joissa hämärtyy, onko kyse yhdestä yksilöllisestä toimijasta vai useamman sukupolven kokemuksista. Tämä sameus on tarkoituksellista, ja Lessingin roomalainen kertoja pohtiikin fragmentaaristen tarujensa epävarmuuksia kunnon historioitsijan tapaan. Ihmiskunnan alkuvaiheista ei voi saada täyttä tolkkua.

Jälleen on vuorossa väitös antiikista, tällä kertaa Lähi-idän arkeologiaa, Petran seudun asutushistoriaa aikavälillä 300 eaa – 630 jaa. Paula Kouki väittelee siis aiheesta ”The Hinterland of a City : Rural settlement and land use in the Petra region from the Nabataean-Roman to the Early Islamic period” Helsingin yliopistossa keskiviikkona. Onnea väitökseen!
Tiivistelmä väitöskirjasta on luettavissa täällä.

Tällä viikolla on suomalaista akateemista väkeä hemmoteltu kahdella vierailuluennolla. Keskiviikon vierailija Hayden White tuli tunnetuksi v. 1973 ilmestyneellä teoksella Metahistory. Yli kahdeksankymppinen White yllätti energisellä esiintymisellä, teoriaa höystävillä esimerkeillä ja huumorilla. White jakeli mieleenpainuvia heittoja historioitsijoille, tyyliin: te ette ole tutkijoita, te olette kirjoittajia!
Eilen esiintyi Fredric Jameson, melkein samaa ikäluokkaa kuin White, Tutkijakollegiumin kirjoittajaohjelman ja Proosakonferenssin yhteydessä. Jameson oli myös innostava, joskin astetta kuivakkaampi tyylissään.
Maanantaina on tiedossa vielä lisää. Tutkijakollegiumin vieraana esiintyy Gabrielle Spiegel, joka on erityisesti tunnettu kirjastaan Practicing History: New Directions in Historical Writing after the Linguistic Turn, (2005).  Aika ja paikka: 14.5 klo 16.15, Helsingin yliopiston pieni juhlasali, Fabianinkatu 33.

Bitter in the Mouth (2010) on yhdysvaltalaisen Monique Truongin toinen romaani. Hänen ensimmäinen romaaninsa The Book of Salt (2003) on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja. Kumpaakaan kirjaa ei ole vielä suomennettu.
Bitter in the Mouth kertoo Pohjois-Carolinassa pikkukaupungissa kasvavasta tytöstä Linda Hammerickistä. Lindan elämän, aistimukset ja elämykset, tekee hänen ainutlaatuinen ominaisuutensa, jolle on annettu tieteellinen nimitys synestesia. Synestesia on neurologinen aistien sekoittuminen. Lindan kohdalla se tarkoittaa sitä, että kuullessaan sanan hän maistaa sen.
Tämän erilaisuuden kuvaus ei ole ainoa merkittävä asia kirjassa. Minuun vaikutti erityisesti 1980-luvun kuvaus – vaikkakin eri puolella maailmaa – koska olen elänyt nuoruuttani kasariaikaan. Kirjan ensimmäisen osan ’Confession’ luettuaan on kiintynyt henkilöihin. Toinen osa ’Revelation’ yllättää. Mutta enpä kerro enempää.
Monique Truong vierailee Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa ja Proosakonferenssissa.

CALL FOR PAPERS
XXI Finnish Symposium on Late Antiquity
Tvärminne, Finland, 12-13 October, 2012
’Popular & Elite: Religious Practices in Late Antiquity’
The XXI Finnish Symposium on Late Antiquity will be organized on October 12-13, 2012. The aim of the symposium is to bring together students and scholars with an interest in Late Antiquity from a variety of universities and disciplines. This year, we explore broadly the interaction between popular and elite religious practices in Late Antiquity, but suggestions for papers dealing with other topics will also be considered. Our main aim is to stimulate interdisciplinary dialogue between philology, archaeology, history, theology, art history and other disciplines that deal with Late Antiquity. Geographically, the focus of the symposium is on the Mediterranean world.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland (http://luoto.tvarminne.helsinki.fi/english). It is organized by Classical Philology (Department of World Cultures, University of Helsinki) together with an interdisciplinary organizing committee (see below).
This year’s symposium features three specially invited speakers,
–          Guy Stroumsa (Oriental Institute, University of Oxford / The Hebrew University of Jerusalem): “Reading practices in early Christianity and the individualization process”. Prof. Guy Stroumsa is the specialist of intellectual and cultural history of ancient religions, especially early Christianity with a focus on esoteric traditions. He has published e.g., Hidden Wisdom: Esoteric Traditions and the Roots of Christian Mysticism (1996), Barbarian Philosophy: The Religious Revolution of Early Christianity (1999) and La fin du sacrifice: Mutations religieuses de l’antiquité tardive (2005, in English The End of Sacrifice: Religious Transformations of Late Antiquity (2009).
–          Sarah Stroumsa (The Hebrew University of Jerusalem): “Mass education and elite formation: the Almohad version”. Prof. Sarah Stroumsa is the specialist of ancient and medieval Jewish and Islamic philosophies. She has published e.g., Maimonides in his World: Portrait of a Mediterranean Thinker (2009) and Freethinkers of Medieval Islam: Ibn al-Rawandi, Abu Bakr al-Razi, and Their Impact on Islamic Thought (1999).
–          Reidar Aasgaard (University of Oslo): “Childhoods A.D. 400: Three saints on Christian upbringing”. Prof. Aasgaard is the specialist of ancient religions, esp. Christianity and the history of childhood. Among his publications are The Childhood of Jesus: Decoding the Apocryphal Infancy Gospel of Thomas, Eugene (2009) and My beloved brothers and sisters! Christian Siblingship in Paul (2004).
There is space for a maximum of eight more papers. If you wish to deliver a paper, please send a short abstract (of less than 300 words) by June 1st, 2012 to Dr. Ville Vuolanto (ville(dot)vuolanto(at)uta(dot)fi). Applicants will be informed by late June whether they have been accepted. We have reserved 30 minutes for each presentation, including discussion following the paper. Therefore, we recommend limiting the papers to 15 minutes.
The seminar is free. We will offer transportation from Helsinki to Tvärminne and back, as well as accommodation, meals, coffee and sauna at Tvärminne. However, we are not able to cover the costs for travelling to Helsinki first, or accommodation there. Registration for the conference will start August 15th, 2012.
The Finnish Symposium on Late Antiquity is organized annually since 1992. It started as a Finnish-language seminar for postgraduate students. However, over the years, more and more papers were presented by established scholars. Moreover, in many years, a few well-known scholars were invited from abroad, and the language of the symposium was changed to English, thus making it more and more international. This year, for the second time, we do not only have a few specially invited guests from abroad, but we invite suggestions for papers from anyone who is interested. In keeping with the symposium’s traditions, we encourage not only senior, but also junior scholars and postgraduate students to participate.
The organizing committee:
–          Maijastina Kahlos (Helsinki Collegium for Advanced Studies / Classics, University of  Helsinki)
–          Ulla Tervahauta (Biblical Studies, University of Helsinki)
–          Ville Vuolanto (History, University of Tampere)

Tuskin olen ainoa, joka Vergiliuksen Aeneis-eeposta lukiessaan on tuskastunut hahmoon nimeltä Lavinia. Lavinia on olento vailla omaa tahtoa. Hän on neito, kuninkaan tytär, jolla käydään kauppaa ja sinetöidään liittoja ja josta lopulta käydään Latiumissa sotaa.
Ilmeisesti Ursula Le Guin on ollut yhtä ärsyyntynyt Lavinian värittömyyteen, koska hän on kirjoittanut Laviniasta romaanin (Lavinia 2008), jossa tämä saa oman äänensä. Siinä Lavinia osoittautuukin ihmiseksi, joka pyrkii toteuttamaan kohtaloaan siinä, missä myytin sankari Aeneas. Hän uhmaa parhaansa mukaan äitiään ja isäänsä.
Lavinia valittaa, että hänen runoilijansa ei antanut hänen lausuttavakseen sanakaan. Nyt hänen on itsensä otettava sanat haltuun runoilijaltaan. Lavinia ja hänen runoilijansa Vergilius tapaavatkin Albunean pyhässä lehdossa. Vergilius (joka tekee kuolemaa) tajuaa  tehneensä suuren erehdyksen, kun ei tullut koskaan kunnolla katsoneeksi Laviniaa. Vergiliuksen kun piti keskittyä kertomaan mitä miehet tekivät. Kirjan lopussa Lavinia toteaa anteeksiantavasti, ettei edes runoilija osaa kirjoittaa kaikkea aivan oikein.
Le Guinin kuvaama Latium metsineen, joensuistoineen, pyhine paikkoineen ja lammaslaitumineen on kiehtova paikka. Aeneas on kokenut keski-ikäinen, vahva johtaja, tuskainen velvollisuudentunnossaan. Kilpakosija Turnus on itsekeskeinen nuori koheltaja, joka levittää tuhoa ympärilleen. Le Guin luo kuvaa myyttisestä Latiumista, jonka asukkaiden tavat ja uskonnolliset rituaalit muistuttavat Rooman tasavallan perinteitä. Roomalaisten vanhat rituaalit tietysti juonsivat juurensa kaukaa Latiumin muinaisuudesta. Kirjasta näkyy Le Guinin suuri rakkaus Vergiliukseen.
Lisää Laviniasta täällä ja täällä.
Ja vielä lisää: Mitäpä ei maailmassa olisi tutkittu … Fiona Cox, Virgil’s Presence in Contemporary Women’s Writing. Classical presences.   Oxford; New York:  Oxford University Press, 2011, josta arvostelu Bryn Mawr Classical Review’ssa.
 

Tällä kertaa sukellus chick lit -kirjallisuuteen. Chick lit määritellään kirjallisuudeksi, jossa käsitellään naisen ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Lajin tunnetuimpia edustajia ovat tietysti Sinkkuelämää ja Bridget Jones. Lajia on kuvailtu postfeministiseksi ja yhdistetty toisen aallon feminismiin.
Lukaisin Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan (2008). Oli jonkin verran odotuksia, koska kirjan pohjalta tehty elokuva oli melkoisen vaikuttava ja varsinkin Meryl Streepin esittämä pomo, überbitch Miranda Priestly, oli tyrmäävä. Itse romaani tuntui jaarittelevalta. Sinänsä päähenkilö Andrean mukautuminen hektiseen muotimaailman ja arvoihin on kuvattu tehokkaasti.
Kira Poutanen on luonut oman chick lit -hahmonsa, Lara Aution, joka on seikkaillut jo kolmessa kirjassa. Luin Rakkautta on the rocks (WSOY 2011) , jossa päähenkilö sählää New Yorkin muotisuunnittelun maailmassa. Kirjassa on tietysti paljon viittauksia Sinkkuelämään, ja itse ainakin nautiskelin siitä juuri kyseisen sarjan parodiana. Lara kertoo:

Jimmy on opettanut minulle aivan uudenlaista, trendikästä asennetta, jolla pääsee näköjään sisään melkein mihin vain, jos on tarpeeksi röyhkeä ja ylimielinen. Olen esimerkiksi käyttänyt lausetta ”ettekö tiedä, kuka minä olen?” jo kolme kertaa viikon aikana. Aika mahtavaa, vai mitä? Varsinkin, kun en itsekään oikein tiedä, kuka minä olen. (Kira Poutanen, Rakkautta on the rocks s. 110).

Chick lit -kirjallisuuden määritelmä pätee Jane Austeniin – naisen ongelmien käsittely humoristisesti ja kevyesti 🙂  Ehkä koko laji palaa lopulta Austeniin. Kuuntelin juuri äänikirjana Northanger Abbeyn (joka on suomennettu nimellä Neito vanhassa linnassa). Kuvaus nuorten tyttöjen Catherine Morlandin ja Isabella Thorpen ystävyydestä ja sen kariutumisesta on ihmeen ajatonta. Hyväntahtoinen Catherine
on kaiken aikaa Isabellan pompoteltavana, kunnes ryhdistäytyy ja tajuaa, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystävyys on tärkeässä osassa myös Weisbergerillä ja Poutasella: ystävän hätä saa vihdoin Andrean laittamaan elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen, ja ystävät pitävät Lara Aution edes jossain tolkussa.