Tekijä: maijastina

Ulla Tervahauta väittelee lauantaina 6.4. 2013 Helsingin yliopistossa Nag Hammadin kirjoituksesta ”Arvovaltainen opetus” (Authentikos logos) ja siinä olevista käsityksistä sielusta. Tervahauta haastaa aikaisemmat käsitykset Authentikos logoksen ajoituksesta (yleensä ajoitettu 200-luvun alkupuolella) ja sijoittaa kirjoituksen huomattavasti myöhemmäksi, 200-luvun ja 400-luvun alun välille,
Vastaväittäjänä toimii Ingvild Gilhus, joka on mm. julkaissut tutkimuksen antiikin eläinkäsityksistä Animals, gods and humans : changing attitudes to animals in Greek, Roman and early Christian ideas (2006).
Tervahaudan väitöskirjan tiivistelmä löytyy täältä.

Professori Michele Renee Salzman (University of California at Riverside) vierailee Helsingin yliopistossa ja pitää esitelmän:

“Pagans and Christians in Constantine’s Rome”
Aika: 21.3.2013, klo 16.15
Paikka: Maailman kulttuurien laitos, Klassillisen filologian seminaarihuone, Unioninkatu 40 (huomaa käyntiosoite: Metsätalo, Fabianinkatu 39, A-siipi, 2. krs, käynti 3. kerroksen kautta)
Professori Salzman on myöhäisen Rooman historian merkittävimpiä tutkijoita. Hän on julkaissut mm. tutkimuksia kalentereista ja aikakäsityksistä myöhäisantiikissa (The Codex-Calendar of 354 and the Rhythms of Urban Life in Late Antiquity, University California Press, 1990) ja roomalaisen aristokratian kristillistymisestä 300-luvulla (The Making of a Christian Aristocracy, Harvard University Press, 2002). Vastikään Salzman on julkaissut Michael Robertsin kanssa käännöksen ja kommentaarin Symmachuksen kirjeistä (The Letters of Symmachus: Book 1, Brill 2012) sekä toimittaa teosta The Cambridge History of Religions in the Ancient World.

Tomorrow starts the conference ”Preparing for Death in Medieval and Early Modern Europe” organised by Mia Korpiola and Anu Lahtinen at the Helsinki Collegium for Advanced Studies.
It seems that I am representing the very earliest Middle Ages, that is,  actually Late Antiquity. My paper is (again …) on Augustine of Hippo and his whinings about the popular funerary cult and martyr cult.
 
ABSTRACT
Ritual arrangements for the departed – Augustine of Hippo on popular funerary practices
This paper will discuss late antique and early medieval debates about popular funerary rituals. A number of Christian ecclesiastical leaders such as John Chrysostom, Gregory of Nazianzus and Ambrose of Milan opposed the popular feasting at tombs and martyria, condemning them as immoral, superstitious or ‘pagan’. In this paper, the focus will be on Augustine of Hippo who in his sermons and letters complained of Christian banqueting at the tombs. Augustine’s admonitions and argumentation will be analysed as well the objections of the people that might be reconstructed from his sermons and letters will be assessed. Finally, I will make some interpretive remarks on these disputes as power struggles between the local elites – the Christian lay elite and the ecclesiastical elite

Pagans and Christians are gathering again, this time in Budapest, at the Central European University.
The conference ”Pagans and Christians in the late Roman Empire: New Evidence, New approaches (4th-6th  centuries)” is organized by Marianne Sághy and brings together historians, classicists, archaeologists, theologians and others who work on Late Antiquity.
And there is spring in Budapest!
 

Huomenna Suomen Akatemian tapahtumassa Academia populi – tiedettä kaikille on mahdollisuus kuulla esityksiä nanoelektroniikasta nuorten syrjäytymiseen. Esittelen tapahtumassa tutkimustani uskonnollisista toisinajattelijoista myöhäisessä Rooman valtakunnassa.

Konstantinopolilainen filosofi Themistios (317-388) oli usean Rooman keisarin suosiossa, aluksi epävirallisena konsulttina. Sittemmin hän nousi senaattiin ja lopulta keisari nimitti hänet  Konstantinopolin kaupunginprefektiksi. Themistioksen toiminta, menestys ja käsitykset filosofin aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnalliseen elämään herättivät monissa aikalaisissa närää.
Erityisesti uusplatonilaiset filosofit arvostelivat Themistioksen sotkeentumista politiikkaan. Useilla uusplatonilaisilla filosofeilla oli ihanteena filosofian harjoittaminen päivänpolitiikasta ja koko maailmallisesta elämästä irrallaan.
Vastakkain olivat ihanteet poliittisesti ja teoreettisesti suuntautuneista filosofeista (filosofos politikos vastaan filosofos theoretikos).
Themistios puolustautui vastustajiensa esittämiä syytöksiä vastaan useissa puheissaan. Themistioksen mukaan aito filosofi iloitsi seurasta ja toiminnasta pikemminkin kuin ”kuiskaili opetuksiaan nuorille jossakin yksinäisissä nurkissa” vältellen kaupungin keskustaa ja julkisia paikkoja. Hänen mukaansa valheelliset filosofit saivat rauhassa jäädä löhöilemään sohvilleen ja lymyilemään kammioihinsa (puhe 21).
Themistioksesta myös aikaisemmassa blogauksessani, ”Filosofi politiikassa”.
Mikäpä olisi uutta auringon alla? Ajankohtaista keskustelua filosofiasta ja konsulteista.

Väittelybuumi tänä keväänä jatkuu:
Anna Reinikka väittelee Helsingin yliopistossa perjantaina 15.2. Väitöskirjan aiheena on myöhäisantiikkinen latinan kielioppi: ”Ars Pseudo-Scauri – A Critical Edition and Commentary”.
Jenni Kuuliala väittelee Tampereen yliopistossa lauantaina 16.2. Väitöskirja käsittelee  vammaisten lasten elämää keskiajalla: ”Disability and Social Integration. Constructions of Childhood Impairments in Thirteenth- and Fourteenth-Century Canonisation Processes” (Vammaisuus ja sosiaalinen integraatio. Lapsuusajan vammojen konstruktiot 1200- ja 1300-lukujen kanonisaatioprosesseissa).
Onnea väitöksiin!

Vuorossa on väitös roomalaisista vuosisataisjuhlista, jotka järjestettiin keisari Septimius Severuksen (keisarina 192-211) aikana. Jussi Rantala väittelee perjantaina 1.2.2013 Tampereen yliopistossa, väitöskirjan otsikkona on Maintaining Loyalty,
Declaring Continuity, Legitimizing Power. Ludi Saeculares of Septimius Severus
as a Manifestation of the Golden Age (Uskollisuus, jatkuvuus ja vallan
legitimaatio: Septimius Severuksen vuosisataisjuhlat kulta-ajan
manifestaationa).
Onnea koitokseen!

Helsinki Collegium for Advanced Studies organizes a conference on late antique, medieval and later chronicles. The symposium Past and Present in Medieval Chronicles will start tomorrow and continue until Friday.
I will give paper on the late antique historiography, with the title ”Seizing the History – Christianizing the Past in Late Antique Chronicles and Church Histories”.
The title and abstract seem to promise all sorts of things but the reality of 30 minutes will set some bounds.
The abstract:
”Seizing the History – Christianizing the Past in Late Antique Chronicles and Church Histories”
Late Antiquity (the third to sixth centuries) was the era of the development of the great Christian narrative, an interpretatio Christiana of the history of humankind. This meant redating and relocating of past histories, ideas and persons in the historical mental map. In this construction of the past, Christian writers built on the models of the preceding tradition, the universal histories developed during the Hellenistic and Roman periods, but creating competing chronologies and alternative histories.
In this paper I will analyse the world view and concept of history conveyed by a few Christian ecclesiastical writers. The focus is on fourth- and fifth-century histories, chronicles and church histories, such as Eusebius of Caesarea and his continuators Rufinus (Church history) and Jerome (Chronicle) as well as Orosius, Socrates Scholasticus, Theodoret of Cyrrhus, Hydatius and Prosper.
I will discuss the ways in which these writers create the Christian past. One of the ways is construing providential nature of history. For example, for Orosius the implanting of Christianity onto the Roman Empire was part of the divine plan for humankind. I will also observe some aspects of Christian triumphalism in late antique historiography, the concept of inevitability of Christian success. The concept of the divine providence is also connected to the ideas of the divine favour and anger. I will also examine which role the logic divine retribution has in the world views of these writers.

Useimmilla meistä on varmasti silloin tällöin tilanteita, joissa jää sanattomaksi tai ei vain osaa muuta kuin mongertaa vastaukseksi jotain yhdentekevää. Minulla tämä tunne tulee aika usein. Erilaisissa yhteyksissä kysytään jotakin, johon voisi antaa jonkin henkevän tai nokkelan vastauksen. Ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Mutta yleensä vastaus tulee mieleen vasta kahden tunnin päästä, seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla.
Ranskan kielessä on tuolle ilmiölle nimi l’esprit de l’escalier, portaikkohenkevyys (tai miten sen haluaa kääntää). Siitä on myös käännöslaina englantiin: staircase wit. Termi viittaa siihen, että nokkelan vastauksen keksii vasta, kun on lähtenyt vierailulta ja on jo portaikossa menossa. Silloin on liian myöhäistä palata lausumaan sutkauksensa, eikä se olisi kovin tyylikästäkään.
Wikipediasta (sinne kaikki lopulta kuitenkin päätyvät) löytyy jopa termin alkuperää valaiseva anekdootti. L’esprit de l’escalier juontaa Denis Diderot’lta. Diderot kertoo tilanteesta, jossa jäi sanattomaksi ja keksi vastauksen vasta portaiden alapäässä.