Luin J. M. Coetzeen vuonna 1999 ilmestyneen Elizabeth Costellon monenlaisten tuntemusten vallassa. Olin vähän aikaa sitten vaikuttunut Coetzeen romaanista Barbaarit tulevat (Waiting for the Barbarians, 1980), joten Elizabeth Costellon kohdalla oli jo jonkinlaisia odotuksia.
Ensimmäinen reaktio Elizabeth Costelloa aloittaessa oli närkästys: eihän tämä ole mikään romaani, vaan esseekokoelma. Kirjan nimihenkilö on kirjailija, joka kiertää maailmaa mm. pitämässä esitelmiä ja keskustelemassa. Nämä on sitten koottu tähän kirjaan, ja suuri osa käsittelee kirjallisuutta. Pöh! Mikä on sen pitkäpiimäisempää kuin lukea kirjallisuus- ja kirjailijapohdintoja fiktiossa? (Tähän pitkäpiimäisyyteen syyllistyi myös Ian McEwan Lauantaissa, joka on muuten kelpo romaani).
Pidemmälle lukiessa ilmeisesti hyväksyin tuon essehtimisen ja aloin nauttia kielestä ja sen rytmistä, oivallisista huomioista ja kuivasta huumorista. Eikä kaikki ole pelkkää kirjallisuuspuhetta. Mukana on pohdintoja eläinten kohtelusta (nämä ujutettuna päivälliskeskusteluksi). Nimihenkilö vertaa eläinten teurastamista ja hyödyntämistä keskitysleireihin (eläinkeskusteluissa aika ajoin hyödynnetty analogia):
”It is as if I were to visit friends, and to make some polite remark about the lamp in their living room, and they were to say, ’Yes, it’s nice, isn’t it? Polish-Jewish skin it’s made of, we find that’s best, the skins of young Polish-Jewish virgins’. And then I go to the bathroom and the soap wrapper says, ’Treblinka – 100 % human stearate.’ Am I dreaming, I say to myself? What kind of house is this?” (Coetzee, Elizabeth Costello, Lesson 4: The Lives of Animals: The Poets and the Animals, s. 115)
Tunnistan itsekin vastaavan tunteen, joka tulee kun seuraan esimerkiksi television kokkiohjelmia, joissa hehkutetaan vaikkapa vasikanleikettä. Tämä tuntemus ei kuitenkaan estä minua käyttämästä kymmenen vuotta sitten ostamiani nahkakenkiä (ei muuten Elizabeth Costelloakaan) tai ajoittain sortumasta mustaanmakkaraan.
Coetzee laittaa Elizabeth Costellon myös pohtimaan humanismia yleensä ja antiikin kulttuurin perintöä. Tämä on kreikkalaisen kulttuurin kuva:
”Hellas: half-naked men, their breasts gleaming with olive oil, sitting on the temple steps discoursing about the good and the true, while in the background lithe-limbed boys wrestle and a herd of goats contentedly grazes. Free minds in free bodies. More than an idealized picture: a dream, a delusion But how else are we to live but by dreams?” (Coetzee, Elizabeth Costello, Lesson 5: The Humanities in Africa, s. 132)
Tämä kevät on ollut melkoisen väittelybuumin aikaa, ainakin näin antiikin ja keskiajan saralla. Tänään väitteli Jaakko Tahkokallio Helsingin yliopistossa. Väitöskirjan aiheena on ”Monks, Clerks and King Arthur: Reading Geoffrey of Monmouth in the Twelfth and Thirteenth Centuries”.
Väitöskirjan tiivistelmä luettavissa täällä.
Paljon onnea!
Antiikin roomalaiset viettivät 25. huhtikuuta Robigalia-nimistä maanviljelysjuhlaa. Robigalian tarkoituksena oli suojata viljaa taudeilta, erityisesti ruostesieneltä (robigo/rubigo), josta juhla on saanut nimensä.
Varro, Ovidius, Columella ja muut roomalaiset kirjoittajat pohtivat juhlan alkuperää ja merkitystä. Joidenkin lähteiden mukaan Robigo tai Robigus (muoto vaihtelee) oli muinainen jumaluus, jota maanviljelijän piti lepyttää uhrein. Kirjoittajat eivät olleet yksimielisiä siitä, oliko jumaluus mies- vai naispuolinen.
Muutaman kirjoittajan mukaan Robigolle piti uhrata vieroittamatton koirapennun veri ja sisälmykset. Koska ruostesieni oli punertavaa (robigo/rubigo viittaa punaiseen väriin, ruber), koiran turkin piti olla punertava. Toisaalta myös veri oli punaista.
Myöhäisantiikissa alettiin juhlia maanviljelysjuhlaa Rogationes, joka syrjäytti Robigalian juhlinnan. 25.4 eli samana päivänä kuin Robigaliaa vietettiin ”isoa rogaatiota”, jossa puhdistettiin ja siunattiin pellot ja rukoiltiin suojelusta viljalle. Ison rogaation jälkeen seurasi ”pienet rogaatiot”, joita vietettiin kolme päivää.
Peltojen suojeleminen ja puhdistaminen ja mahdollisten tuhoa tuottavien jumaluuksien lepyttäminen olivat elintärkeä asia myös Välimeren maailman kristillistyessä. Myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan kirjoittajat mainitsevat, että maanviljelijöillä oli tapana esittää erilaisia rukouksia ja pirskottaa verta pelloille.
CALL FOR PAPERS
XXII Finnish Symposium on Late Antiquity
Tvärminne, Finland, 8-9 November, 2013
“Spaces – Past and Present”
The XXII Finnish Symposium on Late Antiquity (http://www.helsinki.fi/worldcultures/fsla/index.html) will be organized on November, 8-9, 2013. The aim of the symposium is to bring together students and scholars with an interest in Late Antiquity from a variety of universities and disciplines. This year, we explore broadly spaces in Late Antiquity but suggestions for papers dealing with other topics will also be considered. Our main aim is to stimulate interdisciplinary dialogue between philology, archaeology, history, theology, religious studies, art history and other disciplines that deal with Late Antiquity.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland (http://luoto.tvarminne.helsinki.fi/english). It is organized by Classics (Department of World Cultures, University of Helsinki) together with an interdisciplinary organizing committee (see below).
The theme of the symposium this year is “Spaces – Past and Present”. This theme includes the analysis of spaces in late antiquity such experience of space; re-use and interpretation of spatial experience; conceptualization of space; imperial presence and border-areas; movement and migration; as well as religious and liturgical place.
This year’s symposium features some specially invited speakers, among whom are
Juliette Day (Church History, University of Helsinki). Dr Day is university lecturer in Church history and the specialist on the Late Antiquity and early Christianity, especially early Christian liturgy. She has published e.g., The Baptismal Liturgy of Jerusalem: 4th and 5th Century Evidence in Jerusalem, Egypt and Syria (2007) and Proclus on Initiation in Constantinople (2005).
Zbigniew Fiema (Humboldt Universität, Berlin). Dr Fiema is specialist in late antique archaeology and the late antique Near Eastern region. He is currently visiting professor in the Winckelmann Institut at the Humboldt Universität, Berlin. He has led the excavations of Jabal Harun as the research director in the Academy of Finland Centre of Excellence “Ancient and Greek Documents, Archives and Libraries” and has e.g., coedited Petra – the mountain of Aaron: The Finnish archaeological project in Jordan. The church and the chapel (with Jaakko Frösen, 2008)
Claudia Rapp (Institut für Byzantinistik und Neogräzistik, Universität Wien). Prof. Rapp is the specialist on cultural and social history of Late Antiquity and early Byzantine period. She has published, e.g., Holy Bishops in Late Antiquity: The Nature of Christian Leadership in a Time of Transition (2005) and coedited the volumes Bosphorus. Essays in Honour of Cyril Mango (1995), Elites in Late Antiquity (2000) and Violence in Late Antiquity. Perceptions and Practices (2006).
Jürgen Zangenberg (Religious Studies / Archaeology, University of Leiden). Since 2006 prof. Zangenberg is chair New Testament and Early Christian Literature at the Faculty of Humanities and professor at the Faculty of Archaeology. He is especially interested in the cultural context of the New Testament and Early Christian Literature. Apart from textual studies, he specialises in the archaeology of Qumran, ancient Judaism, particularly in Galilee and Samaria. He has lastly co-edited Religion, Ethnicity and Identity in Ancient Galilee. A Region in Transition (with Harold Attridge & Dale B. Martin, 2006). He is co-director of the Kinneret Regional Project archaeological excavations at Horvat Kur, Galilee.
There is space for a maximum of eight more papers. If you wish to deliver a paper, please send a short abstract (of less than 300 words) by May 31, 2013 to Dr. Ville Vuolanto (ville.vuolanto(at)uta.fi). Applicants will be informed by June 19, 2013 whether they have been accepted. We have reserved 30 minutes for each presentation, including discussion following the paper. Therefore, we recommend limiting the papers to 20 minutes.
The seminar is free. We will offer transportation from Helsinki to Tvärminne and back, as well as accommodation, meals, coffee and sauna at Tvärminne. However, we are not able to cover the costs for travelling to Helsinki first, or accommodation there. Registration for the conference will start September 20, 2013.
The Finnish Symposium on Late Antiquity is organized annually since 1992. It started as a Finnish-language seminar for postgraduate students. However, over the years, more and more papers were presented by established scholars. Moreover, in many years, a few well-known scholars were invited from abroad, and the language of the symposium was changed to English, thus making it more and more international. This year, for the second time, we do not only have a few specially invited guests from abroad, but we invite suggestions for papers from anyone who is interested. In keeping with the symposiums traditions, we encourage not only senior, but also junior scholars and postgraduate students to participate.
The organizing committee:
– Maijastina Kahlos, PhD, Classics / Helsinki Collegium for Advanced Studies, University of Helsinki maijastina.kahlos(at)helsinki.fi
– Ulla Tervahauta ThD, Biblical Studies, University of Helsinki ulla.tervahauta(at)helsinki.fi
– Ville Vuolanto, PhD, History, University of Tampere / University of Oslo ville.vuolanto(at)uta.fi
And, now after 21 years, we have a web page 🙂
Viime kesänä blogasin Christa Wolfin romaanin innoittamana Medeian tarusta. Olinkin ajankohtaisen aiheen parissa, sillä pian sen jälkeen ilmestyi Antti Oikarisen ja Maija-Leena Kallelan suomennos Senecan näytelmästä Medeia (Basam Books 2013). Samassa teoksessa on myös suomennos Senecan Thyesteestä.
Molemmat myytit ovat kreikkalaisen taruston rankimpia. Medeia päätyy traagisten vaiheiden jälkeen tappamaan miehensä uuden vaimon sukulaisineen ja lopulta omat lapsensa. (Antiikin Kreikassa tunnettiin myytistä myös versio, jonka mukaan korinttilaiset surmasivat Medeian lapset ja vierittivät sitten syyn Medeian niskoille). Seneca kuvaa voimakkain vedoin itsetuhoista ihmistä, joka haluaa tuhota samalla kaikki muut:
Vain se tuo minulle rauhan / jos näen kaiken hautautuneena raunioihin kanssani; / hävitköön kaikki kanssani. Tuhoutuva haluaa vetää mukanaan kaiken muunkin. (Medeia, suom. Oikarinen ja Kallela, s. 42)
Thyesteen myytti kertoo veljesvihasta ja valtataistelusta Argoksen kuningassuvun veljesten Atreuksen ja Thyesteen välillä. Veljekset ovat taistelleet ja tehneet vääryyttä toisilleen vuosien ajan. Atreus kostaa Thyesteelle surmaamalla tämän pojat ja syöttämällä nämä juhla-ateriana pahaa-aavistamattomalle Thyesteelle. Stoalainen Seneca viittasi näytelmällään oman aikansa Rooman väkivaltaan ja valtataisteluihin. Hänen säkeensä voi ymmärtää kannanotoksi aikakauden keisarivaltaan:
Kuninkaaksi ei tee rikkaus, / ei tyroslaisten vaatteiden väri, / ei kuninkuuden tunnus otsalla, / eivät kullasta kiiltävät kattohirret, / Kuningas on se, joka luopunut pelosta / ja raivon täyttämän sydämensä pahuudesta; / hän on se, jota hillitön kunnianhimo / tai malttamattoman rahvaan alati horjuva / suosio ei liikuta (Thyestes, suom. Oikarinen ja Kallela, s. 96).
Ulla Tervahauta väittelee lauantaina 6.4. 2013 Helsingin yliopistossa Nag Hammadin kirjoituksesta ”Arvovaltainen opetus” (Authentikos logos) ja siinä olevista käsityksistä sielusta. Tervahauta haastaa aikaisemmat käsitykset Authentikos logoksen ajoituksesta (yleensä ajoitettu 200-luvun alkupuolella) ja sijoittaa kirjoituksen huomattavasti myöhemmäksi, 200-luvun ja 400-luvun alun välille,
Vastaväittäjänä toimii Ingvild Gilhus, joka on mm. julkaissut tutkimuksen antiikin eläinkäsityksistä Animals, gods and humans : changing attitudes to animals in Greek, Roman and early Christian ideas (2006).
Tervahaudan väitöskirjan tiivistelmä löytyy täältä.
Professori Michele Renee Salzman (University of California at Riverside) vierailee Helsingin yliopistossa ja pitää esitelmän: “Pagans and Christians in Constantine’s Rome”
Aika: 21.3.2013, klo 16.15
Paikka: Maailman kulttuurien laitos, Klassillisen filologian seminaarihuone, Unioninkatu 40 (huomaa käyntiosoite: Metsätalo, Fabianinkatu 39, A-siipi, 2. krs, käynti 3. kerroksen kautta)
Professori Salzman on myöhäisen Rooman historian merkittävimpiä tutkijoita. Hän on julkaissut mm. tutkimuksia kalentereista ja aikakäsityksistä myöhäisantiikissa (The Codex-Calendar of 354 and the Rhythms of Urban Life in Late Antiquity, University California Press, 1990) ja roomalaisen aristokratian kristillistymisestä 300-luvulla (The Making of a Christian Aristocracy, Harvard University Press, 2002). Vastikään Salzman on julkaissut Michael Robertsin kanssa käännöksen ja kommentaarin Symmachuksen kirjeistä (The Letters of Symmachus: Book 1, Brill 2012) sekä toimittaa teosta The Cambridge History of Religions in the Ancient World.
Tomorrow starts the conference ”Preparing for Death in Medieval and Early Modern Europe” organised by Mia Korpiola and Anu Lahtinen at the Helsinki Collegium for Advanced Studies.
It seems that I am representing the very earliest Middle Ages, that is, actually Late Antiquity. My paper is (again …) on Augustine of Hippo and his whinings about the popular funerary cult and martyr cult.
ABSTRACT Ritual arrangements for the departed – Augustine of Hippo on popular funerary practices
This paper will discuss late antique and early medieval debates about popular funerary rituals. A number of Christian ecclesiastical leaders such as John Chrysostom, Gregory of Nazianzus and Ambrose of Milan opposed the popular feasting at tombs and martyria, condemning them as immoral, superstitious or ‘pagan’. In this paper, the focus will be on Augustine of Hippo who in his sermons and letters complained of Christian banqueting at the tombs. Augustine’s admonitions and argumentation will be analysed as well the objections of the people that might be reconstructed from his sermons and letters will be assessed. Finally, I will make some interpretive remarks on these disputes as power struggles between the local elites – the Christian lay elite and the ecclesiastical elite
Huomenna Suomen Akatemian tapahtumassa Academia populi – tiedettä kaikille on mahdollisuus kuulla esityksiä nanoelektroniikasta nuorten syrjäytymiseen. Esittelen tapahtumassa tutkimustani uskonnollisista toisinajattelijoista myöhäisessä Rooman valtakunnassa.
Luin J. M. Coetzeen vuonna 1999 ilmestyneen Elizabeth Costellon monenlaisten tuntemusten vallassa. Olin vähän aikaa sitten vaikuttunut Coetzeen romaanista Barbaarit tulevat (Waiting for the Barbarians, 1980), joten Elizabeth Costellon kohdalla oli jo jonkinlaisia odotuksia.
