Tekijä: maijastina

Filosofinen aikakauslehti niin & näin täyttää 20 vuotta! Lämpimät onnittelut tekijöille!
Juhlavuoden kunniaksi tämän vuoden ensimmäinen numero pohtii mm. miksi tehdä filosofiaa. Mikä on filosofian tehtävä? Mitä vaaroja filosofiasta koituu? Juhlanumerossa on myös muutaman tekijän muisteluita 20 vuoden varrelta.
niin & näin perusti muutamia vuosia sitten myös monipuolisen Filosofia.fi – portaalin. Portaali on varsinainen aarreaitta, siellä on ajankohtaisia uutisia ja tiedotteita, ja ennen kaikkea kaikenlaista aineistoa ja mahtava kokoelma klassikkojen tekstejä!
Näin se aika kuluu: monista asioista, joita olen sivusta seurannut tai joissa olen ollut mukana, voi jo puhua vuosikymmenissä. Alkuaikoina n & n ilmestyi vihkoina (hyvin paksuina vihkoina). Harrastin silloin kirjansidontaa ja sidoin muutaman vuosikerran kirjoiksi. Vuosien mittaan lehti paisui siinä määrin, että sitä alettiin julkaista liimaniteinä. Siihen valitettavasti loppui kirjansidonta n & n:n kohdalla.

 

Vielä muutama tunnelma Japanin matkalta. Kioton Nijo-linna (Nijo-jo) rakennettiin 1600-luvun alkupuolella Tokugawa-sukuisten shogunien palatsiksi. Tällöin shogunit olivat Japanin varsinaisia vallanpitäjiä, vaikka keisarit olivatkin nimellisiä hallitsijoita.
Nijo-linnan alueella on useita rakennuksia, joista varsinainen palatsi on näyttävin. Sisällä ei saanut valokuvata. Seinämaalaukset ovat tyylikkäitä. Maalausten teemat muuttuvat siten, että shogunin asuintiloista kauimmaiset maalaukset kuvaavat villieläimiä (tiikereitä ja panttereita) ja muuta pelottavaa, siten shoguni ikään kuin esitteli valtaansa vähemmän luotetuille feodaaliherroille. Shogunin lähipiiriin kuuluvat pääsivät lähemmäs shogunin omia asuintiloja, joissa maalaukset henkivät harmoniaa (kukkia ja lintuja).
Palatsin lattiat ovat kuuluisia siitä, että ne visertävät linnut. Sitten kukaan ei voinut hiipiä palatsissa ääntä päästämättä ja lähestyä shogunia murha-aikeissa. Lattian kirskunnan saa aikaan erityinen tekniikka, jolla lattiat on kiinnitetty nauloin. Pääsimme kurkkaamaan palatsin ulkopuolelta lattiarakennelmia.
 
Palatsiin mennessä piti ottaa kengät pois. Kuten kuvasta näkyy, tämä(kin) oli näppärästi organisoitu. Lattiat olivat kaikkialla kylmiä, sen vuoksi podetaan nyt nuhaa ja yskää.
 
 
 
 
 

Palasin eilen Japanista. Matkan sulatteluun menee vielä pitkään. Päällimmäisenä mielessä on vierailu Naraan, joka oli maan pääkaupunki 700-luvulla. (Tämän jälkeen valta siirtyi Kiotoon ja sittemmin Edoon eli Tokioon).
Narassa on valtava temppeli, Todai-ji, jossa on maailman suurin pronssinen Buddhan patsas. Naran temppelialueella buddhalaisuus ja shintolaisuus ovat toisiinsa lomittuneina. Naran puistossa elelee puolikesyinä shintolaisuuden pyhiä eläimiä, japaninpeuroja (Cervus nippon).
 
Ja peuroja olikin sitten joka paikassa. Ne tulivat uteliaima tutkimaan turisteja ja työnsivät turpansa takkien taskuihin herkkupalojen toivossa, aivan kiusaksi saakka.

 
Naran japaninpeurat ovat pyhiä eläimiä. Niitä on pidetty jumalien sanansaattajina. Japanilaisessa mytologiassa kerrotaan jumalista ja jumalattarista, jotka saapuivat vuorilta japaninpeurojen selässä. Muinaisina aikoina japaninpeuran tappamisesta oli määrätty kuolemanrangaistus.
Naran Todai-ji-temppelissä on myös kappale muinaista Buddhan jättiläispatsasta. Luultavasti maailman suurin keskisormi:

 
 

Olisikohan siitä ehkä jotain kaksikymmentä vuotta, kun kävin katsomassa Marguerite Durasin kirjoittaman elokuvan India Song. Elokuva oli viipyilevä, ja henkilöt vain hengailivat 1930-luvun Lahoren dekadenteissa tunnelmissa. Tuskailin elokuvan käsittämättömyyttä ja hidassoutuisuutta seuralaiselleni, nuorelle miehelle. Sain melkein aikaan taideriidan.
Luin äskettäin Durasin postuumisi julkaistun Kirjoitan (Écrire, 1993, suom. Annika Idström, Like 2005). Siinä Duras pohtii kirjoittamisen yksinäisyyttä ja tavoittaa jotakin olennaista koko prosessista, esimerkiksi:

“Kun kirjoittaa, tulee ihmisaraksi. Kirjailija palaa kesyttömään tilaan, aikojen aamuun, ikiaikaisiin metsiin. … Kyse ei ole vain kirjoittamisesta, kirjoituksesta, vaan eläinten, koirien, meidän kaikkien yöllisistä huudoista.” (Marguerite Duras, Kirjoitan, 27-28. suom. Annika Idström).

Kumminkin tuossa Kirjoitan -teosta lukiessa aloin taas tuskaantua. Olisiko Erään englantilaisen lentäjän kuoleman -tekstin syntyä voinut vähän tiivistää? Ihme tajunnanvirtaa ja toistoa.
Eilen Durasia vielä kerran samaisen nuore(hko)n miehen kanssa. Durasin teksteistä koottu esitys Vastarinta Teatteri Jurkassa voitti minut puolelleen. Teatteri voi olla pelkistettyä: tuoleja, valoja, tiukka teksti, erinomaiset näyttelijät.

Turussa tapahtuu taas:
Minna Seppänen klassisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineesta väittelee. Väitöstutkimuksen aiheena ovat grammatiikan määritelmät kreikan- ja latinankielisissä lähteissä klassiselta kaudelta 100-luvulle jaa.
Minna puolustaa väitöskirjaansa  Defining the art of grammar: Ancient perceptions of γραμματική and grammatica (”Grammatiikan määritteleminen: antiikin näkemyksiä käsitteistä γραμματική ja grammatica”) Turun yliopistossa 7.3.2014. Vastaväittäjänä toimii dos. Martti Leiwo.
Väitöskirja on sähköisessä muodossa täällä.
Onnea koitokseen!

It is my great pleasure to announce that this volume edited by Sari Katajala-Peltomaa and Ville Vuolanto came out just recently:
Religious Participation in Ancient and Medieval Societies. Rituals, Interaction and Identity, in the series Acta Instituti Romani Finlandiae, that is, the series of the Finnish Institute in Rome.
The articles of the volume are based on the papers given in the conference Passages from Antiquity to the Middle Ages IV held in 2009.
My article ”Polluted by Sacrifices: Christian Repugnance at Participation in Sacrificial Rituals in Late Antiquity” discusses some of the issues concerning the continuation (or not) of sacrificial rituals in the fourth and fifth centuries.

Uusin blogaukseni on luettavana Suomen Akatemian verkkolehdessä A propos.
Kaikki tiet vievät Roomaan, jopa Sotshin olympialaisista.

Olin lapsena tietysti innostunut antiikkiaiheisista sarjakuvista kuten Asterix ja Alix. Mutta näitä ennen löysin kirjastosta kaksi Troijan sodasta kertovaa opusta.
Toinen oli värikkäästi kuvitettu Troijan tuho. Kirjassa kerrottiin mm. Heinrich Schliemannista. Kuvassa oleva kappale löytyi antikvariaatista; voi sitä nostalgian hetkeä! Kappaleen painovuosi on 1977.
Troijan tuhoa merkittävämpi oli Fridtjuv Bergin suorasanaisesti kertoma Troian sota, ikivanha ruotsista (Trojanska kriget) käännetty opus, josta otetiin ties kuinka monta painosta.
 
Troian sotaakin olen löytänyt jälkikäteen kappaleen. Sen lumoissa aloin etsiä lisää tarinoita kreikkalaisesta mytologiasta ja piirtelin sukupuita jumalista ja heroksista.


Jälkikäteen on tietysti helppo määritellä, että tämän takia minusta tuli antiikin historian tutkija. Tämä on kyllä vähän harhaanjohtavaa. Lapsuuden ja nuoruuden lempilukemisten perusteella olisin yhtä hyvin voinut päätyä tutkimaan keskiaikaa, Ranskan suurta vallankumousta, saksalaista romantiikkaa, paleontologiaa, perinnöllisyystiedettä tai vaikkapa ydinfysiikkaa.

Assyriologin lifestyle innosti minutkin vastaamaan kuuteentoista kysymykseen kirjahyllyni kirjojen nimillä.
1)  Oletko mies vai nainen?
Olen tyttö, ihanaa!
2) Kuvaile itseäsi?
Soi-même comme un autre
3)  Mitä elämä sinulle merkitsee?
Filosofian lohdutus
4)  Kuinka voit?
Vapiseva nainen
5)  Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Runoilijan talossa
6)  Mihin haluaisit matkustaa?
Matka lopun maailmaan
7)  Kuvaile parasta ystävääsi.
Matkatoveri
8)  Mikä on lempivärisi?
Musta ja punainen
9)  Millainen sää on nyt?
Kirkas, hämärä, kirkas
10) Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Tuoreessa muistissa kevät
11) Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Kadonnutta aikaa etsimässä
12) Millainen on parisuhteesi?
Kadmoksen ja Harmonian häät
13) Mitä pelkäät?
Mahdolliset sivuvaikutukset
14) Päivän mietelause.
Tänään on huomenna eilen
15) Minkä neuvon haluaisit antaa?
Sakset kädessä ei saa juosta
16) Miten haluaisit kuolla?
Vapaa pudotus

Venue: Seminar Room 136, Helsinki Collegium for Advanced Studies, Fabianinkatu 24, Helsinki
Thursday, January 30th
10.00     Opening
10.15     Session 1: Emperors and their divine honours
Chair: Eva Johanna Holmberg
William van Andringa: “Honours worthy of a god: on the ‘Imperial Cult’ in the reigns of Augustus and Constantine”
Javier Arce: “How to become a divus in the Roman Empire”
11.45     Coffee/Tea Break
12.15     Session 5: Imperial policies: emperors and their gods
Chair: Ville Vuolanto
Jussi Rantala: ”Septimius Severus, Fertility Gods and the Legitimation of Power”
Douglas Boin: “Imperial Cult in Fourth-Century Rome and the Memory of “Peter” (1 Peter 2.17)”
13.45     Lunch Break
14.45     Session 3: Imperial policies: the peace of gods (pax deorum) and its transgressors
Chair: Ulla Tervahauta
Tobias Georges: “Tertullian’s criticism against the emperor’s cult in the Apologeticum”
Outi Lehtipuu: “ “For what harm is there in saying, Lord Caesar, and sacrificing and saving your life?” Imperial Cult, Martyrdom, and Early Christian Identity Formation”
16.15     Coffee/Tea Break
16.45     Session 4: The emperor and the legalities
Chair: José Filipe Pereira da Silva
Caroline Humfress: ”Ordering divine knowledge in Late Roman Legal Discourse”
Maijastina Kahlos: “The emperor’s New Images – How to Honour the Emperor in the Christian Empire?”
18.15     Reception (Venue: Common Room, 3rd floor)
Friday, January 31st
10.15     Session 2: The emperor as the representative of the divine
Chair: Olli Salomies
Alan Cameron: “The Emperor as pontifex maximus”
Mar Marcos: “Constantius II as a heretic (or not) in contemporary and late historiography”
11.45     Coffee/Tea Break
12.15     Session 6: Imperial cult and the provinces
Chair: Darin Stephanov
Janneke de Jong: “Emperors meet gods: divine discourse in Greek papyri from Roman Egypt”
Mika Kajava: ”Emperors in the Greek East: Some Divine Associations”
13.45     Lunch Break
14.45     Session 7: The divine emperor in literature (panegyric, criticism)
Chair: Marja-Leena Hänninen
Chiara Tommasi Moreschini: ”Coping with ancient gods, celebrating Christian emperors: multiple strategies in late antique panegyrics”
Sari Kivistö: “Satirical apotheosis in Seneca and beyond”
16.15     Final discussion and closure of the symposium