Tekijä: maijastina

It is my great pleasure to announce that this volume edited by Sari Katajala-Peltomaa and Ville Vuolanto came out just recently:
Religious Participation in Ancient and Medieval Societies. Rituals, Interaction and Identity, in the series Acta Instituti Romani Finlandiae, that is, the series of the Finnish Institute in Rome.
The articles of the volume are based on the papers given in the conference Passages from Antiquity to the Middle Ages IV held in 2009.
My article ”Polluted by Sacrifices: Christian Repugnance at Participation in Sacrificial Rituals in Late Antiquity” discusses some of the issues concerning the continuation (or not) of sacrificial rituals in the fourth and fifth centuries.

Uusin blogaukseni on luettavana Suomen Akatemian verkkolehdessä A propos.
Kaikki tiet vievät Roomaan, jopa Sotshin olympialaisista.

Olin lapsena tietysti innostunut antiikkiaiheisista sarjakuvista kuten Asterix ja Alix. Mutta näitä ennen löysin kirjastosta kaksi Troijan sodasta kertovaa opusta.
Toinen oli värikkäästi kuvitettu Troijan tuho. Kirjassa kerrottiin mm. Heinrich Schliemannista. Kuvassa oleva kappale löytyi antikvariaatista; voi sitä nostalgian hetkeä! Kappaleen painovuosi on 1977.
Troijan tuhoa merkittävämpi oli Fridtjuv Bergin suorasanaisesti kertoma Troian sota, ikivanha ruotsista (Trojanska kriget) käännetty opus, josta otetiin ties kuinka monta painosta.
 
Troian sotaakin olen löytänyt jälkikäteen kappaleen. Sen lumoissa aloin etsiä lisää tarinoita kreikkalaisesta mytologiasta ja piirtelin sukupuita jumalista ja heroksista.


Jälkikäteen on tietysti helppo määritellä, että tämän takia minusta tuli antiikin historian tutkija. Tämä on kyllä vähän harhaanjohtavaa. Lapsuuden ja nuoruuden lempilukemisten perusteella olisin yhtä hyvin voinut päätyä tutkimaan keskiaikaa, Ranskan suurta vallankumousta, saksalaista romantiikkaa, paleontologiaa, perinnöllisyystiedettä tai vaikkapa ydinfysiikkaa.

Assyriologin lifestyle innosti minutkin vastaamaan kuuteentoista kysymykseen kirjahyllyni kirjojen nimillä.
1)  Oletko mies vai nainen?
Olen tyttö, ihanaa!
2) Kuvaile itseäsi?
Soi-même comme un autre
3)  Mitä elämä sinulle merkitsee?
Filosofian lohdutus
4)  Kuinka voit?
Vapiseva nainen
5)  Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Runoilijan talossa
6)  Mihin haluaisit matkustaa?
Matka lopun maailmaan
7)  Kuvaile parasta ystävääsi.
Matkatoveri
8)  Mikä on lempivärisi?
Musta ja punainen
9)  Millainen sää on nyt?
Kirkas, hämärä, kirkas
10) Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Tuoreessa muistissa kevät
11) Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Kadonnutta aikaa etsimässä
12) Millainen on parisuhteesi?
Kadmoksen ja Harmonian häät
13) Mitä pelkäät?
Mahdolliset sivuvaikutukset
14) Päivän mietelause.
Tänään on huomenna eilen
15) Minkä neuvon haluaisit antaa?
Sakset kädessä ei saa juosta
16) Miten haluaisit kuolla?
Vapaa pudotus

Venue: Seminar Room 136, Helsinki Collegium for Advanced Studies, Fabianinkatu 24, Helsinki
Thursday, January 30th
10.00     Opening
10.15     Session 1: Emperors and their divine honours
Chair: Eva Johanna Holmberg
William van Andringa: “Honours worthy of a god: on the ‘Imperial Cult’ in the reigns of Augustus and Constantine”
Javier Arce: “How to become a divus in the Roman Empire”
11.45     Coffee/Tea Break
12.15     Session 5: Imperial policies: emperors and their gods
Chair: Ville Vuolanto
Jussi Rantala: ”Septimius Severus, Fertility Gods and the Legitimation of Power”
Douglas Boin: “Imperial Cult in Fourth-Century Rome and the Memory of “Peter” (1 Peter 2.17)”
13.45     Lunch Break
14.45     Session 3: Imperial policies: the peace of gods (pax deorum) and its transgressors
Chair: Ulla Tervahauta
Tobias Georges: “Tertullian’s criticism against the emperor’s cult in the Apologeticum”
Outi Lehtipuu: “ “For what harm is there in saying, Lord Caesar, and sacrificing and saving your life?” Imperial Cult, Martyrdom, and Early Christian Identity Formation”
16.15     Coffee/Tea Break
16.45     Session 4: The emperor and the legalities
Chair: José Filipe Pereira da Silva
Caroline Humfress: ”Ordering divine knowledge in Late Roman Legal Discourse”
Maijastina Kahlos: “The emperor’s New Images – How to Honour the Emperor in the Christian Empire?”
18.15     Reception (Venue: Common Room, 3rd floor)
Friday, January 31st
10.15     Session 2: The emperor as the representative of the divine
Chair: Olli Salomies
Alan Cameron: “The Emperor as pontifex maximus”
Mar Marcos: “Constantius II as a heretic (or not) in contemporary and late historiography”
11.45     Coffee/Tea Break
12.15     Session 6: Imperial cult and the provinces
Chair: Darin Stephanov
Janneke de Jong: “Emperors meet gods: divine discourse in Greek papyri from Roman Egypt”
Mika Kajava: ”Emperors in the Greek East: Some Divine Associations”
13.45     Lunch Break
14.45     Session 7: The divine emperor in literature (panegyric, criticism)
Chair: Marja-Leena Hänninen
Chiara Tommasi Moreschini: ”Coping with ancient gods, celebrating Christian emperors: multiple strategies in late antique panegyrics”
Sari Kivistö: “Satirical apotheosis in Seneca and beyond”
16.15     Final discussion and closure of the symposium

Miehen muotoisesta aukosta tulee mieleen kaikenlaista, mutta kyse on Aila Meriluodon kolmannestatoista runokokoelmasta (2005).
Aila Meriluodon Kootut runot julkaistiin vuonna 2004 (wsoy) runoilijan 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Mutta runoilijapa uhmaa monumentalisointia ja julkaisee pian sen jälkeen tuoreen kokoelman.
Miehen muotoinen aukko mainitaan surutyön ja luopumisen kirjana. Rakastettu on kuollut, ja ihmisen löydettävä taas takaisin itseensä ja elämään:

”Olen eksynyt aivoihini, / räpistelen pöheikössä, / teen uusia polkuja. / Hirvittäviä polkuja /joilla on silmät, / ne avautuvat äkisti hämärässä. / Juoksen sisemmäksi / vaikka yritän ulos. / Pysähdyn äkkiä: / siinähän minä olenkin! / / Vieras.” (s. 34)

Surun skaala vaihtelee kaipuusta raivokkuuteen ja epätoivosta hämmennykseen:

”Me olemme putoamaisillamme, / me jäljelle jääneet. / Horjumme huteralla sillalla, / tavoittelemme tasapainoa – / itse asiass haluamme heittää varovaisuuden kuin kiven: / pudota, vain pudota … // Ja äkkiä olemme toisessa päässä, / hengästyneinä, vähän hämillämme. // Tekemässä runoa.” (s.63)

 

Adamsberg-dekkareissa on tärkeä sivuhenkilö Camille. (Lupaan, että tämä on viimeinen blogaus Adamsbergista …). Camille säveltää musiikkia televisiosarjoihin, mutta pääasiallinen tienesti tulee putkimiehen töistä. Voimaa elämän kriisihetkissä hän saa lukemalla Ammattilaisen työkalukuvastoa. Asiantuntevat kuvaukset hydraulisista puristimista, iskumutterivääntimistä ja kulmahiomakoneista rauhoittavat levottoman mielen.
Minä ammennan rauhaa ja voimaa käsityö- ja askarteluoppaista. On nautinto lukea asiantuntevasti kirjoitettua tekstiä ja huolella piirettyjä rakennekuvia.Esimerkiksi:

”Nitomakehän heftauslankaa vaihtamatta voi hyvin neuloa useampia kirjoja samalla kertaa. Tämä käy esim. työntämällä jokaisen neulottavan kirjan väliin puristuslevyn.” (Riberholt & Drastrup, Käsikirjansidonta, Kirjateos 1986, s. 39)
”Kuvasta näet, että kiilakavennusosa on suunnilleen yhtä pitkä kuin sukan terän suora osa. Joissakin mallisukissa kiilakavennukset on neulottu nurin silmukoin.” (Mitronen & Vilkkumaa, Sukkasillaan, Tammi 2005, s. 45)
”Arrotondate il dorso passando all’interno una bacchetta rotonda, esercitate dall’esterno una pressione con il palmo della mano per imprimere l’arrotondamento sul cartoncino.” (Ferrari & Fiorucci, Manuale di cartonaggio, Fabbri editori 1995, s. 78)
”The press is then screwed tightly and turned on its side to provide access for gluing. The pages of the clamped book can also be dropped down into a finishing press so that the spine is held upward for work.” (Johnson, Creative bookbinding, Dover 1990, s. 53).

Asiantuntevaa ja ammattimaista tekstiä lukiessa palaa usko maailmaan ja sen hyvyyteen.

Palataan vielä edellisen blogauksen aiheeseen eli Fred Vargasin Adamsberg-dekkareihin. Löytyi nimittäin kohta, jossa oivallisesti kuvataan Adamsbergin ”metodia” eli epämääräistä lillumista kuvissa ja tuntemuksissa. Niistä kuitenkin lopulta syntyy oivallus:

“Silloin Adamsberg, joka muuten tuskin koskaan oli levoton tai altis voimakkaille tunteille, oli kireä kuin siima ja yritti kädet nyrkissä tavoittaa sitä mitä oli nähnyt näkemättä tai ajatellut ajattelematta. Ei ollut olemassa menetelmää, joka olisi auttanut erottamaan helmen ajatusten muodottomasta kasasta. Hän tiesi vain sen, että oli toimittava nopeasti, muuten helmi uppoaisi saavuttamattomiin hänen mielensä syvyyksiin. Joskus hän oli onnistunut nappaamaan helmen pysytellessään täysin liikkumattomana ja odottaessaan hentoisen kuvan huojuvaa nousua pintaan, toisinaan taas nukkuessaan ja antaessaan painovoiman lakien tehdä tehtävänsä. Hän pelkäsi, että saalis karkaisi, jos hän valitsisi menettelytavan ennakkoon.” (Fred Vargas, Normandialainen tapaus, suom. Marja Luoma, Gummerus Helsinki, 2013, 381-382).

Ehkä tämä kohta vetoaa minuun juuri nyt, kun tunnen lilluvani epämääräisissä tunnelmissa Rooman keisareiden kuviin liittyen. Toivoa voi, että kohta tulisi jokin oivallus ja feeniks-linnun lailla nousisi esitelmä ”The Emperor’s New Images – How to Honour the Emperor in the Christian Empire?”  Vai pitäisikö turvautua Danglardin logiikkaan?
 

En yleensä ole ollut mikään dekkareiden ystävä. Ennen tätä joululomaa en ollut lukenut kuin neljä tai viisi dekkaria. Nyt kuitenkin löytyi riittävän outo ja sopivan sympaattinen tapaus: Fred Vargasin komisario Adamsberg. Ensimmäisenä luin Jalattomat, elottomat, jonka juonessa tarinat vampyyreista ovat oleellisia. Joululomalla seurana olivat Sinisten ympyröiden mies, Kuriton mies nurin ja Painu tiehesi ja pysy poissa.
Sinisten ympyröiden mies on sarjan ensimmäinen. Merkilliset  juonikehittelyt ovat tietysti tärkeitä (vaikka loppuratkaisut ovat välillä vähän päkistettyjä). Kurittomassa miehessä tarina pyörii ihmissuden ympärillä ja Painu tiehesi ja pysy poissa käsittelee ruttoa. Minulle olennaisinta ovat kummalliset ihmiset, Adamsberg läheisineen ja työtovereineen, joiden vaiheita ihmissuhdesotkuineen seurataan kirjasta toiseen. Adamsberg on hajamielisen oloinen haaveilija, joka hakee ratkaisuja intuitionsa avulla. Hänen vastaparinaan on hänen työtoverinsa Danglard, joka turvaa logiikkaan. Intuition ja loogisen päättelyn yhteispeli tietysti vetoaa minuun tutkijana.
Tutkijaan vetoavat myös tarinat ja myytit, joita kirjoissa kehitellään. Painu tiehesi ja pysy poissa on jännittävä juuri ruttoon liittyvien historiallisten kerrostumien vuoksi. Rutto eri aikoina kiehtoo minua, vaikka en haluaisi tutustua Yersinia pestikseen henkilökohtaisesti. Ruttooon liittyvien murhatutkimusten takia Adamsberg tutustuu keskiajan tutkijoihin:

”Adamsberg poistui pyörällä päästään rue Chaslen talosta kesannolla olevan puutarhan kautta. Maan kamaralla asusti ihmisiä jotka tiesivät koko joukon hämmästyttäviä asioita. He olivat ensinnäkin kuunnelleet koulussa ja sitten vielä ammentaneet tietoa isolla kauhalla. Tietoa kokonaan toisista maailmoista. Oli ihmisiä jotka viettivät elämänsä tutkimalla ruton kylväjien, voitelijoiden, latinankielisten kirppujen ja kirjainyhdistelmien saloja. Komisario oli varma, ettei tässä ollut kuin pieni lusikallinen kaikista niistä kauhallisista, joita Marc Vandooslerin päähän mahtui. Kauhallisista jotka eivät näköjään auttaneet häntä pärjäämään elämässä sen paremmin kuin muutkaan.” (Painu tiehesi ja pysy poissa, Gummerus, Helsinki, 2006, suom. Marja Luoma, s. 202)

Vargas itse on taustaltaan keskiajan arkeologiaan erikoistunut tutkija, siviilinimeltään Frédérique Audoin-Rouzeau, ja tutkinut paiseruttopandemioita keskiajan Euroopassa.
Seuraavana vuorossa Normandialainen tapaus.

Kuten tunnettua, roomalaiset viettivät iloista Saturnaliaa December– kuukauden lopussa (17-23. joulukuuta). Juhlinta oli riehakasta ja juhlakausi saattoi kestää aina uuteen vuoteen saakka. Uutena vuotena (Kalendae Ianuariae) jatkettiin juhlimista vuoden vaihtumisen merkeissä.
Kaikki eivät olleet ilahtuneita Saturnalian juhlakaudesta. Plinius nuorempi kertoo eräässä kirjeessään (2.17), että hän pakenee perhekuntansa, palvelusväkensä ja orjiensa juhlintaa omasta huvilastaan ja asettautui erilliseen puutarharakennukseen. Siellä hän saa olla rauhassa, sinne ei meluisa juhlinta kuulu:

”Kun olen vetäytynyt tähän rakennukseen, tunnen olevani poissa huvilastani. Se on minulle suuri ilo erityisesti Saturnalia-juhlien aikaan, kun talon muu osa kaikuu päivien vallattomuudesta ja juhlahuudoista. Siten en itse häiritse perheen ilonpitoa, eivätkä he minun töitäni.”

Iloista joulua kaikille! Io Saturnalia!