Viikonlopun viettoon

On syytä lähteä viikonlopun viettoon. Aika on selvästi kypsä. B. Altaner, Kleine patristische Schriften = 620 sivua rämähti juuri muistitikkuni päälle. Siitähän tikku levisi. Ihan kaikkea sekään ei kestä.

Suvaitsevaisuuden jäljillä – väliaikatietoja

Kirjan hiominen on alkanut nahkeasti. Olen yrittänyt editoida johdantolukua, vaikka yleensä se rykäistään kauhealla kiireellä viimeiseksi. Juutuin käsitteeseen ”suvaitsevaisuus” ja sen myötä upposin pariksi viikoksi teoriasuohon.
Mitä on suvaitsevaisuus? Yhden määrittelyn mukaan, suvaitsevaisuus on sietämistä, sitä, että sietää jotakin suuntausta, mielipidettä, toiminta, ryhmää, vaikka ei tätä hyväksyisikään. Siis, minä siedän kaiken maailman idioottimaisuuksia vaikka en niistä pidäkään enkä niitä hyväksy.
Mitä tekemistä tällä on antiikin roomalaisten kanssa? Roomalaisilla ei ollut sinänsä sellaista ihannetta kuin uskonnollinen suvaitsevaisuus nykyään. Ihanteena uskonnollinen suvaitsevaisuus taitaa olla reformaation kauden perua. Silloin tätä asiaa ruvettiin toden teolla pohtimaan. Joku antiikintutkija on väittänyt, että antiikin polyteistisessa maailmassa ei ollut edes tarpeen pohtia tällaista asiaa. Homma ei kuitenkaan ole näin yksinkertaisen suoraviivainen. Ihmisiä ne olivat antiikissakin 🙂 eikä polyteistinen maailma mikään Elysion ollut. Miten olikaan sen Bacchuksen kultin kanssa vuonna 186 e.a.a.? Ja druidiuskonnon, ja juutalaisten ja kristittyjen kanssa, aika ajoin?
Päätin heittää sanan suvaitsevaisuus pois kirjasta (otsikkoa ja johdantoa lukuun ottamatta). Mitähän tästä nyt tulee?

Miksi klassisia kieliä kannattaa opiskella?

Gaisford.JPGGaisford.JPGGaisford.JPGGaisford.JPGGaisford.JPGGaisford.JPG
Nyt kun yliopistojen syyslukukausi taas alkaa, on syytä muistuttaa mieliin, miksi kannattaa opiskella kreikkaa ja latinaa. Thomas Gaisford (1779-1855), kreikan Regius professori muinoin Oxfordissa, on perustellut asian niin tyhjentävästi, ettei siihen ole paljon lisättävää 🙂

”Klassisen sivistyksen edut ovat kahdenlaiset. Sen avulla voimme katsoa alas halveksien niitä, joilla ei ole sen etuja. Se myös ajaa ja auttaa meidät edullisiin asemiin, ei ainoastaan tässä maailmassa vaan myös tämän jälkeen tulevassa”.
(”The advantages of a classical education are twofold – it enables us to look down with contempt on those who have not shared its advantages, and also fits us for places of emolument not only in this world but also in that which is to come.”)

Klassisten kielten asema on muuttunut sitten arvoisan Gaisfordin päivien. Joten jäljellä ovat tuonpuoleisen edut!

Pyhiä lupauksia

Minulle syksy on usein jonkinlainen uuden alku. Siksi teen syksyllä ”uuden vuoden” lupauksia.
Tämän syksyn lupauksiin kuuluu töiden vähentäminen. Kyllä. Ruuhkaisen elokuun jälkeen on pakko höllentää tahtia. Ettei tarvitse jättäytyä sairaslomalle.
J. totesi, että kukaan ei huomaisi mitään eroa, vaikka en puoleen vuoteen tekisi mitään. Hmm, ei niin mairittelevaa. Kyllä erinäisiä määräpäiviä taitaisi jäädä välistä. Mutta globaalisti ei varmaan kovin suuri katastrofi 🙂 P. sanoi, että jos nyt lakkaan ottamasta mitään uusia hommia, niin ehkä ensi kesään mennessä olen päässyt pahimmasta sumasta eroon ja voin pitää oikeata kesälomaa. Hmm, lohduttavaa sekin.
Syksyn lupaukseen kuuluu pyhä kolminaisuus: kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia vapaata, kahdeksan unta. Vaikka minun unentarpeeni taitaa olla vähintään kymmenen tuntia!

Pohjoisen kuvia

Tänä iltana suuntaan Ouluun konferenssiin nimeltä Imagology and Cross-cultural Encounters in History. Konferenssin yhteinen nimittäjä on kuvatutkimus eli siellä pohditaan, millaisia kuvia ja käsityksiä ihmisryhmistä, valtioista, instituutioista yms on eri aikoina esitetty (ja esitetään).
Itse sukellan aiheessani myöhäisantiikin kristittyjen kirjoittajien kuviin hyvistä pakanoista. No, kyllä niitä hyviäkin pakanoita kirkkoisien vuodatuksista löytyi. Vaikka suuri osa kirkkoisien energiasta kyllä suuntautuu pakanoiden mollaamiseen. (Ja jos ollaan oikein tarkkoja, niin valtaosa negatiivisesta energiasta kohdistuu eri tavalla ajatteleviin kristittyihin – joita kutsutaan kerettiläisiksi).
Kun olin saanut esitelmän valmiiksi, huomasin, että suurin osa esimerkeistäni tuli (taas) Augustinukselta. Jaaha, vieläkään en ole päässyt hänestä eroon.

Lukematon päivä

tikkukirjaimet.jpg
Olen luvannut Likalle, että ensi sunnuntaina ei lueta eikä kirjoiteta mitään. Tosin yritin selittää, että ei se niin helppoa ole. Kun on näsäviisas tutkija, alkaa hiusten halkominen: ei saa lukea edes vahingossakaan maitopurkin kyljestä mitään; voiko tietää bussin numeroa, jos sitäkään ei saa lukea; sitten ei varmaan saa lukea tekstareitakaan; voiko pelata pelejä, joissa on kirjaimia; entäs iltasadun lukeminen, jne.
Jos jättää saivartelun sikseen, on lupauksen henki tärkeämpi kuin kirjain. Ei siis kirjaimia sunnuntaina. Ei tietokoneella ja netissä roikkumista. Tiukkaa tekee, mutta varmasti hyvää. Vain ulkoilua, yleistä löntystelyä, pelailua, piirtämistä, olemista. Siivousta!

Hellien tunteiden kirja

tunteet.JPG
Plutarkhoksella näyttää olevan sanottavaa melkein joka asiasta (jos hän olisi blogannut, hän olisi varmaan kirjoittanut joka päivä …). Hellien tunteiden kirjassa (suomentaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen, Tammi Helsinki 2005) hän laukoo mielipiteitä ihmissuhteista.
Neuvoissa vastanaineille huomaan, kuinka suuri kuilu minun ja menneisyyden ihmisen – tai ainakin Plutarkhoksen – välillä on. Vai mitä on sanottava Plutarkhoksen neuvosta: ”Samaten vaimolla ei saisi olla omia tunteita, vaan hänen pitää jakaa miehensä vakavuus ja mietteliäisyys sekä leikkimielisyys ja nauru” (s. 14). Sen sijaan sisarrakkauden ja sisarkateuden kuvaukset esseessä Sisarrakkaudesta tuntuvat ihan yhtä tosilta nyt kuin antiikissa. Perintöriidat oli antiikissakin: ”… he lähtivät omille teilleen halkaistuaan hopeisen juoma-astian ja revittyään viitan kahtia, ikään kuin jonkun tragedian kirouksen nojalla ’he perinnön tämän hiotuin miekoin ottavat'” (s. 45).
Samoin Plutarkhoksen pohdinnoissa vanhempien rakkaudesta (Kiintymys jälkeläisiin) on ajattomia toteamuksia, kuten lausahdus ”ihmislasten kasvattaminen on vaivoja täynnä” ja runositaatti ”joka hetki isälleen pelkoa tai surua on poika” (s. 76). Rakkaudesta-esseessä Plutarkhos esittää usean puhujan suulla, miten monia erilaisia mielipiteitä antiikissa oli hetero- ja homorakkaudesta.

Konferenssitärinää

Koskaan aikaisemmin en ole jättänyt työhommia näin viime tippaan kuin nyt viime aikoina. Viime sunnuntaina esitelmä Oxfordin konferenssiin oli vielä niin vaiheessa, että oli pakko lampsia viime sunnuntaina työhuoneelle sitä viimeistelemään. Elämä oli jossain todella toisaalla. Piti jättää seikkailut Corto Maltesen kanssa Etelämerellä ja nökertää viitteitä Lactantiuksesta ja Firmicus Maternuksesta. Viime hetkellä ehdin hermoilla vielä joistakin tulvista Oxfordin seudulla.
Ei siellä ollut tulvista tietoakaan, aurinko porotti ja elämä oli taas kovin toisaalla. Välillä oli pakko paeta kirkkoisien parista kaupungin vilinään fiilistelemään. Sen verran kuitenkin ehdin päästä oppineisiin tunnelmiin, että eilisen kotiinpaluun jälkeenkin olin vielä täynnä täpinää. Konferenssit aiheuttavat tärinää ennen ja jälkeen. Onneksi pääsen nyt takaisin seikkailemaan Corto Maltesen kanssa, nyt ollaan Kauriin merkin alla.

Mare nostrum

valimeri.jpg
Lisää katsausta kesän kulttuuririentoihin. Antiikintutkijana oli mukava uppoutua useiksi päiviksi Mare nostrumiin, mainioon lautapeliin. Suuri osa peliajasta tosin meni sääntöjen tulkintaan, koska ne olivat ranskaksi. Maalla ei ole nettiä, josta olisi voinut hakea apua epävarmuuteensa, joten aikamoista eksegetiikkaa se oli. Mutta vähitellen ne pionit, impôtit, influencet ja ressourcesit selvisivät.
Koska olin Rooma ja Caesar, sain ostaa legioonia halvemmalla kuin muut, mikä houkutteli minut aggressiivisen valloituspolitiikan tielle. Se osoittautui kohtalokkaaksi, koska sillä välin Babylonian Hammurabi ehti kaikessa rauhassa perustaa kauppapaikkoja ja vaurastua siinä määrin, että voitti. Pelin voittaja on se, joka ensimmäisenä rakentaa pyramidit. Egyptin Kleopatra tuli hyvänä kakkosena, koska oli rakentanut kaupunkeja ja onnistunut hankkimaan vanhan maailman ihmeen. Pelin voi voittaa myös keräämällä sopivan määrän ihmeitä ja/tai heroksia. Hyvä opetus Césarille oli, että keskittyy seuraavalla kerralla ensin vaurauden rakentamiseen valtakunnassaan.