Tutkijan kevät ja kesä ovat hujahtaneet artikkeleita ja konferenssiesitelmiä kirjoittaessa. Maaliskuussa, sopivasti naisten päivänä, vierailin Porin Dante Alighieri -seuran ja Porin seuden kansalaisopiston tilaisuudess puhumassa myöhäisantiikin naisista (”Ylhäisiä, alhaisia, kristittyjä, pakanoita – naisia myöhäisantiikissa”).
Huhtikuussa osallistuin Bernin yliopistossa Anna Usachevan ja András Handlin järjestämään kahden päivän seminaariin Mobility Networks of People, Books, and Letters in Late Antiquity. Oman esitelmäni aiheena olivat Priscillianuksen liikkeessä vaikuttaneet naiset “Dissident women and mobility networks in Hispania and Gaul”. Innostuin tekemään aiheen tiimoilta myös podcastjakson “Miksi Euchrotia ja Urbica surmattiin?”, jonka voi kuunnella täällä.
Kesäkuun alussa pääsin vierailemaan ihmeellisessä Villa Vigonissa, Menaggiossa Como-järven seudulla. Villa Vigoni on nykyään saksalaisitalialainen kulttuuri-instituutti, jonka tehtäväksi instituutti ilmoittaa eurooppalaisen dialogin edistämisen. Ja sitä juuri oli konferenssi, jonka järjestivät Lilian Goncalves Diniz, Francesco Borri ja Stefan Esders Venetsian ja Berliinin yliopistoista. Konferenssi oli omistettu kokonaan ”pakanuudelle” (The Concept of Paganism and the Construction of Christian Identity and Otherness in the Early Medieval Mediterranean). Esitelmässäni pohdin myöhäisantiikin naisten tekstiilityöhön liitettyjä epäluuloja. “Threads of Suspicion: Women’s Textile Work and the Construction of Paganism in Late Antiquity”. Tämänkin aiheen tiimoilta voi kuunnella podcastjakson “Tekstiilien taikaa antiikissa”, täällä.
Tübingen heinäkuun lopulla oli uuvuttavan helteinen. Myös Saksan junaliikenne osoittautui (nyky)maineensa mukaisesti epäluotettavasti. Matkakommelluksista ja kuumuudesta huolimatta konferenssi Höhentübingenin linnassa oli innostava. Time, Tempo, Storytelling in Episodic Histories From Late Antiquity to the Early Middle Ages -konferenssin järjestivät Michaela Selway ja Yaniv Fox Tübingenin ja Bar Ilanin yliopistoista. Oma esitelmäni oli roomalaisten historiankirjoittajien erilaisista tavoista käyttää “barbaareja” kerronnassaan (“There and back again: Eschatological and Useful Barbarians in late antique histories”).
Syyskuun alussa matkasin helteiseen Roomaan, Australian katolisen yliopiston Rooman campuksella järjestettyyn workshopiin Speaking for the Other: Quotation, Ventriloquism, and Absence. Workshopin järjesti Flourishing in Early Christianity -projekti Michael Hanaghanin johdolla. Olimme lähettäneet esitelmämme etukäteen ja niistä keskusteltiin intensiivisesti kolme päivää. Minulla oli jälleen “barbaarit” mukana, sillä esitelmässäni pohdin roomalaisen runoilija Claudianuksen tapaa sepittää oman aikansa goottien suuhun puheita ja ajatuksia: “’What is left for me but Rome?’ (Quid restat nisi Roma mihi? Claud. Get. 533) – Alaric, Claudian and the Barbarian ventriloquized”. Roomassa kuumuus oli niin tukalaa, että ulkona ei voinut viipyä kauan. Onneksi konferenssitiloissa oli ilmastointi. Lähtöpäivänä en suunnitelmistani huolimatta jaksanut muuta kuin istua puistossa ihmettelemässä kuivuutta.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa vauhdikkaalta, mutta itse asiassa työ on kaikkinensa hidasta mutta antoisaa puurtamista. Kuten esitelmien aiheista näkyy, työn alla on samaan aikaan useita tutkimusprojekteja, projekti, jossa tutkin paikallista uskonnollisuutta ja uskonnollista toisinajattelua myöhäisantiikissa, ja projekti, jossa tutkin roomalaisten näkemyksiä ei-roomalaisista, joita he kutsuivat yleisnimellä ”barbaarit”. Joskus useamman projektin parissa askaroiminen se tekee mielen levottomaksi ja keskittymisen vaikeaksi, mutta useimmiten se on virkistävää ja innostavaa. Työn alla on kaksi kirjaa, yksi suomenkielinen tietokirja ja yksi englanninkielinen tieteellinen monografia. Molemmissa on määräpäivä tiedossa, joten sekin aiheuttaa pientä levottomuutta, mutta ei vielä ahdistusta vaan positiivista kihelmöintiä.