Tekijä: maijastina

Muutama vuosi sitten ilmestyi pieni helmi, Keisari Augustus. Yksinvaltiaan elämä ja teot (Basam books, 2009) Pekka Tuomiston suomentamana ja toimittamana.
Kyse on yhdestä Rooman historian kuuluisimmasta piirtokirjoituksesta ja propagandatekstistä, Res gestae. Siinä keisari Augustus elämänsä loppupuolella kertoo saavutuksistaan, luettelee voittojaan sisällissodissa ja ulkoisia vihollisia vastaan käydyissä sodissa, listaa saamiaan kunnianosoituksia, järjestämiään juhlia ja näytäntöjä ja kustantamiaan rakennushankkeita.
Augustus mainitsee itselleen edullisia asioita, jättää paljon sanomatta ja esittää erinäisiä historiallisia tapahtumia aika lailla vapaasti kotiin päin tulkiten. Hän esimerkiksi ilmoittaa armahtaneensa ”kaikki armoa anovat kansalaiset” sisällissodan jälkeen. Kuten Tuomisto  tarkentaa, tämä ”ei aivan pidä paikkaansa, kun muistellaan Perusian tuhoamista ja Filippoin taistelua ja Brutuksen päätä Caesarin patsaan juurella” (s. 48).
Augustuksen tekstin vastapainona on hyvä lukea Tuomiston perusteellisia ja aika ajoin kuivan huumorin maustamia selityksiä ja taustoituksia. Esimerkiksi kommentoidessaan Augustuksen projektia, jossa Sibyllan kirjat puhdistettiin epäaitona pidetyistä kohdista, Tuomisto huomauttaa, että ”jäljelle jäänyt osuus oli yllättävästi erittäin suosiollinen hänen ajamalleen roomalaisia perusarvoja korostavalle yhteiskunnalliselle ohjelmalle” (s. 71).

Pohdintojani orkideatieteistä on nyt luettavissa Suomen Akatemian verkkolehden A propos -blogissa.

Luentosarja
IMPERIUM ROMANUM
Ajankohta: II periodi 29.10–12.12.2013
ti 12–14, to 12–14, F24 Sali 135, Helsingin yliopisto
Opettaja: dos. Maijastina Kahlos, Latinan kieli ja Rooman kirjallisuus, Maailman kulttuurien laitos / Tutkijakollegium.
Ilmoittautuminen: Weboodissa 29.10 mennessä
Aihe:
Imperium Romanum -kurssin aiheena on Rooman valta Välimeren maailmassa 300-luvulta eaa. – 300 luvulle jaa. Kurssilla pohdimme, millaisia roomalaiset olivat valloittajina ja millaisina vallanpitäjinä he esittivät itsensä. Miten Rooman valta oikeutettiin? Miten Rooman valtaa vastustettiin provinsseissa? Samalla pohdimme myös, millaisia olivat provinssien asukkaat, alamaiset, ja millaisina heidät esitettiin. Keitä olivat Rooman kansalaiset ja minkälaisin ehdoin pääsi kansalaiseksi? Mikä oli keisarin rooli roomalaisen vallan lujittamisessa? Lopuksi pohdimme, oliko antiikin Roomassa ihmisoikeuksia.
Suoritustapa:
Kurssi koostuu luennoista ja tekstiselityksistä. Kurssin voi suorittaa osallistumalla joko
1)    luennoille ja tekstiselitystunneille (+tenttiin)
tai
2)    pelkille luennoille (+tenttiin).

• Luennoille osallistumiseen ei vaadita latinan kielen taitoa. Tekstiselityksiin tarvitaan latinan kielen taito. Luennoilla tehdään pieniä tekstianalyysitehtäviä, ryhmäkeskustelutehtäviä ja kotitehtäviä.

• Tekstiselitystunneilla käymme läpi Rooman kirjallisuudesta valikoiman tekstejä, joissa käsitellään Roomaa valloittajana ja provinssien asukkaita alamaisina. Mukana on roomalaisia puhujia (Cicero), historiankirjoittajia (Caesar, Livius, Tacitus, Ammianus Marcellinus), runoilijoita (Vergilius, Claudianus, Rutilius Namatianus), piirtokirjoituksia (Res gestae), lakitekstejä, kristillisiä kirjoittajia (Lactantius, Augustinus).

Kurssin tavoitteet:
Kurssin jälkeen opiskelija tuntee keskeisimmän antiikin roomalaisten vallankäyttöön liittyvän historian ja käsitteistön. Hän ymmärtää roomalaisen maailman ilmiöitä ja osaa analysoida ja arvioida kriittisesti roomalaisten vallankäytöstä kertovia lähteitä.
Korvaavuus: 4 op luennot ja tekstiselitystunnit / 2 op luennot
 

Riivaus. Romanttinen kertomus on A.S. Byattin tunnetuin romaani, josta on tehty myös elokuva. Alkuteos Possession. A Romance ilmestyi v. 1990, suomennos (Marja Alopaeus, Teos) vasta v. 2008. Elokuvaa en ole nähnyt, kirjaan tartuin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia.
Riivaus kertoo tarinaa usealla tasolla. Yhdellä tasolla ovat 1980-luvun kirjallisuudentutkijat teorioineen, liminaalisuuksineen ja strukturaatioineen. Toisella tasolla ovat 1800-luvun viktoriaanisen Englannin runoilijat, kuvitteelliset Randolph Henry Ash ja Christabel LaMotte. Mukaan Byatt punoo lisäksi runoja, tarinoita ja tutkijoiden hengentuotteita.
Riivauksessa kiehtovina se, miten tutkijan työ kuvataan salapoliisitarinana. On johtolankoja, päättelyä, intuitiota. Osa sivuhenkilöistä on huvittavia, joskin ehkä turhan tyypiteltyjä (kuten amerikkalainen professori Cropper, joka metsästää mitä tahansa Ashiin liittyvää fyysistä jäännettä). On valovoimainen Wolff, joka rinnalla päähenkilö Roland tuntee itsensä mitättömäksi. Wolff on pitänyt arvovaltaisen esitelmän ”Potentti kastraatti: Balzacin hermafrodiittisten sankarien/sankarittarien fallosentrinen strukturaatio”.
On myös vakava professori Blackadder, jolta ei voi odottaa minkäänlaista ohjauksen kaltaistakaan. Blackadder tuntee hengenheimolaisuutta luonnontieteilijän kanssa, joka

”keräsi maastosta pussiin pöllön ulostepalloja, laittoi niihin nimilaput ja myöhemmin hajotti ne osiin pinseteillä, pani dekanttereihin, liotti niitä kaikenlaisissa puhdistusaineissa, järjesti ja ryhmitteli pöllön tiiviiden luu-, hammas- ja karvapakettien sisältämät hituset ja osaset hahmotellakseen kuolleen päästäisen tai vaskitsan, joka oli paennut, kohdannut kuolemansa ja kulkenut pöllön suoliston läpi” (s. 48).

Pitkällisten kehittelyjen, lainausten ja runoelmien jälkeen kaikki mysteerit ja ongelmatkin selviävät jotenkin liian helposti ja tarina loppuu äkisti. Päähenkilö voittaa jäisen kaunottaren (toinen päähenkilö) rakkauden. Kaiken muun ihmeellisen ja mielikuvitukselliseltakin tuntuvan olen valmis uskomaan, mutta se, että kirjan lopussa Roland saa yhtäaikaa työtarjoukset kolmesta yliopistosta, on kyllä täysfantasiaa!
 

Today I received my copy of Der Fall Roms und seine Wiederauferstehungen in Antike und Mittelalter! The book has been edited by Karla Pollmann and Henriette Harich-Schwarzbauer and published in Millennium series (de Gruyter, 2013).
The book is a collection of articles in German, English and Italian on the Fall of Rome and its reconfigurations in Late Antiquity and Middle Ages. The Fall of Rome here refers to the infamous sack of Rome by Alaric’s Goths in 410.
My article is on the ideas of divine anger and divine favour in Late Antiquity. The sack of Rome in 410 also features in my article, among other issues.

Välillä sitä yllättää itsensä. Viime kesänä mökillä en keksinyt oikein mitään tarpeeksi vaativaa kuntoilua, joten ostin juoksukengät ja aloin hölkätä. Olin tähän saakka kuvitellut inhoavani juoksemista. Nyt alan ymmärtää, miksi ihmiset hurahtavat juoksemiseen.
Japanilainen kirjailija Haruki Murakami on yksi näistä kilahtaneista. Murakami on kirjoittanut omasta juoksuharrastuksestaan teoksessa Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2007, suomennos Jyrki Kiiskinen, Tammi 2011).
Murakami pohtii juoksemistaan, harjoitteluaan,  vastoinkäymisiään ja tietysti samalla myös kirjoittamistaan. Itse asiassa hän vertaa romaanin kirjoittamista maratonin juoksemiseen. Kummassakaan ei ole kyse häviämisestä tai voittamisesta. ”Olennaista on se, täyttääkö tekstisi ne vaatimukset, jotka olet itse asettanut itsellesi. On yhdentekevää selitellä itselleen, jos ei ylitä rimaa” (s. 12). ”Kirjailijalla on hiljainen, sisäinen motivaatio, eikä hän etsi näkyvää hyväksyntää ulkopuoleltaan” (s. 13).
Murakami myös vastaa niille, jotka naureskelevat innokkaille juoksijoille ja väittävät näiden tekevän mitä tahansa elääkseen pitempään:

”En kuitenkaan usko useimpien juoksevan tästä syystä. He eivät juokse elääkseen pidempään, vaan koska he haluavat elää täyttä elämää” (s. 84).

Murakamilla juoksukiihkoilu on käynyt äärirajoilla. Hän kertoo osallistumisestaan ultra-maratoniin eli 100 kilometrin juoksuun Hokkaidolla vuonna 1996. Murakami kirjoittaa tuntemuksistaan matkan loppuvaiheessa:

”Minä olen minä, ja samaan aikaan ei-minä. Siltä se tuntui. Hyvin hiljainen, rauhallinen tunne” (s. 115).

Juuri tätä tuntemusta tavoitellaan. Minulle kumminkin riittää (ainakin toistaiseksi) lenkki Töölönlahden ympäri kerran tai pari.
 
 
 

Mitä ihmettä Lucullus tekee Hämeenkyrössä? Yksi kesän retkistä suuntautui Hämeenkyröön, jossa piti myös katsastaa paikallinen kotiseutumuseo.
Ja siellä vanhan ajan arkielämän aarteiden joukossa komeilee tämä pannu, ja siinä teksti Lucullus.
Lucullus on sopiva nimi ruuanlaittoastialle, sillä roomalainen Lucullus oli tunnettu herkkusuu. Lucius Licinius Lucullus (k. 56 eaa) oli menestyksekäs sotapäällikkö, joka rikastui valloitusretkillään. Roomalaiset kirjailijat kertoivat anekdootteja hänen tuhlailevasta elämästään. Hän rakennutti loisteliaita rakennuksia, keräsi taidetta ja järjesti hulppeita pitoja, joissa tarjottiin ihmeellisiä herkkuja. Plutarkhos mainitsee, että Lucullus perusti myös kirjastoja, jotka olivat avoinna kaikille.

Lauantain Hesarissa haastateltiin teatteri- ja elokuvaohjaajaa Jari Halosta. Halonen laukoo totuuksia ja mm. päivittelee sitä, että

”Kalevala ja suomalainen menneisyys on ymmärretty väärin osin siksi, että Suomi on muinaishistorian tutkimuksen kehitysmaa. Meillä on pistetty suomalaista rahaa Bysantin, Välimeren ja Egyptin tutkimiseen, vaikka meillä on oma tuhansia vuosia vanha korkeakulttuuri” (HS 24.8.2013, C3).

Korkeakulttuuri voidaan määritellä monin tavoin. Suomalaista muinaiskulttuuria tutkitaan usealla eri alalla, vaikka kirjallista jäämistöä ei olekaan vasta kuin keskiajalta. Aineellista jäämistöä tutkii arkeologia, ja tällä saralla Suomi tuskin on kehitysmaa, kuten Halonen esittää. Kansanrunouttakaan ei ole unohdettu tutkimuksessa. Tutkijat eivät kuitenkaan esitä tulkintoja Suomen historiasta menemällä – Halosen tapaan – ”ainoaan luotettavaan lähteseen, itseensä”, josta sitten löytäisivät kaikuja kalevalaisesta mystiikasta. Se on taiteen lähestymistapa. Halonen tekisi tyylikkäämmin ja säilyttäisi uskottavuutensa pysyttäytymällä ihan vain taiteessa.
Ja sitten: miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi tutkia vain Suomen menneisyyttä? Mikä se Suomi silloin menneisyydessä mahtoi olla? Suomi ja suomalaisuus syntyivät vasta 1800-luvulla kansallisuusaatteen projektina. Ja pitäisikö Halosen mukaan Välimeren maailman menneisyyttä tutkia vain nykyisissä Välimeren maissa kuten Kreikassa ja Italiassa? Egyptin muinaisuutta vain nykyisessä Egyptissä? Bysantin historiaa esimerkiksi nykyisessä Turkissa? Eikö Välimeren maailmassa syntynyt kulttuuriperintö kosketa yhtä lailla suomalaisia kuin vaikka kreikkalaisia? Halosta voisi muistuttaa siitä, että hänenkin työsarkansa teatteri syntyi antiikin Kreikassa.
Halonen tuli uransa alussa julkisuuteen heittämällä paskaa Jumalan teatteri -tempauksessa v. 1987. Työssään ei pitäisi jämähtää vanhaan, vaan kokeilla jotain muutakin.
 
 

Artikkelikokoelma Vieras, outo, vihollinen – Toiseus antiikista uuden ajan alkuun (toim. Marja-Leena Hänninen, SKS) ilmestyy nyt elokuussa! Kirjan artikkelit pohtivat ihmisten identiteettejä ja suhtautumista toisiin ja vieraaseen – aina kreikkalais-roomalaisesta antiikista uuden ajan alkuun.
Kirjan julkistamista juhlistetaan seminaarilla, jossa kirjan kirjoittajat esittelevät tutkimusaiheitaan.
Julkistamisseminaari pidetään 29.8.2013 klo 14:15–16:30 Suomen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa, Hallituskatu 1, Helsinki.
Ohjelma
14.15 Dos. Marja-Leena Hänninen: tilaisuuden avaus
14.25 Dos. Tua Korhonen: Antiikin Kreikka ja eläinten toiseus
14.45 Dos. Maijastina Kahlos: Toiset aina keskuudessamme – stereotypioiden
kierrätystä
15.05 Dos. Katja Ritari: Kristityn identiteetin luominen ja pakanoiden toiseus
varhaiskeskiajan Irlannissa
15.25 Dos. Antti Ruotsala: Roger Bacon – uskontotiedettä 1200-luvulta
15.45 FT Sini Kangas: Sydänkeskiajan islam-käsitykset läntisessä Euroopassa
16.05 TT Ulla Tervahauta: kommenttipuheenvuoro
Loppukeskustelu
Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Vieras, outo, vihollinen -kirja seminaaripäivänä -25 % SKS:n
kirjamyymälässä (Mariankatu 7, Helsinki) klo 11–17.
Kirjan esittely
Vieras, outo, vihollinen (SKS 2013) tutkii identiteetin ja toiseuden kuvia ja
ilmaisemisen tapoja antiikissa, keskiajalla ja uuden ajan alussa. Teoksessa
selvitellään, miten ryhmä tai henkilö määritellään ja kuvataan
vieraaksi, toiseksi tai viholliseksi, kuinka konfliktit syntyvät ja miten
yhteisön kuva itsestään rakentuu toiseen ja vieraaseen peilaten. Kirjoittajat
ovat historian ja/tai klassillisten kielten tutkijoita, teoksen on toimittanut
Marja-Leena Hänninen.

”Spaces – Past and Present”
The XXII Finnish Symposium on Late Antiquity takes place on November, 8-9, 2013. The theme of the symposium this year is “Spaces – Past and Present”. This theme includes the analysis of spaces in late antiquity such experience of space; re-use and interpretation of spatial experience; conceptualization of space; imperial presence and border-areas; movement and migration; as well as religious and liturgical place. Please, refer to the programme below.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland (http://luoto.tvarminne.helsinki.fi/english). It is organized by Classics (Department of World Cultures, University of Helsinki) together with an interdisciplinary organizing committee (see below).
The seminar is free. We will offer transportation from Helsinki to Tvärminne and back, as well as accommodation, meals, coffee and sauna at Tvärminne. However, we are not able to cover the costs for travelling to Helsinki first, or accommodation there. Registration for the conference will start August 20, 2013.
In order to registrate as a participant for the seminar, please send an email to Maijastina Kahlos, maijastina.kahlos(at)helsinki.fi. Upon applying for participation, you are kindly asked to update your contact information and to inform us about food allergies and special diets etc. Please mention also, if you do NOT need the coach transportation from Helsinki.
Welcome!
The organizing committee
Maijastina Kahlos, PhD, Classics / Helsinki Collegium for Advanced Studies, University of Helsinki maijastina.kahlos(at)helsinki.fi
Ulla Tervahauta ThD, Biblical Studies, University of Helsinki ulla.tervahauta(at)helsinki.fi
Ville Vuolanto, PhD, History, University of Tampere / University of Oslo ville.vuolanto(at)uta.fi
Programme:
Friday  8 November
9.00 Departure by coach from Helsinki
c. 11 Arrival and accommodation
11.30 Opening of the Symposium
11.45 Lunch
12.30 Friday session I Spaces and the Sacred
Claudia Rapp: Perceptions and Perspectives on Space in Late Antiquity
Andreas Westergren: Monastic Space: The Ascetic Between Sacred and Civil Spheres in Theodoret of Cyrrhus
David G. Hunter: Sacred Space and the Making of Christian Priesthood
14.15 Coffee
14.35 Saturday session II: Spaces: Public and Private, Civic and Religious
Juliette Day: Late Antique Jerusalem as a liturgical space and the religious imagination
Kaius Tuori, Laura Nissinen and Juhana Heikonen: Public and Private in the Roman House: A new look of what went on in the Roman house.
Short break
Joona Salminen: City of God and the Place of Demons: Early Christian views on city life and demonology
Luigi Prada: From Sacred to Haunted Space: The Survival of Pagan Traditions in Early Christian Egypt and the Oracle of Bes in Abydos

17.00 Sauna/Men
18.30 Sauna/Women
20.00 Dinner

Saturday 9 November
8.00-9.00 Breakfast
9.00 Saturday session I: Spaces and Excavations
Zbigniew Fiema: Reinventing the Tradition: the Appropriation of the Sacred Space at Jabal Haroun
Andrew Poulter: The collapse of the Late Roman economy on the lower Danube c. AD 400 and the settlement of the Goths
Short break
Jürgen Zangenberg: Performing the Sacred in a Community Building. Observations from the 2010-2013 Kinneret Regional Project Excavations in the Byzantine Synagogue of Horvat Kur (Galilee)
Tine Rassalle: A Heavenly place on Earth. The Archaeology of Byzantine Monasteries in Galilee in their Social and Regional Context
11.45 Lunch

12.30 Saturday session II: Spaces and the Past
Christine Shepardson: Building a Past for the Present: Mapping Religious Orthodoxy onto Antioch’s Landscape
Carlos R. Galvao-Sobrinho: Doctrinal Disputes and the Production of Christian Space in Eastern Roman Empire
Short break
Steven D. Smith: The Architectural and Artistic Epigrams of Agathias’ Cycle

14.15 Coffee & Packing
15.00 Departure
c. 17 Arrival in Helsinki