Riivaus. Romanttinen kertomus on A.S. Byattin tunnetuin romaani, josta on tehty myös elokuva. Alkuteos Possession. A Romance ilmestyi v. 1990, suomennos (Marja Alopaeus, Teos) vasta v. 2008. Elokuvaa en ole nähnyt, kirjaan tartuin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia.
Riivaus kertoo tarinaa usealla tasolla. Yhdellä tasolla ovat 1980-luvun kirjallisuudentutkijat teorioineen, liminaalisuuksineen ja strukturaatioineen. Toisella tasolla ovat 1800-luvun viktoriaanisen Englannin runoilijat, kuvitteelliset Randolph Henry Ash ja Christabel LaMotte. Mukaan Byatt punoo lisäksi runoja, tarinoita ja tutkijoiden hengentuotteita.
Riivauksessa kiehtovina se, miten tutkijan työ kuvataan salapoliisitarinana. On johtolankoja, päättelyä, intuitiota. Osa sivuhenkilöistä on huvittavia, joskin ehkä turhan tyypiteltyjä (kuten amerikkalainen professori Cropper, joka metsästää mitä tahansa Ashiin liittyvää fyysistä jäännettä). On valovoimainen Wolff, joka rinnalla päähenkilö Roland tuntee itsensä mitättömäksi. Wolff on pitänyt arvovaltaisen esitelmän ”Potentti kastraatti: Balzacin hermafrodiittisten sankarien/sankarittarien fallosentrinen strukturaatio”.
On myös vakava professori Blackadder, jolta ei voi odottaa minkäänlaista ohjauksen kaltaistakaan. Blackadder tuntee hengenheimolaisuutta luonnontieteilijän kanssa, joka

”keräsi maastosta pussiin pöllön ulostepalloja, laittoi niihin nimilaput ja myöhemmin hajotti ne osiin pinseteillä, pani dekanttereihin, liotti niitä kaikenlaisissa puhdistusaineissa, järjesti ja ryhmitteli pöllön tiiviiden luu-, hammas- ja karvapakettien sisältämät hituset ja osaset hahmotellakseen kuolleen päästäisen tai vaskitsan, joka oli paennut, kohdannut kuolemansa ja kulkenut pöllön suoliston läpi” (s. 48).

Pitkällisten kehittelyjen, lainausten ja runoelmien jälkeen kaikki mysteerit ja ongelmatkin selviävät jotenkin liian helposti ja tarina loppuu äkisti. Päähenkilö voittaa jäisen kaunottaren (toinen päähenkilö) rakkauden. Kaiken muun ihmeellisen ja mielikuvitukselliseltakin tuntuvan olen valmis uskomaan, mutta se, että kirjan lopussa Roland saa yhtäaikaa työtarjoukset kolmesta yliopistosta, on kyllä täysfantasiaa!
 

Recommended Posts

2 Comments

  1. Olen lukenut Riivauksen englanniksi ja se on yksi lempikirjoistani. Elokuvankin katsoin sitten jälkeenpäin kun ystävä lainasi sen minulle cd:nä. Minuun vetosi erityisesti tuo tutkimisen kuvaus salapoliisitarinana — siitä huolimatta, että siinä oli tahallista naivismia, se kuvasi hyvin sen miten likelle ihoa päiväkirjat, kirjeet jne. voivat ihmisen tuoda. Ja miten jännittävästi tutkimus toisinaan etenee. Parhaimmat oikeat tutkimukset on tehty samassa hengessä ja jollain tavalla se toimii innoittajani.
    Suosittelen Byattin toista romaania (ei tietääkseni suomennettu) The Biographer’s tale. Siinä vilahtelee myös Turkki ja kuuliin eräältä asiaa tietävältä, että Byattilla on ollut joskus muinoin jokin romanssi Turkissa…
    Ja olet oikeassa, kenellekään ei tarjota töitä kolmesta yliopistosta yhtaikaa :).

  2. Kyllä, hyvin välittyy se jännitys ja kihelmöinti, joka valtaa tutkijan, kun hän pääsee jäljille. Uteliaisuuden mahtavasta voimasta Byatt kirjoittaa taitavasti.
    Byattilta on suomennettu nyt useampi kirja, ehkä pian suomennetaan tuo The Biographer’s tale myös.


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.