Olen yksi monista, jotka lapsina ihastuivat Narnian maailmaan ja nuorina tympääntyivät sen kristilliseen piilosanomaan. Aikuisille C.S. Lewisin kristillinen propaganda on ilmeistäkin ilmeisempää, mutta lapsilta se jää yleensä ymmärtämättä.
Kirjallisuuskriitikko Laura Miller kuvaa omia kokemuksiaan kirjassa The Magician’s Book. A Sceptic’s Adventures in Narnia (2008). Narnian tarinat olivat hänelle lapsena elämää suurempi maailma. Sitä katkerampi pettymys oli, kun Lewisin Narnia-kirjoihin punoma agenda selvisi hänelle vähän vanhempana. Hän tunsi itsensä ilkeällä tavalla huijatuksi.
Millerin kirja kuvaa lapsuuden hurman (’Songs in Innocence’) ja nuoruuden petetyksi tulemisen tunteen (’Trouble in Paradise’). Kaikkeen tähän hän nivoo raikkaan ja oppineen keskustelun lasten kirjoista ja kirjallisuudesta yleensä, C.S. Lewisista, hänen ristiriidoistaan ja hänen merkillisestä pysähtyneestä maailmastaan.
On hupaisaa lukea, miten liberaali ei-uskonnollinen Laura Miller pohtii vanhoillisen kiihkouskonnollisen Lewisin taustoja. Hän ei tee sitä ilkeästi, vaan tietynlaisella lämpimällä mutta ironisella otteella.
Kolmannessa osassa (’Songs of Experience’) Miller irtaantuu lapsuuden ihastuksesta ja nuoruuden pettymyksestä ja etsii kolmannen tien, kirjallisuuden ymmärtämisen tien. Hän valottaa Narnia-kirjoihin liittyvää kirjallisten viittausten verkostoa, myyttejä, Britannian menneisyyttä ja keskiajan haikailua. Lopulta kirja paljastaa Lewisin oma kaipuun paeta omasta dogmaattisesta systeemistään jonnekin, jota Miller kutsuu keijumaaksi (Elfland).

Recommended Posts

2 Comments

  1. Jos lukutaitoinen eurooppalainen lapsi ei tunnista Euroopan pääuskonnon keskeisimpiä käsitteitä Narnia-kirjoja lukiessaan, se kertoo enemmänkin lapsen huonoista perustiedoista kuin Lewisin vääristä motiiveista. Se olisi samaa kuin, jos intialainen koululainen ei tunnistaisi hindulaisuutta intialaisesta taiteesta tai kirjallisuudesta.
    Eräs Narnia-kirjojen parhaita omainaisuuksia on se, että se tutustuttaa lapsilukijan länsimaisen kulttuurin peruspylväisiin, kristinuskon ja antiikin tarinoihin. Jos ihminen ei tunne niitä, hän menettää paljon yhtä hyvin maailmankirjallisuutta lukiessaan kuin Euroopan taidegallerioissa kulkiessaan.
    Millerin kertomus ”huijatuksi tulemisesta” Narnian kirjoja luettuuaan on suoraan sanoen naivi, jollei hän tietoisesti harjoita uskonnonvastaista propagandaa, mikä on nykyään kovin muodikasta.
    ”Uskontovapaa” kasvatus tekee ihmisistä todellakin tietämättömiä. Eräs tuttavani kertoi, että häntä huvitti, kun Ranskassa opetettiin taidehistorian luennoilla tuntikausia taidehistorian kannalta välttämättömiä kristinuskon perusasioita, mm henkilöiden nimiä. jotka suomalainen opiskelija oli oppinut jo ala-asteella uskontotunneilla.

  2. Kiit0s kommentista. Tarkennuksena vielä Laura Milleriin ja hänen kirjaansa: Laura Miller kasvoi itse katolisessa perheessä. The Magician’s Book keskittyy kirjallisuus- ja kulttuurihistorialliseen analyysiin ja mielestäni nousee virkistävästi kaikenlaisen jankkauksen (puoleen tai toiseen) ohi. Itse näin kirjan tarkoituksena tulkitsemisen ja ymmärtämisen.


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.