Viime viikonloppuna kävimme Sintrassa, joka on reilun puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista. Sintra onkin sitten aivan oma maailmansa. Se on täynnä turisteja, kuten myös Lissabon, jopa helmikuun lopussa. Sintra on ollut brittimatkailijoiden suosiossa lordi Byronista lähtien. Byronia tietenkin hyödynnetään joka käänteessä:
Sintran suosion ymmärtää, sillä seutu on häkellyttävän kaunis talvellakin vehreinä rinteineen ja ilmasto on lempeä.
Sintrassa on palatseja ja huviloita, edesmenneiden kuninkaiden ja miljonäärien asuinpaikkoja, eri aikakausilta. Varhaisin on maurilaislinnoitus, joka komeilee korkealla vuorella (ja näkyy blogin aloituskuvassa). Sintran keskustassa on kuninkaallinen linna (Palácio nacional de Sintra), jonka ensimmäiset osat rakennettiin 1200-luvulla ja johon lisättiin uusia osia vuosisadasta toiseen. Tästä pienoismallista näkee, miten mutkikas rakennelma palatsista on kehkeytynyt:
Kuninkaallisen palatsin kaksi mystistä tötteröä hallitsevat Sintran kaupunkikuvaa vähän niin kuin Eiffelin torni Pariisia. Kuten Eiffelin tornin hienoudesta myös Sintran palatsin tötteröiden kauneudesta voi olla monta mieltä.
Tötteröt ovat ovat savupiippuja, mutta miksi ne ovat tuon muotoisia? Kiertokäynti kuninkaallisessa palatsissa paljastaa, että ne on rakennettu ohjaamaan valtavan kuninkaallisen keittiön savuja ylös. Ei kovin tehokasta, ja voi vain kuvitella, miten tukalissa oloissa kuninkaallisten kokit ja keittäjät tekivät töitä.
Vastapainoksi saa ihailla kuninkaallisia saleja prameine kattokoristeluineen ja huonekaluineen. Tosin jostakin katosta kerrotaan museon selostuksessa, että sen kultapäällysteet ovat kadonneet aikaa sitten.
Quinta da Regaleira on brasilialaissyntyisen pohatan Carvalho Monteiron 1890-luvulla rakennuttama satupalatsi. Se on villi yhdistelmä eri tyylilajeja, ja koristelua on tulkittu milloin mihinkin eksentriseen, vapaamuurareihin, temppeliherroihin ja ruusuristiläisiin.
Turistit tuntuivat täyttävän koko Sintran. Mutta me löysimme kaiken hälinän takaa aution luontopolun, joka vei kukkulaa ylöspäin. Illan pimetessä, kun oli aivan hiljaa, saattoi kuvitella faunin tai nymfin kurkkivan puun takaa.