lahjat.jpg
Taidan olla tykästynyt Riina Katajavuoren kirjoihin, kun pidän sekä runoista että proosasta. Hevikimmat oli sykähdyttävä. Lahjoissa Katajavuori kirjoittaa lapsiperheen arjesta. Lahjat on kyllä Hevikimmoja kesympi vaikka aihe ei tietenkään ole yhtään kesympi: äitinä oleminen.
Lahjoissa kuvataan tehokkaasti arjen samanlaisten tilanteiden ja rutiinien toistumista aina turtumukseen asti. Odotin Katajavuorelta terävämpää otetta aiheeseen kuin mihin hän lopulta päätyy. Joka tapauksessa hän tekee mainioita huomioita. Riemastuttavia ovat lukujen alussa olevat lainaukset asiantuntijoiden ja perhelehtien ehtymättömistä neuvoista.
Neuvoja ja neuvojia kun riittää. Minusta on hämmästyttävää, miten varmoja mielipiteistään ihmiset voivat olla, siis siitä, mikä on lapselle hyvää. Ja vain ja ainoastaan tämä asia ja vain tällä tavalla. Ja sitten neuvot muuttuvat maailman suhdanteiden mukaan. Konkreettinen esimerkki: eräs tuttavani muisteli, että ensimmäistä lasta odottaessaan hän sai pontevia suosituksia neuvolasta: maksamakkaraa odottaville äideille. Toista lasta neljä vuotta myöhemmin odottaessa ei missään nimessä saanut syödä enää maksamakkaraa.
Oli helppoa samastua Lahjojen kuvaamaan pariskuntaan. Bongasin tekstistä viittauksen Katajavuoren omaan runoon ”Koti”:

Akateeminen pari hankkii 
vaikeaa grafiikkaa
(Katajavuori, Painoton tila, Helsinki 1998).

Voiko asiaa sanoa tämän ytimekkäämmin?

Recommended Posts