Oli pakko tarttua Rodney Starkin kirjaan Rise of Christianity (1996), koska kirja on herättänyt myöhäisantiikin tutkimuksessa sen verran paljon keskustelua. Stark on sosiologi, joka on tutkinut moderneja uskonnollisia liikkeitä ja tässä kirjassa tutkii antiikin kristinuskoa leviämistä, tuota kuuluisaa ”voittokulkua”, juuri sosiologin näkökulmasta.Starkin ote on kiinnostava, hänellä on kaikenlaisia jännittäviä teorioita ja pohdintoja. On virkistävää, että hän tekee rohkeita spekulaatioita asioista, joista meillä ei ole juuri minkäänlaisia tietoja, esimerkiksi kristittyjen lukumääristä eri vuosisatoina.
No niin, sitten moitetta. Antiikin historian tutkijana olen koko ajan tuskastunut Starkin mutkat suoristavasta otteesta. Starkin kristinusko on yksi selkeä kokonaisuus, jonka hän argumentoi ylivoimaiseksi kaikessa komeudessaan, organisaatioltaan, moraaliltaan ja opiltaan. Myös ”pakanuus” käsitellään yhtenäisenä möykkynä.
Stark esittää yksinkertaistuksia, jotka saavat lukijan myötähäpeän valtaan. Esimerkkinä Starkin toteamus, jonka mukaan ”pakanuus” ei ole muuta kuin palvontaa sormenpäillä (s. 206). Tämän viisauden hän lainaa Lactantiukselta (Divinae institutiones 5.19.29), kirjoittajalta, jonka teoksen tarkoituksena on todistella oman kristinuskonsa ylivertaisuuden puolesta ja esittää muut uskonnolliset suuntaukset epäilyttävinä ja tuomittavina.
Menu
4 Comments
Niinpä. Itseäni ovat muuten kiehtoneet kovasti eri uskontokuntiin kuuluneiden ihmisten suhteelliset osuudet eri aikakausina. Onhan niistä laadittu kaikenlaisia arvauksia (mutta miten niihin on päädytty?) – oliko se A.H.M. Jones vai kuka, joka oli näitä enemmänkin joskus laskeskellut? Tyyliin 20.000 kristittyä Rooman kaupungissa eli noin 3% väestöstä Diocletianuksen aikana? Nyt muistini tekee tepposet.
Mitä mieltä muuten olet väitteestä, että vähän ennen kristinuskon voittokulkua jopa 10% Rooman väestöstä olisi noudattanut juutalaista uskoa? Näistä vain pienen osan on täytynyt olla etnisesti juutalaisia.
Minulla ei ole (ainakaan vielä) mitään omaa mielipidettä asiasta. Kaikenlaisia arvioita näkee, mutta yleisin arvio on, että n. v. 300 kristittyjä oli 10% väestöstä. Yleensä arvio perustuu siihen, että Diocletianuksen aikana kristittyjä täytyi olla jo merkittävä vähemmistö, koska hallinto kiinnitti heihin huomiota (negatiivisessa mielessä).
Stark spekuloi, että v. 250 paikkeilla kristittyjä olisi voinut olla alle 2 % ja v. 300 paikkeilla yli 10 % koko väestöstä (koko valtakunnan väestö arvioitu 60 miljoonaksi). Stark perustaa oman laskelmansa todennäköisyyksiin. Bagnall on laskenut Egyptistä säilyneen papyrusaineiston perusteella, että prosentit ovat v. 274 2,4%, v. 278 10,5% ja v. 315 18%. Nämä luvut ovat siis satunnainen otanta (siis se mikä on sattunut säilymään) yhdeltä alueelta, eikä voi tietää miten edustava se on koko Egyptiin nähden, saatikka koko valtakuntaan nähden.
Hopkinsin kirjan The World Full of Gods keskusteluissa heitetään sellaisia lukuja kuin 4,5 miljoonaa juutalaista 50-60 miljoonan väestöstä 1. vuosisadalla. Viime aikoina tutkimuksessa on kovasti kiistelty siitä, oliko juutalaisuus antiikissa voimakkaasti omaa uskoaan levittävä uskonto. Antiikissa oli ilmeisesti huomattavan paljon (mutta miten paljon?) ihmisiä, kristittyjä ja ”pakanoita”, jotka symppasivat juutalaisuutta mutta jotka eivät kuitenkaan luopuneet omista uskonnoistaan.
Kyllähän herra Starkin päätelmät monissa asioissa tuntuvat hieman erikoisilta. Mies on vain niin metodinsa perään, joka sinänsä on hyvin mielenkiintoinen.
Starkia on ruodittu teologien parissa paljon. Kannattaa tutustua esim. Teologisen aikakauskirjan numeroon 6/04 (muistaakseni).
Näin on! Mielenkiintoinen teoria, mutta vaatii yksityiskohdissa hiomista. Silti on mukavaa, kun joku tutkija uskaltaa vähän irrotella 🙂
Teologisen Aikakauskirjan numerossa 6/04 neljä tutkijaa keskustelee Starkin teorioiden toimivuudesta.
Comments are closed for this article!