Kategoria: Blogi

Tämä ei ole mikään uutinen, vaan runsaan kuukauden takainen juttu. Otan tämän esille, koska siitä tullut hyvä mieli jatkuu edelleen. Suomen Akatemia jakoi palkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Sen sai Helsingin kauppakorkeakoulun tutkija Minna Halme.
Halme tutkii kestävää kehitystä edistävää liiketoimintaa. Hänellä on ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusryhmä, joka tekee yhteistyötä eri yritysten kanssa. Yhdessä kehitetään ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti reiluja tuotteita, palveluita ja toimintamalleja.
Mahtavaa. Juuri tällaista lisää. Vähemmän käninää ja narinaa, lisää pohdittua ja tutkittua toimintaa.
Maijastina Kahlos

On taas perinteisen (noin 20 vuotta!) myöhäisantiikin seminaarin aika Tvärminnessä.
Tällä kertaa vuorossa on sekä ulkomaisia että kotimaisia puhujia. Luvassa on seuraavia jännittäviä esitelmiä:
Perjantai 21.11.

Benjamin Isaac (Tel Aviv), Ammianus on Foreigners
Kaius Tuori (Helsinki), Archaisms, magic and memory in the Roman legal tradition
Jesse Keskiaho (Helsinki): Gregory the Great on Dreams
Isabella Sandwell (Bristol), Emperor Julian on religious identity
Ulla Lehtonen (Helsinki), The ’Oriental’ of the Oriental religions revisited
David Natal Villazala (León), Defining for blurring: community and social identities in Ambrose’s De Nabuthae

Lauantai 22.11.

Francois Villeneuve (Paris), What happened to the Nabataeans in Late Antiquity? Disappearance or survival?
Ulla Rajala (Cambridge), Nicolas Beaudry and Philip Mills, The late antique church at Ras el Bassit: surveying its spatial and economic context
Heini Ynnilä (Helsinki), The shops of P. Paccius Clarus and C. Catius Scithus and the houses of Marcus Lucretius and Philocalus. Looking at the identification of owners, functions and status of properties at insula IX, 3 in Pompeii
Kai Juntunen (Helsinki): The Epitome of Ioannes Xiphilinus, Asinius Quadratus and the Parthian War of Lucius Verus (162-166 C.E.)

Latailen opetusmateriaalia nettiin. Kurssi käsittelee Augustinuksen poliittisia tekstejä.
Tänään käsittelimme kuuluisaa kohtaa remota iustitia (Augustinuksen Jumalan valtio 4.4). Eli siis kohtaa, jossa Augustinus kysyy, mitä eroa on valtakunnilla ja rosvojoukoilla – jos niistä puuttuu oikeudenmukaisuus (remota iustitia). Lisäksi hän kertoo tarinan Aleksanteri Suuresta ja merirosvosta. Aleksanteri kysyy merirosvolta, millä perusteilla tämä pitää merta pelon vallassa. Merirosvo vastaa, että samoilla perusteilla kuin Aleksanteri riehuu maalla – Aleksanteri vain tekee samaa suuremmalla voimalla. Siinä ero.
Jos siis puuttuu oikeudenmukaisuus … ja eikös heti muistu mieleen eilisen Hesarin ulkomaan sivut, joissa kerrotaan nykyajan rosvovaltioista, Myanmar, Pohjois-Korea, Zimbabve, Venäjä, Kiina, Venezuela, Kuuba, lista on pitkä. Jutut sortovaltioista ovat karua luettavaa. Tai raateluvaltioista kuten Heikki Aittokoski suomentaa englannin termin predatory state. Latinaksi se on yksinkertaisesti latrocinium, rosvojoukko.
Maijastina Kahlos

Kuten tunnettua, keisari Julianus (361-363) kääntyi kristinuskosta perinteisten jumalien kulttiin, jota hän itse kutsui hellenismiksi (hellenismos) ja jota kristityt alkoivat kutsua pakanuudeksi.
Julianuksen toiminnasta kristinuskoa vastaan kertovat mm. kristityt historiankirjoittajat Sozomenos ja Sokrates (siis se vähemmän tunnettu Sokrates!). Kaikesta vihamielisyydestään huolimatta he myöntävät, että Julianus pidättäytyi voimatoimista kristittyjä vastaan. Hänellä oli toisenlaiset konstit käytössään.
Julianus itse kirjoittaa juhlavasti, että hän on ”toiminut kaikkia galilealaisia kohtaan niin ystävällisesti ja hyväntahtoisesti, että kukaan heistä ei ole kärsinyt väkivaltaa missään eikä ketään ole raahattu temppeliin eikä ketään ole pakotettu mihinkään vastoin omaa tahtoaan” (kirje 115 Bidez – Cumont). Galilealaisilla hän tarkoittaa kristittyjä
Sitten Julianus samassa kirjeessä määrää, että Edessan kirkon omaisuus on takavarikoitava. Hän vetoaa kristittyjen omaan käskyyn, jonka mukaan heidän on myytävä kaikki mikä heillä on ja annettava se köyhille. Julianus ilmoittaa, että hän haluaa tällä tavalla auttaa kristittyjä pääsemään helpommin taivasten valtakuntaan.
Maijastina Kahlos

Tämän viikonlopun kulttuuririento oli käväisy Helsingin Taidemuseossa. Siellä oli näyttely vuoden nuorena taiteilijana palkitun Samuli Heimosen töitä.
Pidin kovasti. Outoja ja taitavasti toteutettuja maalauksia eläimistä, kaikissa niissä avautuu useita kuvia ja sisältöjä, kuten tuossa ylhäällä olevassa ”Kaupungissa”. Monet niistä olisivat hyviä kirjojen kansikuvia, juuri monimerkityksellisyydessään ja kummallisuudessaan. Teoksia on esitteillä Heimosen omilla sivuilla.
Virkistävä lisä näyttelyssä oli taiteilijasta tehty dokumentti. Heimonen oli sanavalmis ja puhetta riitti, mutta hän ei onneksi käynyt itse analysoimaan omia teoksiaan. Omien taideteosten selittely kun on aika karmaisevaa.
Maijastina Kahlos

Kustantaja lähetti tiedot viime vuonna ilmestyneen kirjan myynnistä. Kirjaa on myyty vuoden aikana koko maailmassa huimaavat 147 kappaletta!
Kustantaja lähetti shekin, kyllä, brittiläinen kustantamo käyttää vielä shekkejä. Kävin lunastamassa shekin eilen, ja kuinka ollakaan, aivan koko summa ei liuennut pankin toimituskuluihin.
Maijastina Kahlos

Mukavaa osallistua konferenssiin, jonka teema on täsmällisesti ja tiiviisti rajattu. Jokainen tietää, mistä todella spesifistä aiheesta muut puhuvat. Hauska kokemus: kenellekään ei tarvitse erikseen selittää, keitä olivat Praetextatus ja Symmachus.
On myös mielenkiintoista tehdä huomioita kulttuurisista eroista. Kiintiöpohjoismaalainen ottaa järjestäjien käskyt tosissaan ja pitää sovitun 20 minuutin mittaisen esitelmän, kun taas italialaisten ja ranskalaisten tekstit ovat kolme kertaa pitempiä (ja sen kaiken he kuvittelevat puhuvansa 20 minuutissa). Italialaisten kysymykset ja keskustelupuheenvuorot ovat suunnilleen saman mittaisia kuin kiintiöpohjoismaalaisen esitelmä.
Maijastina Kahlos

Olen menossa konferenssiin ”Pagani e cristiani in dialogo. Tempi e limiti della cristianizzazione dell’impero romano nel IV-VI secolo d. C.”.  Teemana on Rooman valtakunnan kristillistyminen/kristillistäminen 300-500 -luvuilla.
Konferenssi järjestetään jo klassikoksi muodostuneen, Arnaldo Momiglianon toimittaman The Conflict Between Paganism and Christianity in the Fourth Century (1963) kunniaksi. Kirja ilmestyi italiankielisenä käännöksenä vuonna 1968, siitä siis juhlavuosi.
Oma esitelmäni on ”The importance of Being Pagan”. Osanottajalistan mukaan olen se kiintiö-pohjoismaalainen.
Konferenssi pidetään Torinon ja Milanon välimaastossa, Bosen luostarissa. Bosen yhteisö on 1960-luvulla alkunsa saanut  ekumeeninen luostari. Alkuaan paikallinen piispa vastusti luostaria, mutta siitä huolimatta se on vähitellen kasvanut ja vakiintunut.
Mikäpäs olisi tätä sopivampi paikka, kun konffataan pakanoiden ja kristittyjen dialogista. Mukaan mahtuu siis yksi pohjoinen pakana.
Maijastina Kahlos

500-luvulla Rooman piispa Gregorius I (jota kutsutaan myös Suureksi) oli huolestunut Sardinian tilanteesta. Sardinian maaseuduilla oli ihmisiä, joita ei ollut pakotettu kristinuskon piiriin riittävällä teholla.
Gregorius valittaa Sardinian maalaisista, jotka ”vielä palvovat idoleita uhreilla kirottuun pakanalliseen tapaan” (kirje 5.41). Hän painostaa Sardinian piispoja tehokkaampaan painostukseen (esim. kirje 9.65).
Maanomistajien tehtävänä oli kovistella alustalaisiaan. Gregorius määräsi varmasti tepsivän keinon: jos joku alustalaisista itsepäisesti vastusti kristillisen jumalan luo tulemista, oli hänen maanvuokraansa nostettava sen verran paljon, että hän miettisi asiaa uudestaan ja ”kiiruhtaisi oikeamielisyyteen” (kirje 4.26).
Maijastina Kahlos

Tulevalle kirjalle on annettu vihdoin vihreää valoa. Kustantaja lähetti näytteen kansista. Kun se tuntuu olevan maan tapa, teen kuroset ja pistän kansikuvan tähän.
Maijastina Kahlos