Tekijä: maijastina

This week convenes the international conference on Collectio Avellana, the enigmatic collection of ecclesiastical documents from Late Antiquity. The conference will take place at the University of Perugia and continue in Gubbio. The convener is Prof. Rita Lizzi, from the University of Perugia.
The papers will be in Italian, French, Spanish, and English. A lot of concentrated listening ahead!
The title of my paper is ”Multiplex perniciosa perversitas (Coll. Avell. ep. 97): The image of Pelagianism in Gelasius’ letters in Collectio Avellana”. I will speak about the construction of heresy (and of course, orthodoxy, at the same time).

Kohudosentin perheessä on periaatteena, että kaikkien pitää osallistua kotitöihin. Kaikkien on opittava huushollin hoitaminen. Kaikki perheenjäsenet (ainakin noin teoriassa) lajittelevat jätteitä, imuroivat, pesevät pyykkiä, tiskaavat ja ennen kaikkea siivoavat vessaa.
Ja kas, Kohudosentin työpaikalla, yliopistossa, ollaan myös yhtä suurta perhettä. Kaikki suorittavat samoja pieniä tehtäviä, aivan riippumatta siitä, mikä koulutus tai erikoisosaaminen heillä on.
– Me tehostamme toimintaamme, toteaa kohudosentti. – Näin yliopiston johto mittaamattomassa viisaudessaan meille kertoi. Uusi PalveluOrganisaatio nostaa työmme aivan uudelle tasolle.
– No niin, katsotaan, miten osoitteenmuutos hoituu, Kohudosentti miettii ja vaeltelee flammassa kaksi tuntia. – Jaa, nyt ei taida löytyä. Toimistosihteeri tuossa käytävällä olisi tehnyt tämän sekunnissa … mutta ei hän olekaan enää täällä. Mutta on tämä silti varmasti virtaviivaisempaa.
– Nyt on hyvä opetella tämä uusi DMP Tuuli – data management planning tool – on sympaattinen nimikin, aivan kuin kolmas nimeni Tuulikki, Kohudosentti myhäilee ja askartelee ohjelman parissa kaksi päivää.
– Ei se mitään, vaikka kirjoitustyöni eivät kahteen päivään edenneet mihinkään. On tärkeää ottaa haltuun nämä uudet ohjelmat. Ehtisinkö huomenna moodlea, sappia, wepoodia, flingaa, tuhattia, solea, dippiä ja dappia. Tämä on suuri digiloikka yliopistolle, pieni askel Kohudosentille. Toimistosihteeri olisi hoitanut tämän hetkessä, mutta ei tämä palvelu kuulu Uudelle PalveluOrganisaatiolle. Palvelut liikkuvat rajapinnoilla, joten eivät ne tänne saakka ulotu.
Kohudosentti kävelee kotiin ja matkalla hän näkee Kansalaisen, jolle hän kertoo työpaikkansa uusista Tuulista.
– Miksi kaikkien on osattava kaikkea? Kansalainen puuskahtaa. – Kun minun työpaikassani tehostetaan, se tarkoittaa, että kukin tekee sitä, minkä hän osaa parhaiten. Meillä suunnittelijat suunnittelevat, hitsaajat hitsaavat ja toimiston työntekijät hoitavat toimiston.
– Niin, no, kyllä minustakin olisi mukavaa välillä keskittyä tutkimukseen ja opetukseen, Kohudosentti huokaisee.
 

Olen lukemassa George Eliotin romaania Middlemarch (1871-72). George Eliot (oikealta nimeltään Mary Anne Evans) kuvaa kuvitteellista englantilaista pikkukaupunkia Middlemarchia ja sitä ympäröivää maaseutua 1820–30-lukujen vaihteessa, rautateiden rakentamisen ja teollisen vallankumouksen aikaan. George Eliot kertoo ironisella otteella useamman ihmisen tarinan. Itse asiassa päähenkilönä on koko kaupunki ja sen tienoot erisäätyisine asukkaineen.
Juuri nyt minua riemastuttaa ja tuskastuttaa kaikkein eniten Edward Casaubonin kohtalo. Casaubon on kuivakka keski-ikäinen pappi, joka on omistanut elämänsä tutkimukselle. Hänellä on koko elämän kestävä projekti koota yhteen kaikki maailman myyttijärjestelmät, osoittaa ne saman perinteen muunnoksiksi ja kirjoittaa lopulta suuri synteesi, ”Maailman myyttien avain”.
Päähenkilö nuori Dorothea rakastuu Casauboniin oppineisuuteen ja menee hänen kanssaan naimisiin. Johtoajatuksena Dorothealla on osallistua miehensä tutkimushankkeeseen ja auttaa häntä siinä parhaansa mukaan. Avioliittoon tulee kuitenkin ryppy. Dorothea on liian innokas, eikä Casaubon halua päästää häntä tutkimusmaailmaansa.
Casaubonilla on nimittäin henkilökohtainen ongelma. Hän kerää muistiinpanoja. Hänellä on valtavat määrät muistikirjoja, joihin hän on kirjannut löytöjään. Hän ei pääse muistiinpanoja edemmäs. Sen sijaan Casaubon kirjoittelee pamfletteja, ’parerga’, joissa hän sotkeutuu katkeriin kiistoihin ja sivaltelee tieteellisiä vastustajiaan. Hän menettää tutkimuksensa suunnan:

Herra Casaubon parka itse eksyi pieniin komeroihin ja kiertoportaisiin tai tuskaantuneeseen epävarmuuteen Kabeirien asiassa, tai silloin, kun hän yritti paljastaa toisten mytologien harkitsemattomia rinnastuksia, hän helposti kadotti näkyvistään tarkoituksen, minkä vuoksi oli vaivannäköön ryhtynyt. Kynttilätuikku edessään hän unohti ikkunoiden olemassaolon ja käsikirjoituksessaan kitkerästi arvostellessaan toisten miesten auringonjumalia koskevia käsityksiä hän oli käynyt piittaamattomaksi auringosta itsestään. (Middlemarch, suom. Aune Tuomikoski, wsoy 1966, s. 210-211).

Dorothea erehtyy tunkeilemaan kiusallisilla kysymyksillä. Eikö Casaubonin pitäisi kirjoittaa suurta synteesiään?

’Ja kaikki sinun muistiinpanosi’, sanoi Dorothea, jonka mieltä tämä asia oli kauan ahdistanut, ’kaikki nuo rivit paksuja niteitä. – Etkö nyt aio tehdä sitä mistä kerran puhuit? Etkö päätä, mitä osaa niistä käytät hyväksesi ja ala kirjoittaa kirjaa, jossa valtavat tietosi tulevat koko maailman hyödyksi?’ (s. 212-213).

Lisäksi selviää, ettei Casaubon ole tutkimuksen rintamalla ajan tasalla, koska ei lue saksankielistä tutkimusta.

’ … sen tähden on vahinko, että hänen työnsä on hukkaan heitettyä vaivannäköä, niin kuin englantilainen tutkimus useinkin, kun ei oteta selvää, mitä muualla maailmassa on tekeillä. Jos herra Casaubon lukisi saksan kieltä, hän säästäisi itseltään paljon vaivaa’. … ’… saksalaiset ovat johdossa historiallisen tutkimuksen alalla ja nauravat tuloksille, joita saadaan haparoimalla metsässä kompassi kädessä, vaikka he ovat rakentaneet kunnon teitä.’ (s. 221).

Työnsä ääressä liikaa puurtava Casaubon saa sydänkohtauksen, mutta selviää siitä. Lääkäri, Dorothea ja sukulaiset yrittävät saada Casaubonia hellittämään tahtiaan, mutta hän haluaa saada työnsä valmiiksi. Alakuloisen katkeruuden vallassa hän jatkaa.

… jopa hänen jumaluskonsa horjui sitä mukaa kuin hänen luottamuksensa omiin tutkijankykyihinsä rakoili, ja lohdutus, jonka kristitty yleensä saa kuolemattomuuden toivosta, tuntui olevan vielä toistaiseksi kirjoittamattoman Maailman myyttien avaimen kuolemattomuuden varassa. (s. 298).

Lopulta Casaubon saa uuden sydänkohtauksen ja kuolee keskeneräisen työnsä ääreen.

Casaubonin muistikirjat ovat nykyään tietokoneittemme syövereissä. Meillä on lukemattomia tiedostoja hienoista muistiinpanoista. Koneelle vain kertyy perusteellisia kokoelmia lähteistä ja artikkeleista pdf-muodossa. Tarvitsee vain tehdä se Suuri Synteesi. Mutta sitä varten täytyy vielä selvittää pari asiaa ja tehdä muutama muistiinpano. Läheisemme ahdistelevat meitä kiusallisilla kysymyksillä. Minua tuskastuttavat eräänkin nuore(hko)n miehen tiedustelut siitä, missä vaiheessa Monografia on. Kyllä, kyllä, ensin täytyy kirjoittaa tämä ja tuo kirja-arvio ja esitelmä. Ja tämä blogaus!
Voiko casaubonilaisuudesta eheytyä?
 

Kirjoitan Hannu Riikosen kirjasta Keisari satiirikkona antiikintutkijoiden blogissa Khelidon. Khelidon on yhteisöblogi, jossa vuorottelevat eri kirjoittajat. Khelidonissa julkaistaan ”pidempiä tutkimusesseitä, keskipitkiä pohdintoja tai lyhyitä huomioita antiikin ja nykyisyyden ilmiöiden kohtaamisista, sanoista, kielistä ja merkityksistä”.

Takana on melkoinen kevät ja kesä, artikkelien ja esitelmien määräpäiviä, kirjojen toimitustyötä, omien seminaarien järjestämistä ja toisten järjestämiin konferensseihin osallistumista, ideointia, kirjoittamista ja istumista. Viime viikon lopussa, uskontotieteen konferenssin (EASR 2016) päätyttyä, alkoivat voimani olla lopussa.
Tämän viikon olen ehkäissyt loppuunpalamista lomailemalla. Se tarkoittaa puutarhassa kitkemistä, mustikoiden poimimista ja halkojen kärräystä. Luovan työn tekijä tarvitsee kunnon nollausta. Uusin aluevaltaus ovat Ryhmä X -elokuvat. Mitään erityisen korkeakirjallista proosaa tai kokeilevaa runoutta en pysty nyt ottamaan vastaan.  Siksi ennaltaehkäisevää hoitoa on jokakesäiset tyttökirjaklassikot (myös poikakirjaklassikot), tänä vuonna Alcottin Plumfieldin pojat ja Montgomeryn Sateenkaarinotko. Eilen aloitin J.F. Cooperin Viimeisen mohikaanin. Sen takakansi lupaa tarinaa, ”jota lukija ahmii korvat kuumina jännityksestä”.

 
 
 

I am happy to announce that this volume I have been coediting has just been published: Spaces in Late Antiquity – Cultural, Theological and Archaeological Perspectives, eds. Juliette Day, Raimo Hakola, Maijastina Kahlos & Ulla Tervahauta, Routledge: London, 2016.
Most of the articles are based on papers that were given in the Finnish symposium on Late Antiquity in 2013 (”Spaces Past and Present) and in 2012.
 
Contents
Day, Hakola, Kahlos, Tervahauta, ”Introduction: Spaces in Late Antiquity – Cultural, Theological and Archaeological Perspectives”
I Cultural perspectives
Maijastina Kahlos, ”Meddling in the Middle? Urban Celebrations, Ecclesiastical Leaders and the Roman Emperor”
Steven D. Smith, ”Classical Culture, Domestic Space and Imperial Vision in the Cycle of Agathias”
Andreas Westergren, ”Monastic Space: The Ascetic Between Sacred and Civil Spheres in Theodoret of Cyrrhus”
II Theological perspectives
Juliette Day, ”Seeing Christ at the Holy Places”
David Hunter, ”Sacred Space, Virginal Consecration and Symbolic Power: A Liturgical Innovation and its Implications in Late Ancient Christianity”
Joona Salminen, ”City of God and the Place of Demons: City Life and Demonology in early Christianity”
Anna-Liisa Tolonen, ”Preaching, Feasting and Making Space for a Meaning”
III Archaeological perspectives
Raimo Hakola, ”Galilean Jews and Christians in Context: Spaces Shared and Contested in the Eastern Galilee in Late Antiquity”
Jürgen Zangenberg, ”Performing the Sacred in a Community Building: Observations from the 2010-2015 Kinneret Regional Project Excavations in the Byzantine Synagogue of Horvat Kur (Galilee)”
Rick Bonnie, ”Thrown into Limekilns: The Reuse of Statuary and Architecture in Galilee from Late Antiquity Onwards”
 

Helsingin yliopistossa järjestetään iso uskontotieteen konferenssi EASR 2016 (European Association for the Study of Religion) 28.6.-1.7.2016 eli aivan parin viikon kuluttua. Ohjelma on monipuolinen, ja antiikin uskonnot ovat vahvasti edustettuina.
Itse olen mukana kolmessa paneelissa:

• Panel: Parallels and differences between Late Antiquity and Europe today (Chairs: Peter Antes &  Mar Marcos Sanchez)
  Peter Antes: Europe’s Identity in the cultural memory of today
  Mar Marcos Sanchez: Interreligious Dialogue: Past and Present
  Giovanni Filoramo: In the mirror of Late Antiquity. Religious pluralisms in comparison
  Maijastina Kahlos: Waiting for Immigrants

• Panel: The words of religious pluralism (II) (Chair: Alessandro Saggioro)
  Maijastina Kahlos: #RELIGIOUS FREEDOM “Religious freedom” in the Ancient Context – The cases of Tertullian and Ambrose
  Mar Marcos Sanchez: #ABUSE AND COERCION Peithô and Bia in Ancient Political and Religious Debate
  Juana Torres: #DIALOGUE & CONFLICT The role of logos in resolving religious conflict (II-V centuries). The ”Debates against pagans”: Dialogue or Dispute?
  Eduard Iricinschi: #SHARING Sharing Religious Practices between Manichaeans and Christians in Fourth-Century Egypt

• Panel: Relocating religious identities and memories of the past in the Antiquity and the Middle Ages (Chair: Maijastina Kahlos)
  Marika Rauhala: Negotiating the Masculine Ideal: Gender Stereotypes in Ancient  Religious Discourse
  Marja-Leena Hänninen: Parallel or Alternative Identities: Religious Communities of Ostia in the Early Imperial Era
  Antti Lampinen: Memories of the Subaltern: ‘Ethnicising Religion’ in Roman Literature, c. 100-300
  Katja Ritari: Dealing with the Pre-Christian Past: Pagans and Christians in Early Medieval Irish Narratives Concerning the Conversion

 

Blogini nimestä on kyselty. Mitä ihmettä tarkoittaa Arduum res gestas scribere? Sitaatti roomalaisen historiankirjoittajan Sallustiuksen Catilinan salaliitosta. Sallustius kirjoittaa:

”… monia, jotka ovat kirjoittaneet toisten teoista, ylistetään siinä kuin töiden tekijöitäkin. Mutta vaikka selostaja ei saa osakseen likimainkaan niin suurta kunniaa kuin se, joka on suorittanut nuo teot, minun mielestäni historian kirjoittaminen on kuitenkin tavattoman vaikeaa (arduum videtur res gestas scribere) …” (Sallustius, Catilinan salaliitto, suom. Marja Itkonen-Kaila, 1980, s. 2-3).

Historian kirjoittaminen on tavattoman vaikeaa. Yksi pahin vaikeus on siinä, että menneisyys on meille vieras, kuten lausahdus ”The past is a foreign country: they do things differently there” kertoo. Lausahdus on lennähtänyt yleiseen käyttöön L.P. Hartleyn romaanista The Go-Between (1953).
Menneisyys ihmisineen on vieras maasto, mutta toisaalta vieras on aina toinen ihminenkin. Näin laulaa myös Pentti Saarikoski (vaikka en Saarikoski-fani olekaan, laitetaan sitaatti tähän):

minä rakastan sinua / niin kuin vierasta maata / kallioita ja siltaa / niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta / … (Pentti Saarikoski, Mitä tapahtuu todella, 1962).

 

Keskustelin Eeva Luotosen kanssa Yle Radio Yhdessä Rooman viimeisistä päivistä eilen tiistaina. Ohjelma uusitaan sunnuntaina 22.5 ja on kuunneltavissa myös Yle Areenassa täällä.
 

Keskustelen kirjastani Rooman viimeiset vaiheet Kalle Haatasen kanssa, Yle Radio 1:ssä tänään kello 10. Kuunneltavana myös Yle Areenassa.