Kristillisissä pyhimyselämäkerroissa esiintyy pahoja velhoja, jotka taistelevat hyviä kristittyjä vastaan. Ei ole mikään yllätys, että maagit kärsivät aina tappion ja tuhoutuvat tai kääntyvät kristityiksi.
Yksi näistä velhoista on Cyprianus, joka esiintyy pyhimystarinassa Justina-neidosta. Suositusta sadusta liikkui jo 300–400-luvuilla useita versioita. Jopa Itä-Rooman keisarin Theodosius II:n puoliso, oppinut Eudocia (401–460) kirjoitti oman runomuotoisen versionsa Justinan ja Cyprianuksen tarusta. Eudocia oli alkuperäiseltä nimeltään Athenaïs, platonilaisen filosofin Leontioksen tytär, joka mentyään naimisiin keisarin kanssa ja käännyttyään kristinuskoon otti nimen Aelia Eudocia.
Justinan pyhimystarinassa antiokialainen ylimys Aglaides ihastuu kristittyyn neitoon Justinaan. Justina on kuitenkin pyhittäytynyt selibaattiin ja torjuu Aglaideen kosinnan. Tästä Aglaides suuttuu ja hyökkää miesjoukon kanssa Justinan kotiin. Justinan palveluskunta ajaa hyökkääjät ulos, mutta Aglaides itse jatkaa riehumista ja käy Justinaan käsiksi.
Justina ei kuitenkaan ole lainkaan avuton, vaan puolustautuu ripeästi Aglaidesta vastaan. Justina tekee ristinmerkin ja iskee Aglaideen maahan, kynsii tämän hiuksia ja kasvoja ja repii tämän hienon viitan. 300-luvun versiossa kuvataan, miten Justina iskee miestä nyrkein naamaan. Keisarinna Eudocian versiossa 450-luvulta mainitaan, että Justa/Justina nauraa ’kaikelle’ kuten Thekla, 300-luvun versiossa todetaan, että Justina toimi opettajansa eli esikuvansa Theklan tapaan. Thekla on viittaus toiseen, vielä kuuluisampaan pyhimykseen, jonka kerrottiin tarttuneen kosijaansa, repineen tältä viitan ja nakanneen tältä seppeleen päästä.
Tappion jälkeen Aglaides päättää turvautua magiaan ja ottaa yhteyttä maagi Cyprianukseen. Seuraava ottelu käydään siis magian tasolla. Cyprianus kutsuu luokseen demonin, jonka hän lähettää viekoittelemaan Justinaa.
Mutta Justina ei jää neuvottomaksi tässäkään tapauksessa. Kun demoni yöllä saapuu rukoiluun uppoutuneen Justinan kammioon, neito tuntee kivun sisuksissaan, mutta tekee ristinmerkin ja lausuu mahtavan rukouksen. Demoni pakenee. Demoni yrittää uudestaan nuoren naisen valeasussa, mutta Justina tajuaa juonen ja karkottaa demonin rukouksella ja ristinmerkillä. Justina siis antaa Cyprianuksen demonille symbolisesti turpaan.
Justinan kristillinen vastamagia on siis osoittautunut Cyprianuksen magiaa voimakkaammaksi. Cyprianus on niin vaikuttunut, että polttaa taikakirjansa ja kääntyy kristityksi; myöhemmin hänestä tulee piispa.
Justinan ja Cyprianuksen tarina oli huippusuosittu keskiajalla ja uuden ajan alussa. Myöhemmissä versioissa Cyprianus on sekä ahdistelija että maagi. Cyprianusta on myös pidetty tohtori Faustuksen esikuvana.
Varsinaisten tutkimusteni (roomalaiset ja barbaarit) ohessa kirjoitan suomenkielistä kirjaa magiasta antiikin Kreikassa ja Roomassa. Cyprianuksesta ja ja muista antiikin velhoista voi lukea lisää tulevasta kirjastani.
