Kaksi viikkoa sitten kirjoitin blogissani Hermionesta, jota kävin katsomassa Cambridgen yliopiston Girton Collegessa. Viime viikolla tapasin toisenkin Hermionen – Harry Potter -kirjojen Hermione Grangerin, oppineen ja älykkään noidan. Hermione on jästi eli ei ole alun perin syntynyt velhojen sukuun, mutta hänestä tulee Tylypahkan velhokoulun etevin oppilas.
Kävimme Warner Brosin studioilla, jossa Harry Potter -elokuvat kuvattiin. Alun perin suhtauduin epäluuloisesti käyntiin jossakin Disneylandin kaltaisessa paikassa, mutta kuulin siellä käyneiltä paljon hyvää. Studioilla on myös valtava kauppa, jossa isovanhempien ja vanhempien pankkikortit heiluvat tiuhaan. Itse kierros oli antoisa ja nähtävää riitti valtavasti. Studioihin rakennetut kuvauspaikat olivat sykähdyttäviä, varsinkin Irvetan velhopankki lohikäärmeineen. Myös elokuvien tekemistä ja niissä käytettyä tekniikkaa esiteltiin.
On myös kolmas, varhaisin Hermione, jonka nimen kaikki myöhemmät ovat perineet. Kreikkalaisessa mytologia Hermione oli Menelaoksen ja Helenan tytär. Helena oli maailman kaunein nainen, ylijumala Zeuksen ja kuolevaisen Ledan tytär, jonka syyksi antiikin tarinoissa laitettiin Troijan sota. Helenan joko ryösti tai vietteli Troijan prinssi Paris – tarinaa kerrottiin eri tavoin. Joka tapauksessa Spartan kuningas Menelaos sai kreikkalaiset mukaansa sotimaan Troijaan.
Hermione oli ensin kihlattu serkulleen Oresteelle. Orestes oli Agamemnonin, Mykenen mahtavan kuninkaan poika. Agamemnon oli Troijan sodassa kaikkien kreikkalaisten ylipäällikkönä. Mutta Menelaos-isä naittaakin sodan jälkeen Hermionen palkintona Troijan sodan maineikkaimman soturin Akhilleuksen pojalle Neoptolemokselle.
Hermione esiintyy Euripideen näytelmässä Andromakhe, jonka on suomentanut Liisa Kaski. Siinä Hermione on ilkeä juonittelija. Tilanne draaman alkaessa on se, että Hermionen mies Neoptolemos on tuonut Troijan sodasta saaliinaan Andromakhen ja pakottanut tämän jalkavaimokseen. Andromakhe on jopa ehtinyt synnyttää Neoptolemokselle pojan. Hermione on mustasukkainen. Hän uskoo, että Andromakhe on tehnyt pahoja taikoja, jotka estävät Hermionea saamasta lasta. Niinpä Hermione suunnittelee Andromakhen ja tämän lapsen murhaa tässä kuitenkaan onnistumatta. Sotavanki Andromakhe lausuu näytelmässä kuuluisat sanat elämän arvaamattomuudesta:
Älä koskaan sano ketään kuolevaista onnelliseksi
ennen loppua – on nähtävä miten hän viimeisen
päivänsä lävitse kulki ja manalle meni. (Euripides, Andromakhe, suom. Liisa Kaski)
Hermione kutsuu isänsä Spartan kuninkaan Menelaoksen surmaamaan Andromakhen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska Andromakhe hakee turvapaikkaa pyhäköstä ja saa puolustajakseen Neoptolemoksen vanhan isoisän. Tästä kuoro laulaa:
Pitelemätön on vanhusten heimo,
vaikea sen äkäisyyttä torjua. (Euripides, Andromakhe, suom. Liisa Kaski)
Hermionen elämä muuttuu, kun Neoptolemos saa surmansa Delfoissa Apollonin temppelissä. Neoptolemoksen kuolemasta on useita versiota, yhden mukaan hänet tappaa Orestes, joka sitten hakee hakemassa Hermionen vaimokseen.