Olen ollut niin keskittynyt artikkelin kirjoittamiseen, että bloggaamisetkin ovat jääneet vähäksi aikaa. Runojakaan ei ole tullut luettua, kun olen uponnut magia-tutkimuksen läpikäymiseen: ei ihme, että tuli kevätuupumus.
Aikaisemmin keväällä murehdin ensimmäisen sivun kammoa. Nyt sitten sitä tekstiä on syntynyt, vähän liiankin kanssa. Minulle käy usein näin. Seuraa raakaotteista editointia, sillä tekstiä on lyhennettävä ja sanontaa tiivistettävä. Omaa tekstiä on kohdeltava julmasti. Edessä on jonkinlainen vivisektio. Tässä tapauksessa voi olla, että tekstistä täytyy poistaa leikkauspöydällä noin neljännes, ehkä jopa puolet (ei kai sentään!).
Tutkijoilla on hyvin erilaisia tapoja kirjoittaa. Toisilla näyttää siltä, että he synnyttävät varsin tiivistä punnittua tekstiä jo ensimmäisellä istumalla, ehkä hitaasti mutta varmasti. Iso osa kirjoittamisesta on tapahtunut jo päässä, ennen kuin edes siirrytään koneen ääreen.
Itselläni kirjoittaminen tapahtuu useissa vaiheissa, joista tuskallisin on tuo vivisektio-vaihe. Se on kuitenkin välttämätöntä. Artikkelikokoelmia toimittaneena tiedän, miten ärsyttävää on, kun kirjoittajat kaikesta ohjeistuksesta huolimatta lähettävät artikkelinsa ylipitkinä. Olen myös kokemuksista oppinut, että ohjeistus ei voi koskaan olla liian tarkka. Kerran erehdyimme viattomuuksissamme antamaan niinkin epämääräisen evästyksen kuin 15 liuskaa. Eräs kirjoittaja lähetti tuotoksensa 15 liuskaan mahdutettuna, mutta 1-rivivälillä 10-pisteisellä kirjasimella, mitättömin marginaalein.

Recommended Posts

1 Comment

  1. Aikanaan käytin gradussa koko joukon erilaisia jippoja saadakseni sen näyttämään lyhyemmältä. Testailin fontteja, käytin suositusta pienempä riviväliä 1,4 (alaviitteissä 1,2) yms vippaskonsteja. Delete olisi tietysti ollut se paras vaihtoehto, mutta ei ollut aika ryhtyä miettimään gradun rakennetta ja sisältöä kunnolla.
    Taloustieteen professori taas tuntuu olevan aika tehokas karsimaan aiheesta rönsyjä pois. ”Ei sinun tarvitse tuohon keskusteluun perehtyä…”, ”Ei siinä väikkärissä ole kannaltasi mitään erityisen tarpeellista…”, ”Yksinkertaisempi menetelmä riittää gradussa…”. Ero on aika suuri humanistipuoleen verrattuna.


Vastaa käyttäjälle Mikko Piippo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.