Agora-elokuvan alkupuolella on kohtaus, jossa opettajaansa Hypatiaan rakastunut oppilas Orestes esittää tälle rakkaudentunnustuksensa. Hypatia parantaa oppilaansa rakkauden taudista tuomalla oppilaalle lahjan, kuukautisveren täyttämän liinan. Näin Hypatia opettaa, että ihminen on olemukseltaan epäpuhdas eikä siis kannata rakastua.
Agora on Alejandro Amenábarin vuonna 2009 ohjaama elokuva Hypatiasta, myöhäisantiikin kuuluisimmasta naisfilosofista, jonka kristityt fanaatikot surmasivat Aleksandriassa vuonna 415. Elokuva voitti seitsemän Goya-palkintoa vuonna 2010. Olin lykännyt Agoran katsomista jonkin aikaa, ehkä siksi, että odotin pettyväni. Hypatian kohtalo on kiehtonut vuosisatojen ajan kirjailijoita, taiteilijoita ja tutkijoita. Ei elokuva mikään suuri pettymys ollut. Siinä yhdistetään mielenkiintoisella tavalla historiaa ja fiktiota. Ymmärrän elokuvan tekijöiden tarpeen tehdä melodraamaa muustakin kuin Hypatian murhaamisesta ja keksiä sellaista, jota emme antiikin lähteistä tunne. Mutta lähteet kertovat kovin vähän Hypatiasta. Loput vain täytyy kuvitella itse.
Elokuva alkaa vuodesta 391. Hypatia opettaa nuorille filosofiaa, tähtitiedettä ja geometriaa. Häneen ovat rakastuneet tuo kuukautissidelahjan saanut Orestes ja orja Davus, eikä kumpikaan saa vastarakkautta. (Oresteen näyttelijä esiintyi sittemmin uusimmissa Tähtien sota-leffoissa ja Davuksen näyttelijä Orjattaresi-sarjassa). Hypatiaa esittää Rachel Weisz, joka sopii mielestäni hyvin rooliin, hän on rauhallinen ja voimakas hahmo. Elokuvan alkupuolella Aleksandrian kristityt hävittävät Serapiksen temppelin. Sitten hypätään tapahtumiin, jotka johtivat Hypatian kuolemaan. Hypatia ei näytä vanhentuneen yhtään, mutta tämä on tietysti pikkuseikka, eikä elokuvassa mitenkään tuoda ilmi, kuinka paljon aikaa tapahtumien välillä on kulunut. Aleksandrian kristittyjä johtaa piispa Kyrillos. Elokuvassa hän on kiivas, komea ja karismaattinen. Aleksandrian käskynhaltijana on Hypatian entinen oppilas Orestes, johon Hypatialla on suuri vaikutusvalta. Rakkaudessa pettynyt entinen orja Davus liittyy piispan iskujoukkoihin, paralabaneihin. Elokuvassa heidät esitetään talebanien kaltaisena joukkona.
Orestes ajautuu riitoihin Kyrilloksen kanssa. Kyrillos syyttää Orestesta pakanaksi, ja Orestes puolustautuu vakuuttamalla olevansa kristityksi kastettu. Myös Hypatian vaikutusvalta hiertää Oresteen ja Kyrilloksen välejä. Konflikti pahenee, kun kristityt ottavat yhteen juutalaisten kanssa, ja juutalaiset karkotetaan Aleksandriasta. Munkit mellakoivat Orestesta vastaan, ja yksi munkeista heittää kiven Oresteen päähän. Viranomaiset pidättävät munkin, joka kuolee kidutukseen. Kyrillos julistaa munkin pyhimykseksi. Elokuva päättyy siihen, että paralabanit raahaavat Hypatian kirkkoon aikomuksenaan kiduttaa hänet kuoliaaksi. Davus kuristaa Hypatian kuoliaaksi säästääkseen tämän tuskalliselta kuolemalta.
Davus ei ole historiallinen henkilö, mutta Orestes tunnetaan historiasta Aleksandrian käskynhaltijana (praefectus Augustalis), mutta ei ole todisteita siitä että hän olisi ollut Hypatian oppilas. Sen sijaan myös elokuvassa esiintyvä Synesios Kyreneläinen, filosofi ja piispa, oli Hypatian oppilas ja hänen kirjeitään Hypatialle on säilynyt. Serapiksen temppelin hävitys vuonna 391 on myös historiallinen tapahtuma, mutta meillä ei ole mitään tietoa siitä, mikä oli Hypatian asema tuolloin. On todennäköistä, että hän eli silloin Aleksandriassa. Historiassa Serapeionin tuhon (391) ja Hypatian surman (415) välillä kului 24 vuotta. Hypatian ikä hänen kuollessaan ei ole tiedossa. Kronikoitsija Johannes Malalas mainitsee, että Hypatia tällöin oli vanha nainen.
Kyrillos Aleksandrialainen on historiallinen henkilö, ja häneltä on säilynyt hyllymetreittäin saarnoja, kiistakirjoituksia ja teologisia traktaatteja. Antiikin lähteistä todella tunnetaan Kyrillokselle uskollinen munkkien iskujoukko, paralabanit. Elokuvan kuvaus Aleksandrian konfliktin kiihtymisestä seuraa yllättävän uskollisesti kirkkohistorioitsija Sokrates Skholastikoksen (n. 380-n.450) selostusta tapahtumista. Sokrates puhuu ’sodasta’ (polemos) Oresteen ja Kyrilloksen välillä. Tämän valtataistelun jalkoihin Hypatia joutui.
Elokuvan loppu on kuitenkin paljon ’kesympi’ kuin Hypatian kohtalo Sokrates Skholastikoksen kertomana. Sokrateen mukaan ’yhteen liittoutuneet miehet’ (symfronesantes andres) raahaavat Hypatian kirkkoon, riisuvat häneltä vaatteet ja raatelevat hänet kivenkappaleilla tai ruukunsirpaleilla (ostrakois), sitten repivät jäsen jäseneltä kappaleiksi ja vievät ruumiinkappaleet poltettaviksi.
Sokrates Skholastikos esittää Hypatian surman syynä Aleksandrian kristittyjen pahantahtoisuuden (fthonos) Hypatiaa kohtaan. Sokrates kertoo, että murhan takia Kyrillosta ja koko Aleksandrian kirkkoa paheksuttiin, ja toteaa itsekin, että mikään ei todellakaan voi olla kauempana Kristuksen uskonnon hengestä kuin tällainen tappaminen.
Elokuvassa Hypatia päätyy tähtitieteellisten pohdintojensa tuloksena aurinkokeskeisen maailmankuvaan. Pian sen jälkeen hänet murhataan, ja heliosentrinen oivallus painuu vuosisadoiksi unhoon. Tämä on tietenkin elokuvan omaa fantasiaa. Hypatia kyllä mainitaan antiikin lähteissä filosofina, matemaatikkona ja astronomina, joka ylitti lopulta taidoissaan isänsä Theonin. Hypatian luennot olivat niin kuuluisia, että häntä tultiin kuuntelemaan kaukaa. Hypatia kirjoitti tähtitieteestä, aritmetiikasta ja geometriasta, mm. kartioista, kommentaareja, jotka eivät ole säilyneet. Siksi elokuvan kohtaukset Hypatiasta pohtimassa ellipsejä ja kiertoratoja ovat oivaltavia yksityiskohtia. 500-luvulla historiankirjoittaja Hesykhios esitti Hypatian surman syyksi aleksandrialaisten kaunan (fthonos) sekä Hypatian viisauden ja ennen kaikkea astronomian harjoittamisen. Filosofi Damaskiokselta (458–538) on peräisin anekdootti oppilaalle annetusta liinasta, joka on yleensä tulkittu kuukautissiteeksi.
Entä elokuvan näkemys myöhäisantiikin kristityistä? Siinä esitetään fanaatikkoja kuten Kyrillos ja hänen alaisinaan toimivat paralabanit, jotka uskonkiihkossaan hävittävät ja tappavat. Mutta elokuvassa esiintyy myös maltillisia kristittyjä kuten Synesios Kyreneläinen ja käskynhaltija Orestes. Antiikin lähteistä löydämme samanlaisen kirjon erilaisia kristittyjä.