Antiikin filosofeihin erikoistunut jättihanke Dictionnaire des philosophes antiques on edennyt kuudenteen osaansa. Sain kirjasta hienon tekijänkappaleen, koska kirjoitin sinne hakusana-artikkelin Symmachuksesta.
No, ei Symmachusta varsinaisesti voi filosofina pitää, mutta joitakin populaarifilosofisia ajatuksia hän esitti vetoomuksessaan Victorian alttarin puolesta. Quintus Aurelius Symmachus (n. 345 – 402) oli roomalainen senaattori, joka pysytteli vanhojen jumalien kultissa kristillistyvässä Rooman valtakunnassa. Hänet tunnetaan puheistaan ja kirjeistään, mutta ennen kaikkea ns. 3. relaatiosta eli hallintoraportista, jossa hän vetosi keisariin vanhan roomalaisen uskonnon puolesta ja samalla puhui uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolesta:
”Me katselemme samoja tähtiä, taivas on meille yhteinen, sama maailma ympäröi meidät kaikki. Sen tähden, mitä väliä on sillä, millä opilla kukin pyrkii totuuteen? Niin suurta salaisuutta ei voi saavuttaa vain yhtä tietä kulkemalla” (Symm. rel. 3.2).
Olo oli nostalginen, kun Dictionnaire des philosophes antiques -paketti saapui. Keväällä 1988 eli lähes kolmekymmentä vuotta sitten tein proseminaariesitelmän Symmachuksesta ”pakanallisen senaattoriaristokratian edustajana vuosina 384-385”. Esitelmä on tallella, ja aiheuttaa säälinsekaista hilpeyttä, mutta myös armollista myhäilyä.
Kuten sisällysluettelosta näkyy, on kirjoittaja lähtenyt perusteellisesti liikkeelle aina keisareista ja senaatin asemasta Rooman valtionkulttiin ja kaupunginprefektin tehtäviin saakka. Itse asiaan päästään vasta luvussa 7. Kuten korjausmerkeistä voi päätellä, olen naputtanut esitelmän sellaisella muinaismuistolla kuin kirjoituskone. Se ei ollut edes sähkökirjoituskone.
Olisiko tämä Dictionnairen Symmachus-artikkeli nyt vihoviimeinen kirjoitus Symmachuksesta? Tuskin.
