Kategoria: Blogi

Matka ei kuitenkaan suuntaudu Turkkiin, vaan Oxfordiin, jossa pidetään kollokvio Approaching Ephesus.
Kyseessä on täsmäseminaari tarkkaan rajatusta aiheesta. Nyt käydään kiinni Efeson 1. kirkolliskokoukseen, joka pidettiin vuonna 431.
Surullisen kuuluisaksi Efesoksen kokouksen teki se, että jopa kirkolliskokoukseksi se oli erityisen riitaisa. Se kutsuttiin koolle Nestorioksen ja Kyrillos Aleksandrialaisen kiistelyn merkeissä. Keisari Theodosius II oli aluksi Nestorioksen kannalla, mutta kahnauksen edetessä käänsi takkia ja päätyi Kyrilloksen puolelle. Nestorioksen kaveri Johannes Antiokialainen järjesti Efesoksessa oman kilpailevan synodin. Hän kumminkin teki lopulta Kyrilloksen kanssa sovintoon, ja Nestorios jäi yksin.
Minun osuuteni seminaarissa on tutkailla Kyrilloksen varsin värikästä retoriikkaa. Kyrillos todistelee keisarille, että kirkon yhtenäisyys takaa maallisen valtion hyvinvoinnin. Kyrillos mustamaalaa vastustajaansa Nestoriosta ja hänen kannattajiaan estoitta, mm. esittämällä tämän opin sairautena, demonisena aikaansaannoksena ja saastaisuutena. Käytössä oli myös pakanaksi ja juutalaiseksi leimaaminen, nykyistä natsikorttia vastaava konsti.
Maijastina Kahlos

Ns. hiihtolomalla luin suurella innolla Taina Latvalan Arvostelukappaleen, sen verran hauska se oli. Tai ehkei hauska ole aivan riittävä sana kuvaamaan novellikokoelmaa.

Novellit kertovat nuoren naisen suruista ja surkeuksista, mutta niitä käsitellään sopivalla ironialla ja etäännytyksellä. Ei liikaa paatosta kovin monta tarinaa jaksaisikaan. Tuskille on helpottava saada myös nauraa.

Parhaimmat novellit ovat alkupuolella. Latvala kuvaa ihmiselämää ja varsinkin lapsuuden muistoja iskevällä ja toteavalla tyylillä. Puoliväli (tuo kirjojen kohtalokkain karikko!) tuntui toistavan alkupuolen tarinoita. Ironisilla oivalluksilla on vaarana kääntyä nokkeluudeksi.

Päähenkilön isänkaipuu kantaa kuitenkin loppuun. Viimeinen novelli antaisi ymmärtää, että jotain loksahtaa paikoilleen ja tytöstä kasvaa nainen. Vapauttavaa luettavaa!

Maijastina Kahlos

Arduumin lehtikatsaus jatkuu, tällä kertaa vuorossa Rostra. Rostraa tekee Helsingin yliopiston latinan ja kreikan opiskelijoiden ainejärjestö Symposion.
Uskomatonta mitä kaikkea 20 sivuun mahtuukaan. Uusimmassa Rostrassa 1 / 2009 on juttuja mm. muinaisten perhe-elämästä, ensimmäisestä ”ranskalaisesta keittokirjasta”, novelli rakkausloitsujen tuhoisista vaikutuksista ja vielä sarjakuva!
Hauskin (ja hyödyllisin) on ”Olympos maan päällä” eli katsaus antiikkiaiheisiin elokuviin. Katsauksessa esitellään ja arvostellaan viisi todellista kalkkunaa. Mukana on sellainenkin ilmestys kuin Herkules New Yorkissa vuodelta 1970, pääosassa komeilee itse Arnold Schwarzenegger. Muita esiteltyjä ”klassikkoja” ovat Minotaurus (2006), Taistelu Galliasta (2001), Gladiatress (2004) ja 300 (2007). Elokuvakatsaus sisältää spoilauksia, mutta juonikäänteiden paljastus ei yleensä vähennä antiikkiaiheisten spektaakkeleiden nautintoa 🙂
Rostran uusin numero ja muita aikaisempia numeroita on luettavissa täällä!
Maijastina Kahlos

Eilisessä Hesarissa Antti Nylén esitteli uusinta Kansakunnan henkistä tilaa (eli Tarkemmin ajatellen, toim. Ilkka Niiniluoto ja Juha Sihvola, Gaudeamus). Nylén viittaa Sihvolan artikkeliin uskonnonvapaudesta. Hän toteaa, että uskonnottomien ihmisten vaatima laïcité-aate (suom. tunnustuksettomuus) on ongelmallitsa. Sitten Nylén kirjoittaa:

”Yhteiskunnan täydellinen ’rauhoittaminen uskonnolta’ vaatisi myös gregoriaanisen kalenterin ja kristillisen viikkojärjestyksen hylkäämistä.”

Jaaha. Gregoriaaninen kalenteri on lähinnä korjailtu versio juliaanisesta kalenterista. Juliaaninen kalenteri syntyi suuressa roomalaisen kalenterin uudistuksessa, jonka pani toimeen Gaius Julius Caesar vuonna 46 eaa eli ennen Kristusta.
Kristillisellä viikkojärjestyksellä Nylén taitaa tarkoittaa seitsemän vuorokauden jaksoa, joka vähitelleen yleistyi Roomassa keisariaikana. Kyseessä oli astrologiassa käytetty jakso, jossa päivät oli nimetty taivaankappaleiden (Auringon, Kuun ja planeettojen mukaan) eli roomalaisten jumalien mukaan. Juutalaiset olivat omaksuneet seitsemän päivän rytmin, mutta sen juuret olivat muinaisessa Babyloniassa ja Sumerissa, joissa myös päivät nimettiin taivaankappaleiden eli jumalien mukaan.  
On siis ongelmallista puhua leimallisesti kristillisestä viikkojärjestyksestä tai kalenterista, sen verran monikerroksisia kulttuurisia rakenteita ne ovat. Kristinuskon lisukkeet ovat vain osa kulttuuria.

 
Eilen vietettiin kansainvälistä äidinkielen päivää. Kun eilispäivä tuhraantui paluumatkalta Andalusiasta, blogaus tulee vasta tänään. (Kyseessä oli lomamatka – ei siis yhtään vierailua antiikin raunioille!)
The Independent kertoo, että Unescon Atlas of the World’s Languages in Danger of Disappearing julistaa Cornwallissa puhutun kornin kielen kuolleeksi. Kornia (engl. Cornish) ei puhu enää kuin 300 ihmistä. Sama kohtalo uhkaa mm. gaelin kieltä.
The Independentin pääkirjoitussivulla ei jäädä kuitenkaan suremaan kornin kohtaloa. Siinä pikemminkin ihmetellään, että kornia puhutaan edelleen, vaikka sen kuolemisesta on huolehdittu 1700-luvulta lähtien. Kirjoituksessa todetaan, että kornin puhujat ovat tiedostamattaan nyt liittyneet klassisten kielten tuntijoitten porukkaan, jossa nämä ehdottomasti haluavat jaaritella keskenään ”kuolleella” kielellä. Aiheesta on virinnyt lehden sivulla jo keskustelua (jossa mm. muistutetaan, että latinan puhujia on monin verroin enemmän kuin kornin puhujia, ja että korni on oikeastaan elvytetty kieli).

 
Rooman valtakunnan itäistä puoliskoa koettelivat 400-luvulla kristittyjen väliset kiistat. Vuorollaan niskan päällä olevat ryhmät kurmuuttivat alakynteen joutuneita suuntauksia. 
Suurin kiista käytiin Kristuksen olemuksesta Kyrillos Aleksandrialaisen ja Nestorioksen välillä. Lopulta Nestorios, joka oli Konstantinopolin patriarkkana, joutui altavastaajaksi, julistettiin kerettiläiseksi ja tuomittiin maanpakoon.
Kyrillos Aleksandrialainen osasi hyödyntää kiistassa Nestoriosta vastaan kaikkia mahdollisia keinoja, kaikilla mahdollisilla rintamilla. Taitavan retoriikan ja monenmoisen painostuksen lisäksi Kyrillos muisti keisarillisen hovin vírkamiehiä lahjoilla.
Efeson kirkolliskokouksen pöytäkirjoista selviää, että Kyrillos lähetti hovieunukki Khryserokselle kultaa, mattoja, seinävaatteita, pöytiä, pöytäliinoja, erilaisia istuimia sekä norsunluusta ja puusta tehtyjä tuoleja.

Kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan Luokka (Entre les murs, 2008). Se perustuu François Bégaudeaun kirjaan. Bégaudeau itse esittää elokuvan opettajaa. Elokuvan pohjana on ollut tositapahtumiin perustuva käsikirjoitus, mutta koululaisia esittävien nuorten repliikit on osittain improvisoitu. Yläasteikäisten nuorten kuvaus on hätkähdyttävän todentuntuinen, on kuin katsoisi dokumenttia.
Opettajaa voisi arvostella monesta asiasta. Toisaalta hän oli innostava opettaja, joka onnistui saamaan oppilaistaan – niistä levottomimmistakin – paljon hyvää esiin. Toisaalta hän oli liikaa kaveria oppilaiden kanssa. Toisaalta hän teki joistakin mitättömistä asioista arvovaltakysymyksiä. Missä oli opettajan johdonmukaisuus? Missä hänen auktoriteettinsa?
Hyvähän se on kritisoida, kun ei ole ollut päivääkään kouluopettajana. On siinä aikamoinen tekeminen: pistää itsensä likoon, selvitä monenmoisissa tilanteissa, pitää järjestys, huomata kaikki oppilaat tasapuolisesti, ja kaiketi jossain vaiheessa jotain opettaakin …
Spoilauksena vielä, että elokuvan lopussa päästään Platoniin.
Maijastina Kahlos

Palaan virantäyttöihin silläkin uhalla, että tämä menee vänkäämiseksi.
Mitä on tapahtunut sen jälkeen kun edellisen kerran blogasin yleisen historian virantäytöstä? Monet hakijat esittivät valituksia asiantuntijalistaan. Turun yliopiston humanistinen tiedekunta laajensi virantäyttötoimikuntaa. Virantäyttötoimikunta teki asiantuntijoista uuden ehdotuksen, joissa asiantuntijoita osin vaihdettiin ja lisättiin. Kouri jätettiin pois. Mutta se turismin historiaan erikoistunut ulkomainen asiantuntija roikkuu edelleen mukana ehdotuksessa.
Mitä tästä on ajateltava? Virantäyttötoimikunnan mielestä ei ole mitenkään ongelmallista, että asiantuntijana on tutkija, joka on ”sattumalta” erikoistunut turismin historiaan, kuten on ”sattumalta” yksi hakijoistakin. (Hakija ”sattumalta” hoitaa viransijaisena haettavaa virkaa ja yksi virantäyttötoimikunnan jäsenistä ”sattumalta” on myös erikoistunut turismin historiaan). Jos tämä ei ole ongelmallista, niin hankittakoon meille muille yhdelletoista hakijalle myös asiantuntijat, jotka ovat erikoistuneet samoihin aloihin kuin me. Vai onko yksi hakija tasa-arvoisempi kuin muut?
Miksi tämä on niin tärkeä asia? Tällaisissa viranhauissa testataan yliopiston uskottavuus. Millaisten asioiden annetaan vaikuttaa valintaan?
Mitä läpinäkyvämpiä prosessit ovat, sitä paremmin toivottavasti karsiutuu suhteilla pelaaminen. Siitä ainakin haaveilen. Siksi pidän tätä asiaa esillä.
Maijastina Kahlos

Roomalaisista keisareista tuli kuolemansa jälkeen jumalia. Useimmista heistä, sillä kaikkia ei kuitenkaan kelpuutettu jumalien joukkoon. Jumalaksi julistetun keisarin kunniaksi perustettiin oma kultti ja sitä hoitamaan papisto. Jumalallisille keisareille rakennettiin temppeleita ja pystytettiin alttareita. Keisareiden muistoksi lyötettiin rahoja.
Mutta jo eläessään keisaria kunnioitettiin palvomalla hänen geniustaan (eli suojelushenkeä).
Mutta mitä kaikkea olisikaan roomalainen keisari keksinytkään tämän päivän koneistolla! Nobel-palkitulle Antisaarelle vyörytetyt kunnianosoitukset osoittavat, mitkä mahdollisuudet henkilökulttiin olisi nykyisillä välineillä. Rahojen ja mitaleiden lisäksi olisi tietysti painettu postimerkkejä. Sitten nimettäisiin muutama koulu, puisto ja katu keisarin kunniaksi. Yliopistot nimeäisivät muutaman tutkimusinstituutin keisarin mukaan. Eri yhdistykset muistaisivat häntä kunnianimin.
Maijastina Kahlos

Hain Turun yliopiston yleisen historian professorin virkaa. Tähän mennessä tapahtunutta:
Virantäyttötoimikunta ehdotti asiantuntijat lausumaan hakijoista ja heidän pätevyydestään.
Yhdeksi asiantuntijaksi ehdotettiin professori Erkki Kouria, jonka eläkkeelle jäämistä minä tässä blogissani viime keväänä juhlin. Virantäyttötoimikunnan ehdotuksessa kerrotaan Kourista mm. että ”Kourin erikoisaloja ovat saksalainen protestantismi, 1500 – 1600 –luvun Englanti, historiankirjoitus ja myös antiikin historia.” Antiikin historia. Hyvä vitsi. Antiikin historia, josta Kouri julisti aikoinaan, ettei se kuulu Helsingin yliopiston historian laitokselle.
Yksi ehdotetuista asiantuntijoista on erikoistunut matkailun historiaan. Yksi hakijoista on matkailun historiaan erikoistunut tutkija. Virantäyttötoimikunnassa on matkailun historiaan erikoistunut tutkija. Virantäyttötoimikunnan kaksi jäsentä työskentelee samalla laitoksella kuin mainittu hakija, joka hoitaa haettavaa virkaa määräaikaisena. Aika yllättävää.
Mutta yhteys on varmasti pelkkää sattumaa! Virantäyttötoimikunta on varmasti toiminut hyvässä uskossa. Mitään taka-ajatuksia ei varmasti ole ollut.
Herää kysymys, että jos/kun Turun yliopiston yleinen historia haluaa töihinsä sen yhden tietyn hakijan, miksi se ei avoimesti kutsu tätä ihmistä suoraan virkaan. Miksi järjestää kallis ja pitkä prosessi, jossa haaskataan muiden hakijoiden ja yliopiston hallinnon aikaa?
Ei tarvitse heittäytyä kyyniseksi! Kaikki hakijat aivan varmasti saavat tasapuolisen kohtelun, niin ettei yhtä hakijaa kohdella tasapuolisemmin kuin muita.
Hakijat ovat saaneet ilmoittaa kantansa ehdotettuihin asiantuntijoihin. Onkohan sillä mitään merkitystä?
Tietenkin on! Tiedekuntaneuvosto, joka tekee päätöksen, varmasti huolehtii prosessin oikeellisuudesta, tasapuolisuudesta ja läpinäkyvyydestä. Turun yliopiston perusarvoja ovat eettisyys, kriittisyys, luovuus ja yhteisöllisyys. Kuten yliopisto itse julistaa: ”Yliopiston kaikkea toimintaa leimaa eettisyys: pyrkimys hyviin ja oikeisiin ratkaisuihin. Sekä tutkimustyössä että muussa toiminnassa yliopiston henkilöstö ja opiskelijat noudattavat korkean ammattietiikan ja hyvän tieteellisen käytännön periaatteita.”
Ei ole siis mitään syytä huoleen.
Maijastina Kahlos