Kategoria: Blogi

CALL FOR PAPERS
Fall and Rise of the Roman World c. 200–700 CE
XIX Finnish Symposium on Late Antiquity
Tvärminne, Finland, 15-16 October, 2010
The XIX Finnish Symposium on Late Antiquity will be organized on October 15-16, 2010. The aim of the symposium is to bring together students and scholars with an interest in Late Antiquity from a variety of universities and disciplines. This year, we explore the aspects of depression, recovery and renaissance related to the every-day life, but suggestions for papers dealing with other topics will also be considered. Our main aim is to stimulate interdisciplinary dialogue between philology, archaeology, history, theology and other disciplines that deal with Late Antiquity. Geographically, the focus of the symposium is on the Mediterranean world.
This year’s symposium features three specially invited speakers:

Kate Cooper (Manchester): The transformation of the Roman Household at the end of antiquity
Chris Wickham (Oxford): Rural realities: Spain and Sicily around 600
Leslie Brubaker (Birmingham): Embedding sacred images in everyday life: representation and transformation of culture in Byzantium

There is space for a maximum of eight more papers. If you wish to deliver a paper, please send a short abstract  (of less than 300 words) by June 15th, to Dr. Ville Vuolanto (ville.vuolanto@uta.fi). Applicants will be informed by July whether they have been accepted. We have reserved 30 minutes for each presentation, including discussion following the paper. Therefore, we recommend limiting the papers to 15 minutes. For each paper, we aim at finding a commentator for a first response of about 5 minutes.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland. Its organizers are the Department of World Cultures of the University of Helsinki together with an interdisciplinary organizing committee (see below). The seminar fee of 50 euros will cover transportation from Helsinki to Tvärminne and back, as well as accommodation, meals, coffee and sauna at Tvärminne. However, we are not able to cover the costs for traveling to Helsinki first, or accommodation there. Especially for the PhD students it is possible to apply for a reduced conference fee of 25 €. Registration for the conference will start August 30th.
The Finnish Symposium on Late Antiquity is organized annually since 1992. It started as a Finnish-language seminar for postgraduate students. However, over the years, more and more papers were presented by established scholars. Moreover, in many years, a few well-known scholars were invited from abroad, and the language of the symposium was changed to English, thus making it more and more international. This year, for the second time, we do not only have a few specially invited guests from abroad, but we invite suggestions for papers from anyone who is interested. In keeping with the symposium’s traditions, we encourage not only senior, but also junior scholars and postgraduate students to participate.
(Please, feel free to forward this message to any relevant forum.)
The organizing committee,
Maijastina Kahlos, PhD, Classical philology, University of Helsinki
Ville Vuolanto, PhD, History, University of Tampere
Päivi Vähäkangas, MA, Biblical Studies, University of Helsinki.

Vielä kerran Hieronymusta! Pidän esitelmän ”Herjanheiton historiaa antiikissa – Hieronymus ja polemiikki” Klassillis-filologisen yhdistyksen tilaisuudessa tiistaina 30.3.2010 kello 18 (Helsingin yliopiston päärakennus sali 15).

Seuraa tunnustuksia. Olen useita kertoja yrittänyt saada luettua loppuun Marcus Aureliuksen itsetutkiskelut, ja jossain vaiheessa aina tyssää. Nyt olen kyllä jo edennyt viidenteen kirjaan saakka.
Syy ei ole ainakaan suomennoksessa, joka on erinomaisen sujuva ja varustettu asiantuntevin selityksin (Marcus Aurelius, Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä, suom. Marke Ahonen, Basam Books 2004).
Syy on varmaan arvoisan keisarin raskasmietteisyydessä, ylevyydessä ja kaiken turhuudessa. Kaiken turhuus on toden totta, mutta sitä ei sulata kovin monta sivua kerrallaan. Tässä esimerkki (4.48):

”Lyhyesti: näe aina, miten hetkellisiä ja vähäpätöisiä ovat ihmisten asiat; eilen pisara limaa, huomenna muumio tai tuhkaa. Elä siis tämä silmänräpäys ajasta luonnon mukaisesti ja luovu siitä suopein mielin, niin kuin oliivi kypsyttyään putoaa ylistäen kantajaansa ja kiitollisena sen kasvattaneelle puulle.” (s. 83, suom. Marke Ahonen).

Toimittaja valitsi erinomaisen kuvituksen Hesarin juttuuni Goldsworthyn, Heikkisen ja Litzenin kirjoista.
Thomas Couturen maalaus Rooman rappio kuvaa hyvin 1800-luvun käsityksiä Rooman viimeisistä vuosisadoista. Couture on maalannut roomalaisen ylimystön orgioissaan elostelemaan.
Samantapaisia kuvauksia rappeutuvasta Roomasta on 1800-luvulta lisää. Yksi suosikkini on Lawrence Alma-Tadema, viktoriaanisen ajan taidemaalari, joka kuvasi useissa teoksissaan ylellisyyttä, pysähtynyttä tunnelmaa ja dekadenssia.
Jokainen aikakausi näyttää projisoivan omia huolenaiheitaan Rooman viimeisiin vuosisatoihin. Niistä löytyi polttoainetta 1800-luvun kulttuurikeskusteluun. Ja myöhäisantiikista riittää ruutia myös nykykeskusteluun, kuten Saksassa velloneet kiistat Guido Westerwellen kommenteista osoittavat. Tästä blogasinkin vähän aikaa sitten.

Lihansyöntiä käsittelevät antiikin tekstit ovat taas ajankohtaisia. Plutarkhoksen essee Lihansyönnistä (Peri sarkofagias) on saatavissa suomeksi (ja ruotsiksi) Tua Korhosen, Antti J. Niemen ja Pia Åbergin (Summa 2004) käännöksenä.
Plutarkhos (2) kyseenalaistaa eläinten syömisen ja perustelee sitä monin erilaisin argumentein. Hän mm. ihmettelee, miksi hänen aikansa ihmiset syövät lihaa, kun ravintoa on muutenkin riittävästi.
Plutarkhos (5) myös kuvaa, miten lihan makua peitetään ja muutellaan eri tavoin kypsennyksellä ja yrteillä. Lihaa varten sekoitetaan ”öljyä, viiniä, hunajaa, kastiketta, viinietikkaa ja Syyrian ja Arabian mausteita – ikään kuin palsamoisimme ruumista”.

Olen lukemassa jännittävää artikkelikokoelmaa kreikkalais-roomalaisen antiikin uhraamisrituaaleista, La cuisine et l’autel. Les sacrifices en questions dans les sociétes de la Méditerranée ancienne (2005).
Antiikin maailmassa lihan syömisen ja uhraamisen välillä oli oleellinen yhteys. Huomattava osa lihasta tuli uhraamisrituaaleista. Yleensäkin tavalliset ihmiset söivät lihaa varsin harvoin, ja se oli eräänlainen ylellisyystuote. (Itse asiassa lihansyöntiä pursuava ruokakulttuuri on hyvin nuori tulokas).
Artikkelikokoelmassa pohditaan monia antiikin uhraamisrituaaleihin liittyviä kysymyksiä, mm. antiikissa esiintyvää ajatusta siitä että uhrieläimen piti tulla alttarille vastustelematta, ikään kuin vapaaehtoisena. On esitetty teorioita antiikin kreikkalaisten tuntemasta syyllisyydestä ja huonosta omastatunnosta, jota tunnettiin uhrieläimien lahtaamisen takia.

Myöhäisantiikki on taas osoittanut voimansa! Saksassa käytävä debatti sosiaaliturvasta osoittaa, miten myöhäisantiikkia voi hyödyntää vaikka mihin.
Saksan ulkoministeri ja varakansleri Guido Westerwelle on suominut hyvinvointivaltiota ”myöhäisroomalaiseksi rappioksi” (spätrömische Dekandenz). Tästä on tietysti seurannut kiivaita ja monipolvisia keskusteluja, jossa herjat ja argumentit lentelevät puolin ja toisin.
Ah, myöhäisantiikin tutkijasta on aina viehkoa, kun Rooman viimeisistä vuosisadoista riittää ruutia ja tunnetta nykyajan kiistoihin.

Likka on pitkään kärttänyt ennätysten kirjaa. Mutta ei sitten ilahtunutkaan, kun toin viime alennusmyynneistä yhden sellaisen!
Kirja on Antiikin ennätyksiä, jonka ovat kirjoittaneet Allan ja Cecilia Klynne (suomentanut Liisa Paakkanen, Wsoy 2003). He ovat keränneet sieltä täältä antiikin kirjallisuudesta (mm. Aulus Gelliukselta, Plinius vanhemmalta, Strabonilta ja Pausaniaalta) mainintoja: mm. maailman suurimmasta metsästä, kielitaitoisimmista linnuista, surullisimmasta kotkasta, myrkyllisimmistä nuolista ja kalleimmasta kankaasta.
Aineistoa on ollut runsaasti saatavilla, sillä monet kreikkalaiset ja roomalaiset ”tietokirjailijat” listasivat mielellään kaiken maailman kummallisuuksia ja ennätyksiä. Usko tai älä!

Olen lueskellut Friedrich Schillerin tutkielmaa Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta (Tutkijaliitto 2008, suomentanut Henriikka Tavi). Alkuteos Über naive und sentimentalische Dichtung ilmestyi kolmena eri kirjoituksena vuosina 1795-1796.
Schiller jakaa runouden (ja runoilijat) naiiviin ja sentimentaaliseen sen mukaan, miten maailmaa hahmotetaan. Naiivi on luontoa, kun taas sentimentaalinen on luonnosta irtaantunut. Schillerille erityisesti antiikin kreikkalainen kirjallisuus (tai siis osa siitä, Homeros etunenässä) oli naiivia ja tuota luontoa.
Schillerin tutkielmalla on ollut suuri vaikutus länsimaiseen kirjallisuuskäsitykseen. Meillä on paljon yhteistä Schillerin kanssa, vaikka täytyy myöntää, että tunnen tiettyä vierautta kun luen kauniista sieluista, luonnosta tai neroista lausumassa ”jumalten sanoja lapsen suusta” (s. 30) tai esimerkiksi:

”Nerous on kaino, koska luonto on aina kaino; mutta nero ei ole säädyllinen, koska ainoastaan turmeltuneisuus on säädyllistä. Nerous on ymmärtäväistä, sillä luonto ei voi koskaan olla ymmärtäväisyyden vastakohta; mutta nero ei ole viekas, sillä ainoastaan taide voi olla viekasta. Nero on uskollinen luonteelleen ja taipumuksilleen, mutta ei niinkään sen takia, että hänellä on periaatteita, vaan koska luonto kaikessa horjahtelussaan yhä uudestaan palaa edelliseen tilaansa, palauttaa aina uudelleen vanhan tarpeen. Nero on vaatimaton, jopa kömpelö, koska nerous pysyy aina itselleen salaisuutena, mutta nero ei ole pelokas, koska hän ei tunne kulkemansa tien vaaroja.” (s. 29, suom. H. Tavi).

Viime aikoina ei ole ollut töistä puutetta. Hieronymuksen kanssa puuhailuni on ehtinyt eksyä myös viime aikojen blogeihin.
Hieronymuksen lisäksi pitää ehtiä tutustua isoon pinoon oheismateriaalia. Matskut liittyvät ensi viikolla järjestettävään työpajaan Religious Identity, Conversion, and Ethnic Identity in Late Antiquity. Eli siis ensi viikolla Manchesteriin, tai oikeastaan sen lähistöllä olevaan Hawardeniin ja siellä St. Deiniol’s Libraryyn.
Työpaja liittyy Kate Cooperin johtamaan tutkimusprojektiin Constantine’s Dream: Belonging, Deviance, and the Problem of Violence in Early Christianity.
Maijastina Kahlos