Tekijä: maijastina

Olen Marja-Leena Hännisen ja Ulla Lehtosen kanssa keskustelemassa monikulttuurisesta Rooman valtakunnasta perjantaina Tiedetorilla Takauma-lavalla Kirjamessuilla. Haastattelemassa Anneli Luhtala.
Olen Marja-Leena Hännisen ja Liisa Suvikummun kanssa keskustelemassa kylpylöistä niin antiikissa kuin myöhempinäkin aikoina lauantaina Suomen Rooman instituutin tilaisuudessa Eino Leino -lavalla Kirjamessuilla. Haastattelemassa Eeva-Maria Viitanen.
 

Tänään alkaa Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa konferenssi ”Citizenship and Migration” (22-24.10). Puhujina mm. Jasbir Puar (Rutgers University) ja Rinaldo Walcott (University of Toronto). Suurin osa esitelmistä käsittelee nykyajan kansalaisuus- ja maahanmuuttokysymyksiä. Oma esitelmäni sukeltaa kaukaiseen menneisyyteen eli antiikin Roomaan. Abstraktissani lupailen laajaa kaarta Rooman kansalaisuuden kehityksestä. Saa nähdä, miten onnistun lunastamaan suuret tavoitteet.

How to become a Roman citizen and how to remain one? The frontiers of Romanness
According to one of the foundational myths of the ancient Romans, Romulus made the city of Rome an asylum for refugees and welcomed all sorts of newcomers inside its walls. In the 2nd century CE, as the Romans had already held the entire Mediterranean area in their iron embrace for centuries, a Greek orator Aelius Aristides celebrated the Roman power with a similar ethos: “Rome has never rejected anyone; on the contrary, this city receives men from all countries just as the soil of the earth welcomes all men”. This ethos of asylum is even more remarkable when it is compared with the foundational myths of many Greek poleis, for instance, the myth of autochthonous origin of Athenians.
Despite the ethos of asylum and eloquent orators who cherished the idea of cosmopolitan citizenship, not all the inhabitants of the Roman Empire had the status of citizen. Who was regarded as a Roman citizen? What were the criteria for becoming Roman citizen? How did these criteria change in the course of centuries? During the expansion of the Empire in the republican period, to gain citizenship as a mark of membership of the Roman community meant abandoning one’s former lifestyle and embracing a new one. As the Roman power in the Mediterranean was consolidated during the early imperial period (1st-2nd centuries CE), the strong conception of citizenship based on cultural criteria could not hold. The Roman power had to gain backing from the elite key groups in the conquered areas. Cultural criteria (such as the Latin language) became less emphasised, and the citizenship became to be more built around the display of loyalty to the ruling power.
I will discuss the criteria of becoming Roman citizen and maintaining the privileges connected to the citizenship during the later Roman Empire (200-400 CE). I will focus on, first, the return of the cultural criteria, and second, the impact of immigration in Late Antiquity. 1) I will argue that defining Romanness in religious terms became more and more emphasized from the early 3rd century CE onwards. Being Roman was connected with the correct performance of religion. Defining a good and loyal Roman in terms of religion continued in the course of the Christianization of the Empire. 2) In regard to the Gothic immigration into the Empire in the 4th and 5th centuries, I will discuss the mechanisms of inclusion and exclusion and offer a postcolonial reading of Roman ‘migration and accommodation policies’. We will have a closer look at one dramatic scene in which hundreds of Goths in their attempt to immigrate to the Empire were drowned in the border river Danube.

On hetkiä, jolloin haluaisi kahdentua ja kolmentua ja lähettää klooninsa seuraamaan kaikkea samaan aikaan tapahtuvaa. Syksy on ollut ja on edelleen täynnä mielenkiintoisia rientoja.
Huomenna alkaa Tampereen yliopistossa kansainvälinen konferenssi ”Women, Power and Agency in Antiquity” (22.-24.10). Puhujina mm. Mary Harlow ja Louise Bruit Zaidman. Koko mittava ohjelma täällä.
Torstaina 24.10 väittelee Sibelius-Akatemiassa Kaija Ravolainen kanttorien varhaishistoriasta antiikissa (”The Singer in the Ecclesiastical Hierarchy. The Early History of the Order”). Paljon onnea tulevaan koitokseen!
Viime lauantaina 18.10 puolusti Maija Ojala Tampereen yliopistossa väitöskirjaansa Protection, Continuity and Gender: Craft trade culture in the Baltic Sea Region (14th-16th centuries (”Protektionismi, jatkuvuus ja sukupuoli: käsityöläisten yrittäjäkulttuuri Itämeren alueella (1300-1500-luvuilla”). Lämpimät onnittelut väittelijälle!

Marttyyrien palvonnasta tuli myöhäisantiikissa keskeinen osa kristinuskoa. Lucy Grig  osoittaa kirjassaan Making Martyrs in Late Antiquity (2004), kuinka 300- ja 400 -luvulla lukuisat marttyyrikultit muokkasivat kristinuskoa (tai monia erilaisia paikallisia kristinuskoja). Grig esittelee monin esimerkein, miten marttyyreja luotiin tai ’löydettiin’. Kuuluisin esimerkki on tietysti tapaus, jossa Milanon piispa Ambrosius löytää kirkkopoliittisesti sopivalla hetkellä kahden marttyyrin, Protasiuksen ja Gervasiuksen, jäänteet.
Grigin tarkoituksena ei ole tutkia marttyyreja ja heidän kulttejaan  ns. historiallisen todellisuuden näkökulmasta (eli oliko joku marttyyri historiallinen henkilö), vaan analysoida, mitä merkityksiä marttyyrien palvonnalla oli 300- ja 400 -lukujen kristityille ja miten ja millaisia kertomuksia marttyyreista rakenneltiin.
Lucy Grig on kutsuttuna puhujana myöhäisantiikin 23. symposiumissa Tvärminnessä ensi viikonloppuna.

Galla Placidia on myöhäisantiikin kiehtovimpia hahmoja, josta on kirjoitettu useita tutkimuksia ja jopa romaaneja. Hänestä kertoo myös Hagith Sivanin tutkimus Galla Placidia. The Last Roman Empress (2011).
Galla Placidia oli Rooman keisari Theodosius I:n tytär. Hänen veljensä Honorius ja Arcadius jakoivat Rooman valtakunnan hallinnon Theodosiuksen kuoltua vuonna 395.
Vuonna 410 Alarikin johtamat gootit valtasivat Rooman kaupungin ja hävityksen jälkeen veivät Galla Placidian panttivankina mukanaan. (Keisariveljet Honorius ja Arcadius oleilivat turvassa hoveissaan Ravennassa ja Konstantinopolissa). Alarikin kuoltua goottien johtoon nousi Athaulf, joka vahvistaakseen asemaansa otti vaimokseen Galla Placidian. Sitä, oliko Galla Placidia myötämielinen vai pakotettiinko hänet liittoon, eivät lähteet kerro. Roomalainen historioitsija Orosius kuitenkin kirjoittaa, että Gallan myötä Athaulf kuitenkin luopui halustaan tuhota roomalaiset ja päätti ryhtyä palauttamaan Rooman nimen kunniaa goottien voiman avulla. Orosius antaa ymmärtää, että Galla ikään kuin kesytti villin gootin.
Galla ja Athaulf saivat pojan, joka kuitenkin kuoli pian syntymänsä jälkeen. Heidän avioliittonsa ei kestänyt kauan, sillä pian Athaulf murhattiin goottien keskinäisissä kärhämissä. (Ja tässä yhteydessä nousee pakostikin mielikuva nuijilla toisiaan paukuttelevista gooteista, koska minäkin olen lapsena lukenut Asterixin ja gootit).
Galla Placidia palautettiin lunnaita vastaan Honoriuksen hoviin, ja pian tämä naitettiin hovin johtomiehelle sotapäällikkö Flavius Constantiukselle (v. 417). Tämän Constantiuksen asema oli nyt niin vahva, että Honorius korotti hänet kanssahallitsijakseen vuonna 421. Galla Placidia sai arvonimen Augusta. Constantius III kuitenkin kuoli muutaman kuukauden kuluttua keisariksi nousunsa jälkeen.
Honoriuksen kuoltua Constantiuksen ja Galla Placidian 6-vuotias poika Valentinianus nostettiin keisariksi vuonna 425 erinäisten valtataistelujen jälkeen. Gallan poika Valentinianus III oli keisarina vuoteen 455, ja Gallalla oli huomattava valta poikansa alaikäisyyden aikana.
Galla Placidian elämänvaiheita valottavat roomalaiset ja kreikkalaiset lähteet (varsinkin historiankirjoittajat) sieltä täältä. Usein roomalaisten mieskirjoittajien jälkiviisaat tuomiot keisarinnasta ovat nihkeitä. Cassiodorus (Variae 11.1.9) valittaa, että Galla Placidia heikensi armeijaa liian paljolla rauhalla. Cassiodoruksen huomio on mielenkiintoinen, sillä hän puhuu ajasta, jolloin useat roomalaiset sotilasjohtajat taistelivat vallasta lännessä ja gootit, frankit, vandaalit ja Attilan johtamat hunnitkin suhasivat ympäri valtakuntaa.
Paljon jää kuitenkin naisesta spekulaatioiden varaan. Sivan esittää Galla Placidiassa monia perusteltuja arvioita Gallan vaikutusvallasta ja toiminnasta. Samoin kirjassa taustoitetaan myöhäisantiikin aristokraattinaisten elämää.
Hagith Sivan on kutsuttuna puhujana Tvärminnessä järjestettävässä myöhäisantiikin 23. symposiumissa ensi viikonloppuna.

Edellisessä blogauksessani ’Hercules vai konjunktiivi?’ kirjoitin toiveikkaasta porttiteoriastani. Antiikista voi innostua yllättävien asioiden kautta kuten vaikka viihde-elokuvien kautta.
Omakohtaiset porttini antiikkiin ovat olleet paitsi Troijan sodasta kertovat tarinat myös italialainen tv-sarja l’Odissea (1968). Sitä esitettiin Suomen televisiossakin joskus 1970-luvun puolivälissä, ja ihmeellistä kyllä sain katsoa sitä. (Oli monia muita mielenkiintoisia ohjelmia, joita en saanut katsoa, vaikka kaikki muut saivat – tai siltä ainakin tuntui. Ja tämä tuntuu olevan ylisukupolvinen tunne).
Odysseuksen ja Penelopen esittäjät Bekim Fehmiu ja Irene Papas olivat karismaattisia, Penelopen silmämeikki upea, ja italian kieli oli niin kaunista ja sointuvaa. Kohtaukset olivat taianomaisia, jännittäviä ja mieleenpainuvia. Seikkailu Polyfemoksen luolassa oli niin hurja, että toistui tietysti painajaisunissa, varsinkin se kun Polyfemos valtavilla käsillään tavoittelee Odysseuksen miehiä, jotka pakenevat luolan nurkkiin. L’Odissea tuntuu kestävän uudelleenkatsomista lähes neljänkymmenen (sic!) vuoden tauon jälkeen. Kohtaukset ovat hidastempoisempia kuin nykyään.
Toinen lapsuuden antiikkikokemus oli Pier Paolo Pasolinin elokuva Edipo re (Kuningas Oidipus,1967). Sekin näytettiin Suomen televisiossa samoihin aikoihin kuin L’Odissea (tai ehkä aikaisemmin?). Elokuvan autiot rujot maisemat korostivat tarinan lohduttomuutta. Siitä jäi kaihertamaan Oidipuksen epäoikeudenmukainen osa: yrittäessään välttää kohtaloaan Oidipus vain varmisti sen toteutumisen.
 
 

Liisa Tuomela väittelee 10.9.2014 kello 12.15 Helsingin yliopiston
humanistisessa tiedekunnassa aiheesta
”Virtues of Man, Woman – or Human Being? –
An Intellectual Historical Study on the Views of the Later Stoics Seneca the
Younger, Musonius Rufus, Epictetus, Hierocles and Marcus Aurelius on the
Sameness of the Virtues of Man and Woman” (Naisten, miesten – vai ihmisten
hyveitä? Aatehistoriallinen tutkimus myöhäisstoalaisten Seneca nuoremman,
Musonius Rufuksen , Epiktetoksen, Hierokleen ja Marcus Aureliuksen
näkemyksistä naisten ja miesten hyveitten samuudesta ).
Vastaväittäjänä on dosentti Marja-Leena Hänninen, Tampereen yliopisto, ja
kustoksena on professori Olli Salomies.
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorium XII, Unioninkatu 34.

The XXIII Finnish Symposium on Late Antiquity takes place on 17–18 October 2014. The theme of the symposium is “Conflict in Late Antiquity”.
Our keynote speakers are Hagith Sivan (Department of History, University of Kansas), Petri Luomanen (Biblical Studies, University of Helsinki), Lucy Grig (School of History, Classics and Archaeology, University of Edinburgh) and Antti Lampinen (Classics, University of Turku). Conflict will be approached from a wide perspective, including different types and levels of conflict and attempts at solving them. Points of view vary from political and military to cultural and religious conflicts between and within traditions.  Please refer to the programme attached.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location in Tvärminne on the southern coast of Finland (http://luoto.tvarminne.helsinki.fi/english). The symposium is organised by an interdisciplinary organizing committee (see below) and funded by the Academy of Finland‘s Centre of Excellence “Reason and Religious Recognition”, Faculty of Theology, University of Helsinki, and Department of World Cultures, University of Helsinki.
The seminar is free. We will offer transportation from Helsinki to Tvärminne and
back, as well as accommodation in a shared room (2 persons) and meals in Tvärminne,
but we are not able to cover the costs for travelling to or from Helsinki, or accommodation in Helsinki.
Registration for the conference will start on September 1, 2014. In order to register as a
participant for the seminar, please send an email to Ulla Tervahauta, ulla.tervahauta(at)helsinki.fi. Upon applying for participation, you are kindly asked to provide your contact
information as well as to inform us about special diets etc. Please also mention if you do NOT need the coach transportation from Helsinki.
Welcome!
The organizing committee

Maijastina Kahlos, PhD, Classics / “Reason and Religious Recognition”, University of
Helsinki, maijastina.kahlos(at)helsinki.fi
Ulla Tervahauta PhD, Biblical Studies, University of Helsinki, ulla.tervahauta(at)helsinki.fi
Ville Vuolanto, PhD, History, University of Tampere / University of Oslo, ville.vuolanto(at)uta.fi

PROGRAMME
Conflict in Late Antiquity
XXIII Finnish Symposium on Late Antiquity, Tvärminne, 17-18 October 2014
FRIDAY  17 OCTOBER
9.00 Departure by coach from Helsinki
c. 11 Arrival and accommodation
11.30 Opening of the Symposium
11.45 Lunch
12.30 Friday session I: Pilgrimage, asceticism and social conflict
Hagith Sivan: Jerusalem: A Landscape of Conflict in Late Antiquity
Walter Roberts: Soldiers of Christ from the Byzantine Perspective: Monks, Emperors and Conflict in the Late Antique Byzantine Empire
Kristina Sessa: Conflict, Narrative and the Formation of Monastic Communities in Sixth-Century Italy
14.15 Coffee
14.35 Friday session II:  Identity and religious conflict
Petri Luomanen: Conflict and Identity in Early Christian Heresiologies: The Case of Jewish Christians
Blossom Stefaniw: Straight Reading: Ideology, Exegesis and the Body in the Origenist Controversy
15.50 Short break
16.00 Friday session II continues
Susanne Moraw: Conflict and Gender: Why Images of Real Life Publicise Harmony and Images of Myth Do Not
Vilja Alanko: Thecla’s Choice? Sexual asceticism as embodied salvation?
17.00 Sauna/Men
18.30 Sauna/Women
20.00 Dinner
SATURDAY 18 OCTOBER
8.00-9.00 Breakfast
9.00 Saturday session I: Social conflict and intolerance in late Roman culture
Lucy Grig: Popular Culture and Social Conflict in Late Antiquity
Victoria Leonard: Texts, Travels, and Turncoats: Intolerance and Conformity in the Early Fifth Century
10.15 Short break
10.30 Saturday session II: Literary images and the creation of a conflict
Antti Lampinen: Creating a Religious Conflict: Gallic Elite and the Literary Image of a Persistently Pagan ’Vulgus’
Jaakkojuhani Peltonen: Emperor Julian as a User of Alexander the Great and Marcus Aurelius in the Competition for Power and Prestige
11.45 Lunch
12.30 Saturday session II: War and political conflict
Alvaro Sánchez-Ostiz: Theodorus and the Two Eagles of Jupiter: Claudianus’s Propagandistic Treatment of the Conflict between East and West
Jeroen Wijnendaele: Triumph and Tragedy. Stilicho’s War Against Radagaisus (405–406 CE)
14.00 Coffee and packing
14.30 Conclusion of the symposium
15.00 Departure
c. 17 Arrival in Helsinki
 

The last day at the conference of Latin and Greek (FIEC 2014) has begun. I have been listening dozens of presentations for five days. For me, Thursday was the climax. In the morning I heard a presentation on the poetry of Catullus, ”The Venus Variations: Genre and Intertextuality in Catullus’ carmina maiora” by Christopher Nappa (University of Minnesota). Actually the paper was more fascinating than the title ever promised: about family, love, death and other fundamental issues of life. In the afternoon, Sandra Scepanovic (University of Belgrade) gave a presentation on the human condition, divine intervention and the passage of time in Pindar’s poetry.
I felt that we are the children of Antiquity, that there exists the community of scholars from around the world. Despite the many different languages of the FIEC participants, we share the common languages in Greek and Latin. There, sweating in tiny hot classrooms, we were contemplating the poetry Catullus, Pindar and others together. We, the old, middle-aged and young scholars, were initiated in the mysteries of the human lot in antiquity.

”As for human expectations, they often rise up and then back down, as they cleave the waves of vain falsehoods. No human on earth has yet found a reliable token of what will happen from the gods. Our understanding of the future is blind.” (Pindar, Olympian ode 12.5-9, transl. Diane Arnson Svarlien, modified).