Yllä oleva kuva on S. Antónion kirkosta Lissabonista. Kristityt eri puolilta maailmaa ovat osoittaneet kiitollisuuttaan pyhimykselle lahjoittamalla jonkin tekstin, kuvan tai koristeen alttarille.
António Padovalainen (n. 1191–1231) oli syntyään lissabonilainen Fernando Martins de Bulhões, mutta hänestä tuli munkki ja hän otti nimekseen António. Nuori António keksi lähteä käännytystyön Marokkoon – portugalilaiset olivat kiinnostuneita levittämään valtaansa Pohjois-Afrikkaan. Käännytystyö ei kuitenkaan sujunut, António sairastui ja päätti palata Portugaliin, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen päätyikin Italiaan.
Lisänimen Padovalainen hän sai, koska hän toimi suuren osan elämästään Italiassa Padovassa, jossa hän myös kuoli. Pian kuolemansa jälkeen raportoitiin ihmeitä, ja jo vuonna 1232 paavi julisti hänet pyhimykseksi. Pyhästä Antóniosta tuli hyvin suosittu pyhimys, varsinkin Portugalissa ja myöhemmin Brasiliassa. Lissabonissa häntä kutsutaan Sant’Antoninhoksi, ’Pikku-António’, muoto, joka kertoo läheisyyden tunteesta; pyhimys on erityisesti kotien ja liiketoimien suojelija. Kesäkuussa Lissabonissa vietetään juhlia pyhimyksen kunniaksi; ajankohta on myös suosittu häiden viettämiseen – vähän kuin suomalaisten juhannus.
S. Antónion kirkon vieressä on pyhimykselle omistettu museo, yksi Lissabonin kaupunginmuseon pisteistä. Museon esittelyt ovat ihannoivia, yhtään kritiikin sanaa en kyllä selostuksista löytänyt. Pyhimykselle omistettu alttari, johon ihmiset ovat tuoneet lahjojaan on hyvin vaikuttava. Antiikintutkijana tietenkin vertaan pyhimykselle osoitettua kiitollisuutta antiikin roomalaisten tapaan osoittaa kiitollisuuttaan jumalille – he toivat hyvin samaan tapaan votiivilahjoja, kun olivat parantuneet jostakin sairaudesta, selvinneet hengissä synnytyksestä tai jollain muulla tavalla kokeneet jumalallista apua. Vaikka olen uskonnoton, tunnen pientä liikutusta katsoessani nykyihmisten votiivilahjoja.