Vintillä

Yleensä museossa ei saa koskea mihinkään. Non toccare. Pas toucher. Bitte nicht rühren. Mutta hihhei! Kansallismuseossa on nykyään Vintti, työpaja, jossa lapset ja aikuisetkin pääsevät hiplaamaan tavaroita ja kokeilemaan miten ne toimivat.
Kävimme Likan kanssa kokeilemassa, miten käytetään jauhinkiviä (raskasta) ja kirnutaan (jos tekisi pitempään olisi aika raskasta). Saimme rakentaa leikkitiilistä taloa ja hirsimökinkin olisi saanut tehdä, mutta se oli ehditty jo koota. Äänestyskopissa sai käydä äänestämässä tunnetuinta suomalaista. Tämän vastapainoksi sai istua keisarillisella valtaistuimella ja olla hetken maailmanvaltiaana.
Sai istua hevoskärryissä (hevonen tosin ei ollut oikea) ja maitolaiturilla sekä eläytyä vanhan ajan kouluun, jossa oli kahden istuttavat pulpetit. Likan mielestä parasta oli mekaaninen kirjoituskone, jolla pääsi naputtelemaan. Mustenauha ja tela ja ihmeellisiä säätöjä. Ryhdyin muistelemaan, että tällaisella minä lapsena kirjoitin juttujani ja vielä yliopistossa ensimmäiset esseeni. Olen siis muinainen.