No niin, olisi pitänyt arvata. En päässyt ajokokeesta läpi. Olen koko päivän yrittänyt nyt toipua pettymyksestä ja nöyryytyksestä, päivällä terapoin itseäni puolen kilon pussillisella suklaata. Lohtua saa kärsivän kanssasisaren Arja Tiaisen runoista.
Nyt vähän helpottaa. Ja eikun uusi yritys kahden viikon kuluttua. Periksi ei anneta.
Kuka olisi voinut uskoa, että ajokortin hankkiminen on tuskaisempaa kuin kirjan kirjoittaminen?
Menu
4 Comments
Minulla meni inssi vasta kolmannella kerralla läpi ja olin autokoulussa varmasti jotain puolivuotta. Autokoulumme ennätys taisi tosin olla seitsemännellä kerralla läpi…uutta yritystä vaan.
Kiitos lohdutuksesta, en aio lannistua. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitsisi kirjoittaa enää kovin monta osaa sarjaan Tää tojota ei lähe liikkeelle 🙂
Helsinkiläisiä syrjitään taas, mikä ei Kepulandiassa ole mikään yllätys . On ihan toista yrittää ajokoetta jossain takametsien maaseutukylissä, joissa ei ole edes liikennevaloja. Helsingissä on varmasti korkeammat hylkäämisprosentit kuin landella.
Juu, minäkin ajoin korttini intomielenä 18-vuotiaana tuolla jossain maalla. Liikennevaloja kävimme hämmästelemässä lähikaupungissa. Helsingissä en olisi saanut inssiä läpi ikipäivänä – tai korkeintaan vasta viidennellä yrityksellä.
Puhtia uuteen yritykseen!!!
Comments are closed for this article!