Viime aikoina olen ollut uppoutuneena kristillisen kirjoittajan Lactantiuksen (n. 260 – n. 325 j.a.a) teksteihin. Teoksessa Institutiones divinae (Jumalalliset opetukset) on mielenkiintoinen kohta, jossa Lactantius hyökkää vanhaa roomalaista uskontoa vastaan. Erityisesti hänellä on mielessään Ciceron (106 – 43 e.a.a) De natura deorum (Jumalien olemuksesta), jonka kanssa hän kiistelee uskonnosta.
Lactantiusta lukiessa tulee välillä mieleen, onko oikeastaan mikään muuttunut. Mutatis mutandis Lactantiuksen sanat sopivat myös nykyajan keskusteluihin uskonnollisista perinteistä. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut ja lukenut perustelun, jossa asiaintila oikeutetaan esi-isien perinteillä.
”Nämä ovat uskonnollisia tapoja, joiden suojelemista ja vaalimista roomalaiset jatkavat itsepintaisesti, koska ne on peritty esi-isiltä. He eivät pohdi sitä, millaisia nämä tavat ovat. Sen sijaan he uskovat niiden olevan tosia ja koeteltuja sen takia, että ne ovat siirtyneet heille entisaikojen ihmisiltä. Niin suuri on muinaisuuden arvovalta, että se saa heidät pitämään ikivanhojen perinteiden tutkimista rikoksena.” (Lactantius, Institutiones divinae 2.6.7)
”Jos uskot, miksi siis vaadit järkeä, joka voi saada aikaan sen, että et enää usko. Jos katsot, että on etsittävä järkeä, niin et usko: sillä etsit järkeä, jotta seuraisit sitä, kun olet sen löytänyt. Kas, järki opettaa sinulle, että jumalien uskonnolliset instituutiot eivät ole tosia. Mitä teet? Kumpaa seuraat mieluummin: esi-isiäsi vai järkeä? Kukaan muu ei edes neuvonut sinulle järkeä, vaan keksit ja toit sen esiin itse, kun perin pohjin tutkit kaikki uskonnolliset tavat.” (Lactantius, Institutiones divinae 2.6.9-10).
Lactantius ja muita antiikin kristillisiä kirjoittajia konferenssissa Jews, Christians and Pagans in Antiquity – Critique and Apologetic
4 Comments
Hei, kuulin juuri Collanderin Päiviltä mielenkiintoisesta tutkimusprojektistanne,
Meillä sattuu olemaan täällä Turun yliopiston Kulttuurihistorian oppiaineessa myös toiseuteen pureutuva Akatemian tutkimusprojekti ”Ruumiillinen erilaisuus esimodernissa Englannissa”, jota johtaa dos. Marjo Kaartinen.
Olisi kiva tutustua, ja ehkäpä jopa järjestää yhdessä joskus jotain 🙂
Mukavaa konferenssia muuten[itse tutkin englantilaisten mielikuvia juutalaisista 1500-luvulla]!
Niin ja terkkuja työhuonekaveri Anu Lahtiselta,
t, Eva Johanna
Hei, hauskaa kuulla projektistanne! Se kuulostaa jännittävältä, ja meillä on tutkimuksissamme paljon yhteistä. Päässä alkoi heti raksuttaa ajatuksia siitä, mitä voisi yhdessä järjestää 🙂 Palataan asiaan!
Moi,
tosiaan hyvän näköinen seminaari, miten meni? Itselläni iltalukemisena Augustinuksen tiiliskivi, ja kuten tiedät, logiikan avulla Augustinuskin siinä polyteismiä koettaa upottaa. Tulee vain koko ajan mieleen, että ikäänkuin asian vierestä kuitenkin kommentoisi, vai pääseeköhän hän kirjoissa 11-20 enemmän kiinni uskomuksiin kuten esi-isien henkiin ja vastaaviin, sen sijaan, että etsii moraalittomuuksia ja epäloogisuuksia jumalpantheonista ja myyteistä…?
Ville
Seminaari oli antoisa ja hyödyllinen ja oma esitelmäkin herätti vilkasta (myönteistä) keskustelua. Ehkä pistän esitelmän tänne, katsotaan … Lactantiuksessa ja Augustinuksessa on paljon yhteistä, tosin Augustinus (22 kirjaa) on vielä perusteellisempi kuin Lactantius (”vain” 7 kirjaa). Eivätkö nuo reetorit osaa sanoa sanottavaansa tiiviimmin? Sinänsä perinpohjaisuus tekee niistä hyvää iltalukemista 😉
Comments are closed for this article!