Oliko toukokuun 22. päivä vuonna 337 ratkaiseva hetki Euroopan historiassa? Rooman keisari Konstantinus kuoli 22. toukokuuta vuonna 337. Kristilliset jälkipolvet ovat antaneet hänelle lisänimen Suuri (Magnus), ennen kaikkea siksi että hän ensimmäisenä roomalaisena hallitsijana alkoi suosia kristinuskoa ja hänen jälkeensä lähes kaikki Rooman keisarit olivat kristittyjä. Konstantinus nousi valtaan osana tetrarkkien eli neljän keisarin valtajärjestelyä. Hän kuitenkin teki lopun tetrarkiasta kukistamalla vastustajansa ja nousemalla Rooman valtakunnan ainoaksi hallitsijaksi. Kristinuskon tukeminen oli osa Konstantinuksen valtapolitiikkaa. Kristinuskosta tuli keisarillinen uskonto. Siitä kääntyikö Konstantinus kristinuskoon ja oli hänen kääntymyksensä vilpitön (ja mitä tällä milloinkin tarkoitetaan) on ollut vuosisatojen ajan kiivaan kiistelyn aiheena. Ja varmasti kiistelyt jatkuvat.
Ennen kuolemaansa toukokuussa 337 Konstantinus ehti suunnitella sotaretkeä Persiaan (kuten niin monet Rooman keisarit ennen häntä ja hänen jälkeensä). Hän kuitenkin sairastui ja kuolinvuoteellaan otti kristillisen kasteen. Paljon on pohdittu sitä, miksi keisari ei aikaisemmin antaa kastaa itseään, vaan vasta kuolinvuoteella. Tässä ei ollut mitään outoa 300-luvulla. Monet kristillisten yhteisöjen piireissä liikkuneet saattoivat lykätä kastetta; taustalla oli ajatus, että kaste puhdisti synneistä eikä kasteen jälkeen ehtinyt tehdä pahemmin syntiä ennen kuolemaansa.
Mielenkiintoisempaa kuin kasteen lykkääminen oli se, että Konstantinus otti kasteensa Nikomedeian piispalta Eusebiokselta. Konstantinuksen kokoonkutsuma Nikean kirkolliskokous (v. 325) oli julistanut erään Areioksen esittämät opit kerettiläisiksi. Tämän jälkeen käytiin melkoista teologiaa kärhämää, jossa muutamat kiivailijat kuten Athanasios halusivat lokeroida kaikki eri mieltä olevat areiolaisiksi. Athanasios niputti Eusebios Nikomedeialaisen areiolaisten leiriin. Nikealaisille oli harmillinen takaisku, että Konstantinus kuolinvuoteella tukeutui Eusebiokseen – jopa niin kiusallista, että myöhemmin sepitettiin Konstantinuksen elämästä versioita, joissa keisari sai kasteen jo Roomassa olleessaan Rooman piispa Sylvesteriltä.
Vielä kiehtovampaa on se, että Konstantinuksen jälkeen Rooman senaatti julisti keisarin vanhaan tapaan jumalaksi (divus). Senaatti oli julistanut keisareita (joskaan ei kaikkia) jumaliksi Augustuksesta lähtien. Jumalaksi julistamisen kunniaksi lyötiin rahoja, jossa Konstantinus nousee nelivaljakossa taivaaseen. Kolikon yläosassa on käsi, joka ottaa hänet vastaan.
Keisareiden, heidän puolisoidensa ja lastensa taivaalle nousua nelivaljakolla, kotkan siivillä, tähden muodossa jne. kuvattiin rahoissa, reliefeissä, ylityspuheissa ja runoissa. Samanlaista kuvastoa otettiin käyttöön myöhemmin kuvaamaan Jeesuksen taivaaseennousua, jota muistetaan edelleen helatorstain muodossa. Kuinka moni mahtaa yhdistää helatorstaita taivaaseennousuun? Sittemmin taivaaseen ovat noussut muitakin merkittäviä ihmisiä kuten George Washington ja Napoleon.
Järkyttävintä oli Konstantinuksen kuoleman jälkeinen verilöyly. Konstantinus oli eläessään huolehtinut vallanperimyksestä siten, että hän oli nostanut kolme poikaansa ja kaksi veljenpoikaansa kruununperillisten asemiin (antaen kullekin caesarin arvon). Konstantinuksen pojat Konstantinus, Constantius ja Constans murhauttivat nuo veljenpojat ja lähes kaikki sukulaisensa, jotka saattaisivat tavoitella valtaa.