Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Hämmästyksekseni huomaan olevani joissakin trendeissä mukana. Suuren innostuksen vallassa ”luin” Elena Ferranten Napoli-tetralogian (Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ja Kadonneen lapsen tarina). ”Luin” siis lainausmerkeissä, koska oikeastaan kuuntelin kirjat äänikirjoina. Ehkä napolilaisten kohtaloiden lumoa lisäsi lukijan Erja Manton maaginen ääni.
Alun perin suunnittelin blogausta, jossa vertailisin Elena Ferranten Napoli-tetralogiaa ja Karl Ove Knausgårdin autofiktiota. Tästä ei ole tullut mitään, koska en ole päässyt Knausgårdin Taisteluni – Ensimmäistä kirjaa puoliväliä pidemmälle. Uuvuin päähenkilön murrosikäisen kamppailun ääreen (ja erityisesti pitkäksi venyneeseen kaljanhakureissuun uuden vuoden bileitä varten). Voi olla, että joskus vielä taistelen läpi Knausgårdin, mutta tältä erää saa riittää.
Elena Ferranten Napoli-kirjoissakin tuskitellaan ja junnataan. Päähenkilöiden, kertoja Lenùn ja hänen ystävänsä Lilan vaiheita seurataan perusteellisesti, ystävyydessä on ristiriitoja, välirikkoja ja uusia alkuja. Arkipäivää kuvataan välillä ahdistavan tarkkaan. Mutta tarina vetää puoleensa ja säilyy jännite. Lukija oppii tuntemaan valtavan määrän henkilöitä, Napolin kortteleiden lapsuudenystäviä ja näiden perheitä, joiden vaiheita seurataan yksityiskohtaisesti. Ensin henkilöt lempinimineen menevät lukijalta sekaisin, mutta sitten heihin jollakin tavalla kiintyy. Ajankuva on hurja, Lenùn ja Lilan mukana seurataan sodanjälkeisen Italian köyhyyttä, 1950-60-lukujen sosiaalista nousua, 1960-luvun lopun opiskelijamellakoita, 1970-luvun poliittista levottomuutta, jopa vuoden 1980 maanjäristystä Napolissa.
Miksi Ferrante veti minut heti mukaansa (ja Knausgård ei)? Ehkä tärkeimpiä syitä ovat ystävysten ja monien muiden henkilöiden erilaiset elämänkohtalot ja ihmissuhteiden jännitteet. Kaikki ei pyöri kertojan oman navan ympärillä. Minun on myös helpompi eläytyä nuoren tytön ponnisteluihin kohti sosiaalista nousua ja naisten ikuiseen kamppailuun opiskelu- ja työelämässä, jossa miehet päsmäröivät.