Kateuden voima

Kateus vie kalatkin vedestä, kuuluu vanha sanonta. Mutta kateudessaan ihmiset saattoivat myös syyttää toisiaan taikuudesta. Vanhoissa yhteisöissä eli uskomus, että sopivat taikakeinot osaava saattoi viedä naapurilta sadon tai karjalta maidon. Suomalaisessa perinteessä tunnetaan para, apuolento, jonka saattoi valmistaa taikakeinoin ja joka sitten kävi salaa lypsämässä naapurin lehmät tai vohkimassa naapurilta kananmunia. Taustalla oli vanhan maailman ajattelutapa vaurauden rajallisuudesta. Maasta sai satoa ja karjasta ruokaa aina vain tietyn saman määrän. Jos yksi onnistui saamaan paremman vuodentulon, sen täytyi olla muilta pois.

Samanlainen ajattelutapa näkyy myös antiikin lähteissä. Roomalaisten ikivanhassa lakikokoelmassa, ns. Kahdentoista taulun laissa (400-luvulta eaa.) kiellettiin loitsimasta pois toiselta satoa. Kyseinen kohta on säilynyt fragmentaarisena myöhempien kirjoittajien maininnoissa (erilaisissa muodoissa Qui fruges excantassit … neve alienam segetem pellexeris; Ne quis alienos fructus excantassit… mutta idea on sama: toisen satoa ei saa anastaa taikakeinoin).

Keisarikauden kirjoittaja, yleisnero Plinius Vanhempi kertoo opettavaisesta tapauksesta tasavallan ajalta, 100-luvulta eaa (Historia naturalis 18.41-43). Tarinan sankari on Furius Chresimus, jota syytettiin naapureiden sadon loitsimisesta itselle. Chresimus oli vapautettu orja, joka vapaaksi päästyään viljeli maata pienellä tilalla. Hän onnistui saamaan pienestä tilastaan runsaammat sadot kuin naapurinsa, suurtilojen omistajat. Nousi valtaisa kateus (invidia magna). Häntä vastaan nostettiin syyte taikakeinojen käytöstä, ilmeisesti juuri Kahdentoista taulun lain perusteella. Chresimus joutui vastaamaan julkisessa oikeudenkäynnissä Forumilla.

Chresimus saapui oikeudenkäyntiin mukanaan maatyökalunsa ja orjansa, jotka olivat vahvoja, hyvin voivia ja hyvin vaatetettuja (kuten Plinius korostaa, lähteenään tasavallan ajan historiankirjoittaja Calpurnius Piso). Siinä hän esitteli erinomaisia rautatyökaluja, tukevia kuokkia, raskaita auroja ja hyvin ruokittuja kyntöhärkiä. Hän lausui: ”Rooman kansalaiset, tässä ovat minun taikakeinoni (veneficia mea). Enkä voi teille edes esitellä tai tuoda Forumille näytille töissä valvomiani öitä enkä vuodattamaani hikeä.”

Chresimus vapautettiin syytteestä.