Seuraa tunnustuksia. Olen useita kertoja yrittänyt saada luettua loppuun Marcus Aureliuksen itsetutkiskelut, ja jossain vaiheessa aina tyssää. Nyt olen kyllä jo edennyt viidenteen kirjaan saakka.
Syy ei ole ainakaan suomennoksessa, joka on erinomaisen sujuva ja varustettu asiantuntevin selityksin (Marcus Aurelius, Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä, suom. Marke Ahonen, Basam Books 2004).
Syy on varmaan arvoisan keisarin raskasmietteisyydessä, ylevyydessä ja kaiken turhuudessa. Kaiken turhuus on toden totta, mutta sitä ei sulata kovin monta sivua kerrallaan. Tässä esimerkki (4.48):
”Lyhyesti: näe aina, miten hetkellisiä ja vähäpätöisiä ovat ihmisten asiat; eilen pisara limaa, huomenna muumio tai tuhkaa. Elä siis tämä silmänräpäys ajasta luonnon mukaisesti ja luovu siitä suopein mielin, niin kuin oliivi kypsyttyään putoaa ylistäen kantajaansa ja kiitollisena sen kasvattaneelle puulle.” (s. 83, suom. Marke Ahonen).