Kategoria: Blogi

Yksi syksyn urakoista on onnellisesti ohi. Myöhäisantiikin seminaari Tvärminnessä sujui mukavasti. Keskustelut olivat vilkkaita, kiitos aktiivisten osallistujien.
Olen edelleen ylikierroksilla aivomyrskyn jäljiltä. Ja kuten minun tapauksessani aina, sen verran hidas on sytytys (niin suomeksi kuin englanniksi), että sopivat kommentit ja vastaukset keskusteluihin tulevat vasta jälkijunassa. Olisi pitänyt sanoa niin ja näin, eikä noin. Mutta onneksi sitä varten on sitten kirjoittaminen.

Tämä viikko menee vierailulla Göttingenissä. Olen esittelemässä tutkimustani ja ryhmäämme yliopistolla.
Göttingenin yliopistossa on iso poikkitieteellinen tutkimuskeskus Edris – Bildung und Religion,jossa tutkitaan kasvatuksen ja koulutuksen kietoutumista uskontoon antiikissa ja keskiajalla.
Toivottavasti jää aikaa tutustua kaupunkiin!

Tiedossa on jälleen väitös antiikista. Eeva-Maria Viitanen väittelee aiheesta ”Locus Bonus – The Relationship of the Roman Villa to its Environment in the Vicinity of Rome” (Locus Bonus. Roomalaisen villan suhde ympäristöönsä Roomaa ympäröivällä maaseudulla).
Väitös on 2.10.2010 kello 10.15 Helsingin yliopistossa (Päärakennus, auditorio XV, Unioninkatu 33). Vastaväittäjänä on professori Nicola Terrenato (University of Michigan Ann Arbor).
Paljon onnea koitokseen!

Ensi viikolla järjestetään Helsingin yliopistossa keskiajan tutkimuksen konferenssi Seeing, Hearing, Reading and Believing. Authorities in the Middle Ages (20-23.9 Tieteiden talolla).
Keskiaika on tässä laajasti ymmärretty, koskapa osallistun konferenssiin pitämällä tiistaina esitelmän. Aiheena on menneisyyden käyttö auktoriteettina myöhäisantiikin kiistoissa: ”Sed antiquiora nostra sunt – The Authority of the Past in Late Antique Debates”.

Huomasin kirjassani Forbearance and Compulsion (London 2009) harmittavan sählän. Trenton piispasta Vigiliuksesta olikin sukeutunut Vigilantius, molemmat 300- ja 400 -luvun vaihteen vaikuttajia. Tällaiset virheet tietenkin tuottavat suurta häpeää.
Lohdullista on, että tällaista sattuu melkein kaikille. Luin erästä, aivan toisen alan julkaisua (joka jätettäköön tässä armollisesti nimeämättä). Siinä Beda Venerabilis (672-735), jonka nimi englannissa esiintyy muodossa Bede, oli päätynyt muotoon Bebe. Myötähäpeän vallassa seurasin, kuinka Bebe toistui systemaattisesti läpi koko artikkelin.

XIX Finnish Symposium on Late Antiquity
Tvärminne, 15-16 October, 2010

FRIDAY 15 OCTOBER
9.00 Departure by coach from Helsinki
11.00 Arrival and accommodation
11.30 Lunch
12.30 Opening of the Symposium
12.45 Friday session I: Family
– Kate Cooper (Liverpool): The Transformation of the Roman Household at the End of Antiquity
– Christian Laes (Bryssel/Antwerp): Disabled Children in the Ancient World. Disability History and Late Antiquity Narrative
– Mariachiara Giorda (Torino): Retelling the Family: Blood Ties in Ancient Monasticism (IV-VI centuries)
14.30 Coffee break
15.15 Friday session II: Living Conditions
– Chris Wickham (Oxford): Rural realities: Spain and Sicily around 600
– Kalle Korhonen (Helsinki) Did the Fifth-Century Bishops of Rome Have a Language Policy? The Case of Paschasinus, Bishop of Marsala
– Margherita Carucci (Helsinki) Domestic Life in the Vandal Carthage
– Zbigniew T. Fiema (Helsinki) Rome Beyond the Frontiers: the Excavations at Mada’in Salih (ancient Hegra) in the Saudi Arabian Hijaz
SATURDAY 16 OCTOBER
08.00 Breakfast
09.30 Saturday session I : Religious Life
– Leslie Brubaker (Birmingham): Embedding Sacred Images in Everyday Life: Representation and Transformation of Culture in Byzantium
– Risto Auvinen (Helsinki) The Jewish Revolt of Egypt in 115-117 and the Rise of Egyptian Christianity
– Rita Lizzi (Perugia): The origin and the development of defensor ecclesiae
11.30 Lunch
12.30 Saturday session II : Philosophy and Literature
– Christophe Erismann (Helsinki) New Ways of Doing Philosophy in Late Antiquity
– Katarina Petrovicova (Brno) Seven Arts – Seven Maidens. Popularization of the Cycle of Liberal Arts in De Nuptis Philologiae et Mercurii by Martinus Capella
– Closing words and feedback
14.00 Coffee
14.30 Departure
c. 16.30 Arrival in Helsinki

The XIX Finnish Symposium on Late Antiquity will be organized on October 15-16, 2010. The aim of the symposium is to bring together students and scholars with an interest in Late Antiquity from a variety of universities and disciplines. This year, we explore the aspects of depression, recovery and renaissance related to the every-day life and literate culture. Our main aim is to stimulate interdisciplinary dialogue between philology, archaeology, history, theology and other disciplines that deal with Late Antiquity.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland. Its organizers are the Centre of Excellence in Ancient Greek Written Sources together with an interdisciplinary organizing committee (Ville Vuolanto, Maijastina Kahlos, Päivi Vähäkangas). The seminar fee of 50 euros will cover transportation from Helsinki to Tvärminne and back, as well as accommodation, meals, coffee and sauna at Tvärminne. Especially for the PhD students it is possible to apply for a reduced conference fee of 25 €. The seminar fee is charged on the coach on the way to Tvärminne. For persons not needing transportation and not staying the night at Tvärminne, no fee is charged. Upon applying for participation, you are kindly asked to update your contact information and to inform us about food allergies and special diets etc. If you choose to act as a commentator (see below), let us know of this also.
The Finnish Symposium on Late Antiquity is organized annually since 1992. It started as a Finnish-language seminar for postgraduate students. However, over the years, more and more papers were presented by established scholars. This year, for the second time, we have not only invited speakers, but have had an international CFP. In keeping with the symposium’s traditions, we encourage not only senior, but also junior scholars and postgraduate students to participate. As usual, commentators for the presentations will be recruited amongst the registrated participants. There is room for c. 25 persons, and precedence in attending the seminar is given to those, who are willing to comment on the papers – to read one of the presentations before the seminar and prepare a couple of well-pondered questions for the speaker. No exhaustive expertise on the topic of the paper is demanded.

Tänään on kulunut 1600 vuotta Rooman valtauksesta. Elokuun 24. päivänä vuonna 410 Alarikin johtamat gootit hyökkäsivät Rooman kaupunkiin ja ryöstivät sitä kolmen päivän ajan.
Rooman hävitystä edelsi juonittelujen sarja. Lännen ja idän keisarilliset hovit Ravennassa ja Konstantinopolissa liittoutuivat vuorotellen Alarikin kanssa koettaen pelata tätä toisiaan vastaan. Alarik yritti useaan otteeseen neuvotella itselleen kultaa ja sotilaskomentajan paikkaa ja gooteilleen viljaa ja asuinalueita. Gootit piirittivät pariin otteeseen Roomaa, ja kaupungin väestö kärsi useaan kertaan nälänhätää. Kun neuvottelut olivat epäonnistuneet ties kuinka monennen kerran, Alarik lopulta valtasi Rooman.
Rooman hävitys oli suuri järkytys aikalaisille. Rooman kaupunki oli roomalaisten maailmanvallan symboli, ja sen luhistuminen merkitsi ihmisille roomalaisen maailman perikatoa. Kristitty kirjoittaja Hieronymus (kirje 127.12) valitti, että kaupunki, joka itse muinoin oli valloittanut koko maanpiirin, oli nyt valloitettu (Capitur urbs, quae totum cepit orbem).
Miten kävi Alarikille? Alarikin joukot etenivät Etelä-Italiaan Campaniaan. Heidän aikomuksenaan oli purjehtia Sisiliaan ja Pohjois-Afrikkaan, mutta talvimyrskyjen takia tämä ei onnistunut. Vuonna 411 Alarik sairastui ja kuoli.
Rooman hävitystä muistetaan kirjoissa ja konferensseissa. Mischa Meyerin ja Steffen Patzoldin August 410 – Ein Kampf um Rom (2010) analysoi hävityksestä eri aikoina kirjoitettuja kuvauksia ja tulkintoja. British Museum on julkaissut Sam Moorheadin ja David Stuttardin AD 410 – The Year That Shook Rome (2009). Roomassa Saksan arkeologinen instituutti järjestää tänä vuonna kansainvälisen kollokvion 410 – The Sack of Rome. The event, its context and its impact.

Katsoin kesällä elokuvatuottaja ja lentokonetehtailija Howard Hughesista kertovan elokuvan Lentäjä (The Aviator, 2004). Siinä kuvataan hyvin Howard Hughesin kuuluisaa bakteerikammoa. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä Hughes jähmettyy kauhusta, jos joutuu koskemaan hanoihin yleisissa vessoissa tai jos joku närppii ruokaa hänen lautaseltaan.
Ja aina saa sillan antiikkiin. Kreikkalainen filosofi Theofrastos (n. 371-287 eaa) kirjoitti tutkielmassaan Luonteita myös taikauskoisesta ihmisestä. Jos hän näkee jonkun näädän kulkevan ohitseen, hän ei voi jatkaa matkaa, ennen kuin joku muu on ylittänyt tien. Jos hän kuulee pöllön huhuilevan, hän ei voi kulkea eteenpäin, ennen kuin on lausunut ’Kunnia Athenelle’. Hän ei tulla lähellekään synnyttänyttä naista, ettei saastuisi. Jne. Hänen päivänsä kuluvat erilaisissa varotoimenpiteissä saastumisen varalta.
Toinen vainoharhainen hahmo antiikista on eräs kristitty Publicola 300-luvun lopulta. Hän kirjoitti Hippon piispalle Augustinukselle ja kysyi neuvoa saastumisasioissa. Oliko kristityn luvallista syödä ’pakanallisille’ jumalille uhrattua lihaa, viljaa tai papuja? Saiko hän juoda vettä lähteestä, johon oli heitetty jotakin noille jumalille? Saiko hän käydä kylpylöissä, joissa oli noiden jumalien kuvia?

Arduum palailee lomalta. Kesää on vietetty jonkin verran kirjojenkin parissa.
Matti Pulkkisen Ja pesäpuu itki (1977) oli sen verran eeppinen (lue: pitkä ja viipyilevä), että se parissa vierähti enemmänkin aikaa. Sitkeys jälleen palkittiin: mietin edelleen kirjan teemoja, mm. taakkoja, joita vanhempien ja isovanhempien ja isoisovanhempien mukana jokaiselle kertyy kannettavaksi. Kristina Carlsonin Maan ääreen (1999) melankoliassaan kolahti oikein kunnolla.
Ystävien innostamana tartuin Tomas Tranströmeriin ja uppouduin muutamaan kokoelmaan (Totuuden kynnys – Surugondoli, suom. Caj Westerberg; Eläville ja kuolleille, suom. Brita Polttila). Samoin ahmaisin pari Sirkka Turkkaa. Nousevan auringon talo (1997) on mahtava ja liikuttava, mutta Niin kovaa se tuuli löi (2004) ei oikein herättänyt intohimoja.
Mitä olisi kesäloma ilman nostalgista vaipumista tyttökirjoihin. Tänä vuonna vuorossa ovat olleet L. M. Montgomeryn Anna-kirjat. Lapsena lukiessa taisi ohi mennä merkittävä kohta: Annan kasvattiäiti Marilla katsoo liikuttuneena Annaa, joka on huomaamatta kasvanut pikkutytöstä neidoksi. Nyt samaisen kohdan ymmärtää aivan uudella haikealla tavalla.
Arduum tunnustaa lukeneensa työhön liittyviä kirjoja ”lomalla”. Milloin tutkija oikeastaan on lomalla ja milloin töissä? Lomalla yleensä jaksaa ja ehtii lukea parhaiten alansa kirjallisuutta.

Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen voittajaa jännitetään. Mustekala Paul ennusti, että Espanja voittaa välierissä Saksan, ja ennustus meni nappiin. Paul ennustaa valitsemalla jonkun joukkueen lipulla varustetun ruokapurkin.
Roomalaisilla oli monenlaisia tapoja tutkailla tulevaisuutta ja jumalien tahtoa. Tulevaa sotamenestystä tiedusteltiin tarkkailemalla pyhien kanojen syömätapoja (de tripudiis -menetelmä). Jos kanat eivät syöneet, tai levittelivät siipiään, tai karkasivat pois tai huusivat vimmatusti, jotain epäsuotuisaa oli luvassa. Suotuisampaa oli jos, kanat söivät halukkaasti. Niiden suusta tippuneista muruista voitiin tulkita yhtä ja toista.
Kuvitelma eläinten kyvystä ennustaa (samoin kuin sokkona arpominen ja lasten ennuslahjat) liittyy toiveeseen jostakin puolueettomasta tuomiosta. Roomalaisista tiedämme, että aika ajoin ennustamisia manipuloitiin eri tavoin. Kanojen syömiseen voitiin vaikuttaa pitämällä niitä sopivasti nälässä. Mitenkähän mustekala Paulin tapauksessa?