Tekijä: maijastina

Olen rustaamassa luentoa myöhäisantiikin kristittyjen suhteesta kreikkalais-roomalaiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen. Suhtautuminen oli hyvin mutkikas ja tuotti tuskaa monille kristityille oppineille.
Kuuluisin tuskailijoista oli tietysti Hieronymus, jonka syyllisyydentunnot tunkeutuivat uniin saakka. Unessa häntä syytettiin siitä, että hän oli enemmän Ciceronianus kuin Christianus.
Hieronymus kertoo itse unestaan eräässä kirjeessään (ep. 22). Unessa hän sai armon vain vannottuaan, ettei enää koske ”pakanoiden” kirjoihin.
Myöhemmin Hieronymuksen suhtautuminen pehmeni. Hän löysi sopivan oikeutuksen klassisen kirjallisuuden lukemiseen. Mooses, profeetat ja Paavali olivat lukeneet ”pakanoiden” kirjallisuutta, joten se sopi muillekin.

Äskettäin satavuotiaana kuollut Claude Lévi-Strauss (1908-2009) kirjoitti, että antropologia on kulttuurin tutkimista ulkopuolelta tarkasteltuna. Voidakseen tutkia on oltava ulkopuolella.
Lévi-Strauss totesi jo klassikoksi muuttuneessa Race et histoire -kirjoituksessaan vuodelta 1952:

”Mitä enemmän yritämme erotella kulttuureja tapojen perusteella, sitä enemmän samastumme siihen, mitä yritämme kieltää. Kun ihmisyys kielletään niiltä, jotka vaikuttavat ’villeiltä’ tai ’barbaareilta’, heiltä itse asiassa vain lainataan yksi heidän tyypillisistä piirteistään. Barbaari on se, joka uskoo barbaareihin.” (Rotu, historia ja kulttuuri, suom. Jussi Träskilä, Gaudeamus 2004, s. 26).

Onko mikään uutta …? Maailmalle levinneen uutisen mukaan Kalifornian kuvernöörin Arnold Schwarzeneggerin väitetään kirjoittaneen ilkeän piiloviestin päätöskirjelmäänsä.
Toimittajat ovat huomanneet, että Arskan päätöskirjelmässä piiloviesti muodostuu siten, että rivien ensimmäiset kirjaimet muodostavat yhdessä ”fuck you” .
Mitäs uutta tässä olisi? Runot, joissa säkeiden ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanoja tai kokonaisia lauseita, olivat suosittuja antiikin ja keskiajan runoudessa. Näitä runoja kutsutaan akrostikoneiksi. Toisinaan säkeiden ensimmäiset kirjaimet ovat aakkosjärjestyksessä. Akrostikoneihin on saatu piilotettua monenlaisia piiloviestejä, mutta useimmiten kyse oli lähinnä leikittelystä.

Huomenna on perinteisen (kahdeksastoista!) valtakunnallisen myöhäisantiikin seminaarin vuoro. Seminaari pidetään Tvärminnen biologisella tutkimusasemalla, aikaisempien vuosien tapaan.
Ohjelmassa on seitsemän jatko-opiskelijan esitelmää, ja kaikille esitelmille on sovittu etukäteen oma kommentaattori, varsinaisen keskustelun lisäksi. Alustava ohjelma on täällä.
Maijastina Kahlos

Mainospalana tässä tietoa uusimmasta Pompeji-tutkimusesta Helsingissä 21.-23.10.2009.
Ke 21.10.2009 klo 18 Helsingin yliopisto, Porthania, sali II (Yliopistonkatu 3) Antero Tammiston esitelmä ”Pompejin tuhosta 1930 vuotta – mitä Vesuviuksen purkauksesta 79 jKr. nykyisin tiedetään?”
To 22.10.2009 klo 17 Helsingin yliopisto, Porthania, sali II (Yliopistonkatu 3) John R. Clarken (University of Texas) esitelmä ”Reconstructing the Villa of Poppaea at Torre Annunziata: The Methodologies of the Oplontis Project”.
Ja sokerina pohjalla: Anu Koponen väittelee tohtoriksi väitöskirjalla Vitruvius and the Domestic Fantasy World. Roman Wall Paintings in their Architectural Context. Pe 23.10.2009 klo 12 Teknillinen korkeakoulu, Otaniemi, Päärakennus, sali E (Otakaari 1, Espoo), vastaväittäjänä Prof. John R. Clarke (University of Texas).
Paljon onnea!

Vesa Haapalan runokokoelma Termini (Otava 2009) tarjoaa antiikista ja Roomasta kiinnostuneille monenlaisia herkullisia täkyjä ja kiinnostavia silmäyksiä.
Terminissä ollaan matkalla monella tasolla, Roomassa, ihmiskunnan historiassa, kirjallisuudessa, ihmiskehossa, runokokoelman synnytyksessä.
Kokoelman yksi parhaimmista runoista on ”Sokrates”, jossa selviää (vihdoin) mitä historia on:

”Mitä on historia? Esineitä, joita kannetaan taitsemme, ja jotkut kantajista puhuvat ja toiset ovat vaiti.” (Vesa Haapala, Termini, 2009, s. 45)

Eilen tarkastettiin Joonas Sipilän väitöskirja myöhäisantiikin hallinnosta (Helsingin yliopisto, historian laitos). Aiheena ovat provinssien alueelliset uudelleenjärjestelyt keisarillisen päätöksenteon näkökulmasta: myöhäisroomalainen Arabia ja Tres Palaestinae tapaustutkimuksina (The Reorganisation of Provincial Territories in Light of the Imperial Decision-Making Process – Later Roman Arabia and Tres Palaestinae as Case Studies). Vastaväittäjänä oli Ariel Lewin (Universitá della Basilicata, Potenza).
Paljon onnea!
Maijastina Kahlos

Kuulin eilen järkyttävän ja surullisen uutisen Tapani Hietaniemen kuolemasta. Tapani oli  polymathes sanan todellisessa merkityksessä: hän tutki kaikkea mahdollista Max Weberistä ja historianfilosofiasta feodalismin historiaan ja sivilisaatioiden vaiheisiin.
Tapani oli terävä, hauska ja ärsyttävä kommentaattori keskustelulistoilla ja tietysti facebookissa.
Tapani oli myös isosti mukana vihreässä liikkeessä. Hän oli mm. mukana jo myyttiseksi muodostuneella Koijärvellä.
Sit tibi terra levis, Tapani!
Maijastina Kahlos

Helpotusta syksyn kurkkukipuun, nuhaan ja yskään ovat tuoneet teatteri ja ooppera.
Kokoteatterin uusin tuotos on Teemu Kaskisen kirjoittama Syktyvkarin piru. Aikamoista seurattavaa: koko nyky-Venäjä absurdiudessaan. Tiukka esitys, vaikka ei kokonaisuus ei ihan täysin vakuuttanut. Kokoteatterin paras ja kaikkien aikojen (minun elämässäni) vaikuttavin esitys on ollut Riihiukko (Andrus Kivirähkin romaanin pohjalta). Siihen kun vertaa, valitettavasti kaikki muu kalpenee.
Kansallisooppera esittää vähemmän tunnettua Umberto Giardinon oopperaa Andrea Chénier. Ooppera on sävelletty vuonna 1895, mutta se kertoo Ranskan suuresta vallankumouksesta. Andrea Chénier (1762-1794) oli runoilija ja vallankumousmies, joka teloitettiin giljotiinilla.
Maijastina Kahlos

Viime vuodet ovat olleet melkoista suomenkielisen tietokirjallisuuden buumia: antiikkia ja keskiaikaa käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt paljon. Samoin on tullut runsaasti käännöksiä. Joissakin käännöksissä on käännöksen ja mittavan selitysosuuden lisäksi vieläpä teksti alkukielellä! Näin esimerkiksi Tuulikki Elon käännöksessä Phaedruksen faabeleista (2006) tai Pekka Tuomiston suomennoksessa Augustuksen res gestae -itseylistyksestä, Yksinvaltiaan elämä ja teot (2009).
Tämän vuoden antiikkiaiheisten tietokirjojen sato on jo tähän mennessä melkoinen. Keväällä julkaistiin Antero Heikkisen Vallan tulkit, joka käsittelee historiankirjoitusta antiikissa ja varhaiskeskiajalla. Loppukesästä ilmestyi Veikko Litzenin odotettu synteesi myöhäisantiikista, Tie Nikeaan. Ja syksyn aikana on tiedossa vielä lisää …
Olen onnellinen ja ylpeä, että saan elää tällaista aikaa, jolloin suurella innolla, hellyydellä ja oppineisuudella tehdään tietokirjoja ja käännetään kirjallisuutta suomeksi. Omakielinen tietokirjallisuus on sivistysmaan merkki.
Maijastina Kahlos