Tekijä: maijastina

Bitter in the Mouth (2010) on yhdysvaltalaisen Monique Truongin toinen romaani. Hänen ensimmäinen romaaninsa The Book of Salt (2003) on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja. Kumpaakaan kirjaa ei ole vielä suomennettu.
Bitter in the Mouth kertoo Pohjois-Carolinassa pikkukaupungissa kasvavasta tytöstä Linda Hammerickistä. Lindan elämän, aistimukset ja elämykset, tekee hänen ainutlaatuinen ominaisuutensa, jolle on annettu tieteellinen nimitys synestesia. Synestesia on neurologinen aistien sekoittuminen. Lindan kohdalla se tarkoittaa sitä, että kuullessaan sanan hän maistaa sen.
Tämän erilaisuuden kuvaus ei ole ainoa merkittävä asia kirjassa. Minuun vaikutti erityisesti 1980-luvun kuvaus – vaikkakin eri puolella maailmaa – koska olen elänyt nuoruuttani kasariaikaan. Kirjan ensimmäisen osan ’Confession’ luettuaan on kiintynyt henkilöihin. Toinen osa ’Revelation’ yllättää. Mutta enpä kerro enempää.
Monique Truong vierailee Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa ja Proosakonferenssissa.

CALL FOR PAPERS
XXI Finnish Symposium on Late Antiquity
Tvärminne, Finland, 12-13 October, 2012
’Popular & Elite: Religious Practices in Late Antiquity’
The XXI Finnish Symposium on Late Antiquity will be organized on October 12-13, 2012. The aim of the symposium is to bring together students and scholars with an interest in Late Antiquity from a variety of universities and disciplines. This year, we explore broadly the interaction between popular and elite religious practices in Late Antiquity, but suggestions for papers dealing with other topics will also be considered. Our main aim is to stimulate interdisciplinary dialogue between philology, archaeology, history, theology, art history and other disciplines that deal with Late Antiquity. Geographically, the focus of the symposium is on the Mediterranean world.
The symposium will be organized in the premises of a zoological research station operated by the University of Helsinki at a beautiful location at Tvärminne on the southern coast of Finland (http://luoto.tvarminne.helsinki.fi/english). It is organized by Classical Philology (Department of World Cultures, University of Helsinki) together with an interdisciplinary organizing committee (see below).
This year’s symposium features three specially invited speakers,
–          Guy Stroumsa (Oriental Institute, University of Oxford / The Hebrew University of Jerusalem): “Reading practices in early Christianity and the individualization process”. Prof. Guy Stroumsa is the specialist of intellectual and cultural history of ancient religions, especially early Christianity with a focus on esoteric traditions. He has published e.g., Hidden Wisdom: Esoteric Traditions and the Roots of Christian Mysticism (1996), Barbarian Philosophy: The Religious Revolution of Early Christianity (1999) and La fin du sacrifice: Mutations religieuses de l’antiquité tardive (2005, in English The End of Sacrifice: Religious Transformations of Late Antiquity (2009).
–          Sarah Stroumsa (The Hebrew University of Jerusalem): “Mass education and elite formation: the Almohad version”. Prof. Sarah Stroumsa is the specialist of ancient and medieval Jewish and Islamic philosophies. She has published e.g., Maimonides in his World: Portrait of a Mediterranean Thinker (2009) and Freethinkers of Medieval Islam: Ibn al-Rawandi, Abu Bakr al-Razi, and Their Impact on Islamic Thought (1999).
–          Reidar Aasgaard (University of Oslo): “Childhoods A.D. 400: Three saints on Christian upbringing”. Prof. Aasgaard is the specialist of ancient religions, esp. Christianity and the history of childhood. Among his publications are The Childhood of Jesus: Decoding the Apocryphal Infancy Gospel of Thomas, Eugene (2009) and My beloved brothers and sisters! Christian Siblingship in Paul (2004).
There is space for a maximum of eight more papers. If you wish to deliver a paper, please send a short abstract (of less than 300 words) by June 1st, 2012 to Dr. Ville Vuolanto (ville(dot)vuolanto(at)uta(dot)fi). Applicants will be informed by late June whether they have been accepted. We have reserved 30 minutes for each presentation, including discussion following the paper. Therefore, we recommend limiting the papers to 15 minutes.
The seminar is free. We will offer transportation from Helsinki to Tvärminne and back, as well as accommodation, meals, coffee and sauna at Tvärminne. However, we are not able to cover the costs for travelling to Helsinki first, or accommodation there. Registration for the conference will start August 15th, 2012.
The Finnish Symposium on Late Antiquity is organized annually since 1992. It started as a Finnish-language seminar for postgraduate students. However, over the years, more and more papers were presented by established scholars. Moreover, in many years, a few well-known scholars were invited from abroad, and the language of the symposium was changed to English, thus making it more and more international. This year, for the second time, we do not only have a few specially invited guests from abroad, but we invite suggestions for papers from anyone who is interested. In keeping with the symposium’s traditions, we encourage not only senior, but also junior scholars and postgraduate students to participate.
The organizing committee:
–          Maijastina Kahlos (Helsinki Collegium for Advanced Studies / Classics, University of  Helsinki)
–          Ulla Tervahauta (Biblical Studies, University of Helsinki)
–          Ville Vuolanto (History, University of Tampere)

Tuskin olen ainoa, joka Vergiliuksen Aeneis-eeposta lukiessaan on tuskastunut hahmoon nimeltä Lavinia. Lavinia on olento vailla omaa tahtoa. Hän on neito, kuninkaan tytär, jolla käydään kauppaa ja sinetöidään liittoja ja josta lopulta käydään Latiumissa sotaa.
Ilmeisesti Ursula Le Guin on ollut yhtä ärsyyntynyt Lavinian värittömyyteen, koska hän on kirjoittanut Laviniasta romaanin (Lavinia 2008), jossa tämä saa oman äänensä. Siinä Lavinia osoittautuukin ihmiseksi, joka pyrkii toteuttamaan kohtaloaan siinä, missä myytin sankari Aeneas. Hän uhmaa parhaansa mukaan äitiään ja isäänsä.
Lavinia valittaa, että hänen runoilijansa ei antanut hänen lausuttavakseen sanakaan. Nyt hänen on itsensä otettava sanat haltuun runoilijaltaan. Lavinia ja hänen runoilijansa Vergilius tapaavatkin Albunean pyhässä lehdossa. Vergilius (joka tekee kuolemaa) tajuaa  tehneensä suuren erehdyksen, kun ei tullut koskaan kunnolla katsoneeksi Laviniaa. Vergiliuksen kun piti keskittyä kertomaan mitä miehet tekivät. Kirjan lopussa Lavinia toteaa anteeksiantavasti, ettei edes runoilija osaa kirjoittaa kaikkea aivan oikein.
Le Guinin kuvaama Latium metsineen, joensuistoineen, pyhine paikkoineen ja lammaslaitumineen on kiehtova paikka. Aeneas on kokenut keski-ikäinen, vahva johtaja, tuskainen velvollisuudentunnossaan. Kilpakosija Turnus on itsekeskeinen nuori koheltaja, joka levittää tuhoa ympärilleen. Le Guin luo kuvaa myyttisestä Latiumista, jonka asukkaiden tavat ja uskonnolliset rituaalit muistuttavat Rooman tasavallan perinteitä. Roomalaisten vanhat rituaalit tietysti juonsivat juurensa kaukaa Latiumin muinaisuudesta. Kirjasta näkyy Le Guinin suuri rakkaus Vergiliukseen.
Lisää Laviniasta täällä ja täällä.
Ja vielä lisää: Mitäpä ei maailmassa olisi tutkittu … Fiona Cox, Virgil’s Presence in Contemporary Women’s Writing. Classical presences.   Oxford; New York:  Oxford University Press, 2011, josta arvostelu Bryn Mawr Classical Review’ssa.
 

Tällä kertaa sukellus chick lit -kirjallisuuteen. Chick lit määritellään kirjallisuudeksi, jossa käsitellään naisen ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Lajin tunnetuimpia edustajia ovat tietysti Sinkkuelämää ja Bridget Jones. Lajia on kuvailtu postfeministiseksi ja yhdistetty toisen aallon feminismiin.
Lukaisin Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan (2008). Oli jonkin verran odotuksia, koska kirjan pohjalta tehty elokuva oli melkoisen vaikuttava ja varsinkin Meryl Streepin esittämä pomo, überbitch Miranda Priestly, oli tyrmäävä. Itse romaani tuntui jaarittelevalta. Sinänsä päähenkilö Andrean mukautuminen hektiseen muotimaailman ja arvoihin on kuvattu tehokkaasti.
Kira Poutanen on luonut oman chick lit -hahmonsa, Lara Aution, joka on seikkaillut jo kolmessa kirjassa. Luin Rakkautta on the rocks (WSOY 2011) , jossa päähenkilö sählää New Yorkin muotisuunnittelun maailmassa. Kirjassa on tietysti paljon viittauksia Sinkkuelämään, ja itse ainakin nautiskelin siitä juuri kyseisen sarjan parodiana. Lara kertoo:

Jimmy on opettanut minulle aivan uudenlaista, trendikästä asennetta, jolla pääsee näköjään sisään melkein mihin vain, jos on tarpeeksi röyhkeä ja ylimielinen. Olen esimerkiksi käyttänyt lausetta ”ettekö tiedä, kuka minä olen?” jo kolme kertaa viikon aikana. Aika mahtavaa, vai mitä? Varsinkin, kun en itsekään oikein tiedä, kuka minä olen. (Kira Poutanen, Rakkautta on the rocks s. 110).

Chick lit -kirjallisuuden määritelmä pätee Jane Austeniin – naisen ongelmien käsittely humoristisesti ja kevyesti 🙂  Ehkä koko laji palaa lopulta Austeniin. Kuuntelin juuri äänikirjana Northanger Abbeyn (joka on suomennettu nimellä Neito vanhassa linnassa). Kuvaus nuorten tyttöjen Catherine Morlandin ja Isabella Thorpen ystävyydestä ja sen kariutumisesta on ihmeen ajatonta. Hyväntahtoinen Catherine
on kaiken aikaa Isabellan pompoteltavana, kunnes ryhdistäytyy ja tajuaa, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystävyys on tärkeässä osassa myös Weisbergerillä ja Poutasella: ystävän hätä saa vihdoin Andrean laittamaan elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen, ja ystävät pitävät Lara Aution edes jossain tolkussa.
 

Maaliskuun 30. päivänä käytiin Milviuksen sillan taistelu. Tällä kertaa ei ole kuitenkaan kyse keisari Konstantinuksen joukkojen yhteenotosta keisari Maxentiuksen joukkojen kanssa, vaan eräs toinen, pari sataa myöhemmin käyty taistelu.
Tämä Milviuksen sillan taistelu oli Rooman kaupungin piirityksen päättänyt yhteenotto vuonna 538. Itä-Rooman keisari Justinianus halusi valloittaa takaisin vanhan Rooman valtakunnan alueet Italiassa. Siispä vuonna 535 keisari lähetti sotapäällikkönsä Belisariuksen joukkoineen ensin Sisiliaan, josta ne etenivät Italiaan. Italiaan oli vakiintunut itägoottien kuningasvalta. Seurasi monivaiheinen sota, josta historiankirjoittaja Prokopios kertoo teoksessaan Goottisota.
Belisariuksen joukot saivat Rooman kaupungin haltuunsa, mutta gootit palasivat piirittämään kaupunkia. Piiritys kesti yli vuoden. Gootit pitivät hallussaan Rooman satamaa, joten kaupungin ruokahuolto vaikeutui. Roomassa vallitsi nälänhätä, ja pian riehuivat kulkutaudit. Keväällä 358 kuitenkin saapuivat kauan odotetut apuvoimat Konstantinopolista Napoliin. Gootit, jotka olivat yhtä lailla tautien ja nälän heikentämiä, suostuivat aselepoon. Pian taistelut puhkesivat kuitenkin uudestaan. Gootit joutuivat vetäytymään, ja Roomasta perääntyessään he yrittivät ylittää Tiber-joen Milviuksen sillan kohdalla. Belisariuksen joukot kiirehtivät paikalle ja saattoivat goottien joukot sekasortoon ja pakenemaan.

Lisää väitöksiä latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden oppiaineessa. Seppo Heikkinen väittelee huomenna Beda Venerabiliksen runomittaopista, otsikolla The Christianisation of Latin Metre : A Study of Bede’s De arte metrica.
Beda Venerabilis eli 700-luvulla, ja hänen tärkein teoksensa oli Historia ecclesiastica gentis anglorum eli anglien (tai Englannin) kansan kirkkohistoria, jolla oli suuri vaikutus Englannin historiankirjoitukseen.
Onnea väitökseen!

Tämä ei ole on line-blogaus, koska talvilomasta Kyproksella on jo monta viikkoa. Lomailussa klassisella maaperällä on omat riskinsä, sillä sitä helposti kallistuu työn puolelle. Näin kävi, ja raahasin perheeni Nea Pafokselle katsomaan myöhäisantiikkisia mosaiikkeja (ja muutamaan museoon …).
Nea Pafoksen arkeologinen alue on Unescon maailmanperintölistalla. Alueen helmiä ovat tietysti Dionysoksen talo, Aionin talo ja Theseuksen talo hyvin säilyneine mosaiikkeineen. Dionysoksen talo oli valitettavasti suljettu, mutta Aionin talon mosaiikkeja (300-luvun puoliväli) pääsi ihailemaan.
Aionin talon mosaiikeissa esitetään kohtauksia Dionysos-jumalan mytologiasta. Yhdessä kohtauksessa Dionysos-lapsi istuu Hermes-jumalan sylissä ja ympärillä häärii nymfejä, joiden on määrä huolehtia lapsesta, ja muita jumaluuksia (mm. Nektar ja Ambrosia), joiden nimet ovat kirjoitettu hahmojen yläpuolelle. Toinen kohtaus kuvaa Dionysoksen voittokulkua läpi maailman.
Yhdessä mosaiikissa esitetään kreikkalaisesta mytologiasta kuuluisa soittokilpailu Apollon-jumalan ja Marsyas-satyyrin välillä. Tunnetusti Marsyas hävisi kilpailun, ja rangaistukseksi jumalan uhmaamisesta hänet nyljettiin elävältä.
Aionin talon mosaiikeista on esitetty mielenkiintoisia tulkintoja. On arveltu, että mosaiikeissa ilmennetään kuvallisin keinoin uutta helleenistä (pakanallista) teologiaa, jossa Dionysos esiintyy Vapahtajana (esim. Daszewski, Dionysos der Erlöser, 1985). Vastaavalla tavalla Dionysos esiintyy Pelastajana myös myöhäisantiikkisessa runoudessa. On mahdollista, että 300-luvulla kreikkalais-roomalaiset uskonnot omaksuivat piirteitä kristinuskosta, samaan tapaan kuin kristinusko oli aikaisemmin ammentanut vaikutteita  mysteeriuskonnoista (ks. esim. Bowersock, Hellenism in Late Antiquity, 1990).

Pikaista aamuisen Hesarin vilkuilua: kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi kulttuurisivuilla mm. artikkeli naisten elämän muuttumisesta ajan saatossa. Sitten Ihmiset-sivuilla huomasin Hongiston kolumnin ”Miesten raskauskilot”.
Ahaa, jotakin naistenpäivään liittyvää tämäkin? mietiskelin. Hongisto viittaa tutkijoiden tekemään ’ihrabarometriin’, jonka mukaan perheissä raskauden jälkeen kertyvistä kiloista puolet päätyykin pienten lasten isille. Tämä on tietysti tärkeä terveydellinen ongelma.
Mutta mielenkiintoista on se, miten kolumnisti käsittelee pienten lasten isien lisäkiloja ympäristöhaittana ja ’hyvältä näyttämisen’ kysymyksenä. Juttunsa lopussa hän vetoaa miehiin ’katukuvan siistimiseksi’. Hän viittaa isien ’sukupuolierityiseen velvollisuuteen’, joka hän mainitsee bodaamiseksi.
Hmm. Jos vastaavanlainen kirjoitus kohdistettaisiin naisiin, hyvältä näyttäminen, katukuvan siistiminen ja sukupuolierityiset velvollisuudet kuulostaisivat aikamoiselta audi-miehen herjanheitolta. Olen feministi, joka kavahtaa tuonkaltaista herjailua molemmin päin.
 

Tuoreita pohdintojani on luettavana Suomen Akatemian verkkolehden blogissa

Mary Beard kirjoittaa klassisten kielten tulevaisuudesta otsikolla “Do the Classics Have a Future?”. New York Review of Booksissa ilmestynyt pitkä artikkeli on riemastuttavaa luettavaa, varsinkin näin klassikolle.
Beardin puheenvuoro liittyy erityisesti Iso-Britanniassa käytyyn keskusteluun latinan ja kreikan jatkuvasti heikentyvästä asemasta maan kouluissa ja yliopistoissa ja yleensäkin kulttuurielämässä. Klassisilla kielillä on ollut varsinkin Iso-Britanniassa melkoinen painolasti. Latinan taito toimi pitkään jonkinlaisena luokkaetuoikeuksien portinvartijana (”for generations the gatekeeper of rigid class privilege and social exclusivity”).
Beard toteaa, että klassisten kielten laskusuunnasta on purnattu jo kauan, esimerkkinä hän siteeraa erään Cambridgen latinistin valitusta vuodelta 1902 ja Thomas Jeffersonin marinaa vuodelta 1782. Beard jopa päätyy siihen, että menetyksen ja kaipauksen ilmaukset ja nostalgia ovat olennainen osa klassisten kielten opiskelua ja tutkimusta. Näin jo renessanssihumanistien aikaan. Kaunopuheisesti ilmaistuna, klassikkojen osana on

that sense of imminent loss, the terrifying fragility of our connections with distant antiquity (always in danger of rupture), the fear of the barbarians at the gates and that we are simply not up to the preservation of what we value.

Beard kirjoittaa dialogista antiikin kulttuurista kiinnostuneiden kanssa. Jotta dialogi ei olisi ’sekavaa ja mieletöntä Baabelia’, antiikin ihmisten kirjoitusten ja aineellisten jäänteiden elävöittämisessä tarvitaan antiikin maailman ja kielten tuntemusta. Hän kuitenkin korostaa, ettei kaikkien tarvitse opetella latinaa ja kreikkaa. Kulttuurin ymmärtäminen on yhteistyöhön perustuvaa, sosiaalista toimintaa. Beard vetoaakin yhteispeliin klassisten kielten tuntijoiden kanssa.