Kävin eilen katsomassa Kassandran tulkinnan Sofokleen näytelmästä Antigone. Pohjana on Kirsti Simonsuuren uusi käännös.
Käännös onkin ajanmukainen ja iskevä, siinä määrin, että välillä häkellyttää, miten ajankohtainen (ja ikuinen) Sofokleen teksti on. Antigone, joka kieltäytyy alistumasta epäoikeudenmukaiseen lakiin, näyttäytyy kansalaistottelemattomuuden perikuvana.
Kassandran esityksessä viehätti puheen, musiikin ja tanssin yhdistäminen. Tehokasta ilmaisua. Suuria tehokeinoja ei tarvittu sanoman välittämiseen. Jotain tällaista antiikin teatterikin ehkä parhaimmillaan oli, voisi aavistella.

Recommended Posts

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.