Toisinaan luen eestaas vuoronperään kaunoa ja tietoa. Päässä napsahtelee ja syntyy yllättäviä ideoita ja tunnelmia.
Tällä hetkellä työn alla ovat olleet myöhäisantiikin loitsut. Ne ovat koptinkielisiä, ja kun en osaa koptia, luen käännöstä, Ancient Christian Magic. Coptic Texts of Ritual Power (toim. Marvin W. Meyer – Richard Smith, 1999).
Tähän mennessä vaikuttavin teksti (n. 49) on loitsu synnytyskipujen ja vatsakivun lievittämiseksi. Siinä vedotaan tarinaan, jossa Horus-jumala vatsakivun vallassa tarvitsee apua äidiltään Isikseltä. Horus kutsuu demonin hakemaan apua ja kysyy, miten nopeasti apu ehtii. Demoni vastaa, että kahdessa tunnissa. Tämä ei riitä Horukselle, joka kutsuu toisen demonin. Tämä lupaa hoitaa homman yhdessä tunnissa. Ei sekään riitä, mutta kolmas demoni lupaa mennä ”suun henkäyksessä” ja palata ”nenän henkäyksessä”. Ja Isiksen apu tulee ajoissa. Loitsun alussa ja lopussa vedotaan vielä varmuudeksi vuoksi Jeesukseen.
Maagisen tunnelmaan pääsee, kun lukee perään Eino Santasen esikoiskokoelmaa Kuuntele, romantiikkaa (2002). Runot ovat nykyajan shamaanien loitsuja. Esimerkiksi runossa ’Sairaala’:
Tunnussana. En nähnyt oikein.
Tunnussana. Sana sairasta varten,
sana kuin kevytlahkeinen mies,
väärin ymmärretty nainen huivinsa kerä
mustiin haihtuvine eleineen.
Kivi kepillä rautaa. Tunnussana.
En kuullut oikein.
Ikkunassa oli jäätä ja
jäästä kuorittu kukka,
palanneen parfyymin kiveä.
Viiluja linnun nokassa.
Kivi kepillä rautaa. Tunnussana.
En kai osannut oikein.
Ovi oli kynnykseen taottu iho.
Suojamaalejaan, maalitaulujaan vartioiva,
vaurasta korvaansa tarjoava muuri.
Kivi kepillä rautaa. Tunnussana.
En tuntenut sanoja.
Apteekin sulavat peilit katkoivat
karkeat jäseneni tarkkaan.
Niin uskotulle sanotaan,
kaikki siteeni pala
palalta julistettu:
terve.
Sana sairasta varten.
Kivi koputteli kepeätä rautaa.
(Eino Santanen, Kuuntele, romantiikkaa, s. 39-40)
No comment yet, add your voice below!