Tämä viikko on ollut minulle poikkeuksellisen vauhdikas: kaksi teatteri-iltaa osui samalle viikolle.
Tiistaina oli Teatterikorkeakoulun Ilias eli oppilastyönä tehty esitys Troijan sodasta. Mainoslehdykän mukaan kyseessä on sukupolvitulkinta, ja mukana onkin kekseliäitä, hauskoja ja oivaltavia tulkintoja Akhilleuksesta, Agamemnonista, Helenasta, Pariksesta ja jopa jumalista. Mukaan on ympätty kaikkia mahdollisia teatterin muodikkaita (ja myös kyllästyksiin asti ryöstöviljeltyjä?) tehokeinoja taustalla vyöryvistä video-otoksista sukupuolten sekoittamiseen. Jumalatarten kiista omenasta oli toteutettu hauskasti varjoteatterina. Hektorin ja Akhilleuksen kaksintaistelu on jotain kung-fu -kamppailua.
Koko-teatterin Lipusta revitty tähti perjantaina luotti tekstiin ja tarinaan. Tai tarinoihin, joissa käydään läpi 1900-luvun veristä historiaa. Tarinat limittyvät toisistaan, vuoden 1918 Yrjö Kallisesta hypätään vuoden 2006 Anna Politkovskajaan. Teatteri liikuttaa myös ilman kikkailua.
Menu