Yhteisöllisyyttä

Raahauduin tänään body pumppiin. Mutta jostakin syystä ohjaaja ei ilmaantunut paikalle. Turhautuneena ajattelin, että tässäkö tämä ja alkoipa lauantaiaamu lupaavasti.
Mutta reippaat kanssajumppailijat päättivät, että vedetään treeni omin päin, kun useimmat muistavat miten tuttu ohjelma menee. Vahtimestarilta saatiin levy, sitten aina joku vuorollaan hihkui, mitkä liikkeet milläkin tahdilla oli menossa. Koko ohjelman kaikki osiot käytiin kunnialla läpi. Tavanomainen hiki ja uupumus saatiin aikaan yhdessä.
Saan allergisia oireita, kun kuulen juhlapuheissa sanan ’yhteisöllisyys’. Tässä treenissä nautin yhteisöllisyydestä, käytännössä. Niin, kansalaiset voivat ottaa aloitteen ja hoitaa hommat itse – ilman ohjaajia.